Miksi lapsi haluaa tahallaan ärsyttää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja puuuh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

puuuh

Vieras
Perheen yhteinen "laatuaika" on aina sitä, että jos meillä on minuutinkin kaikki hyvällä tuulella, tämä yksi tylsistyy(?) ja testaa että mikä aivoton tempaus saisi tällä kertaa äitin ja isin pinnan katkeamaan. Olen niin kyllästynyt ja vihainen siitä että meillä ei koskaan saa olla kivaa!!!!!! Mikä sitä lasta vaivaa? Mistä ihmeestä tuo toiminta johtuu?
Lasta on tutkittu siellä ja täällä, piirteitä vähän kaikesta mahollisesta, mutta ei mitään diagnoosirajat ylittävää. "Todella ihana ja fiksu 6v tyttö". Vähän liiankin fiksu.
Joskus tuntuu että en jaksa enää. Eikä jaksa isikään. Välillä ollaan mietitty jos muutettais kahteen eri osotteeseen siksi että toinen saisi aina välillä olla rauhassa. Onko kenelläkään samanlaista?
 
Meillä on juuri samanlaista. Mutta lapsella on diagnoosi.

Voimia sinulle! Päivä kerrallaan eteenpäin. Ja jos vain voit, naura kaikelle mahdolliselle sitten, kun lapsi ei ole paikalla. Huumorin avulla meillä jaksetaan...
 
Huomionhakua. Onko teillä muita lapsia vai onko ollut aina se keskipiste? Saako tarpeeksi positiivista huomiota tai kiitosta? Kuulostaisi siltä, että tuollatavalla saa itselleen teidän huomiota(=hyvänolontunteen), vaikkakin negatiivisella tavalla. Mitä tapahtuu, jos ette huomioi negatiivista käytöstä tai joutuu eristyksiin?
 
Kiitos vastauksista. Voiko noin pieni olla narsisti? Onko se synnynnäistä vai onko me aiheutettu se?

Draumsyn, saako kysyä mikä diagnoosi? Huumorin avulla on jaksettu tähän asti, mutta joskus se loppuu kesken..
 
Onko sitä laatuaikaa niin vähän, että silloin purkautuisi se muiden aikojen huomiotta jääminen?

Juuri tästä puhuin neuvolassa tänään, harmittelin kun ei hermot kestä aina tuota 5-vuotiasta, kun se on ehkä jäänyt vähälle huomiolle, ja kun oikein yritän sitä huomioida, niin kohta kiukutellaan jostain täysin älyttömästä.... Terkkari sanoi, että ehkä silloin juuri purkautuu tuolla tavalla.
 
Kiitos vastauksista. Voiko noin pieni olla narsisti? Onko se synnynnäistä vai onko me aiheutettu se?

Draumsyn, saako kysyä mikä diagnoosi? Huumorin avulla on jaksettu tähän asti, mutta joskus se loppuu kesken..

Psykiatrisen puolen diagnoosi on ja vielä ADHD lisänä. Joo, toisinaan se huumori vaan loppuu. Onneksi sitten toisina hetkinä se palaa takaisin...
 
Me ollaan minun mielestä tosi paljon yhdessä. Huomiota haluaa tosiaan, aina halunnut, mikään määrä ei ole tarpeeksi. Toisaalta on niin taitava monissa asioissa, että saa kiitosta ja kehuja. Jos joskus jossain tilanteessa käyttäytyy nätisti, mikä on tosi harvinaista, niin kiitän kyllä.

Tempaukset on usein semmosia, että niihin on pakko puuttua, esim. pikkuveljen satuttaminen. Pienemmät rikkeet voisi olla semmosia että voisi yrittää olla huomioimatta, hermo on vaan niin loppuunpalanut.. Tietää tasan tarkkaan mistä naruista vetää milloinkin.

En kiellä sitä että vika voisi olla meissä vanhemmissakin, mutta jotenkin tuntuu että tuon lapsen kanssa vaan ei voi onnistua. Olen nimittäin miettinyt tätä asiaa vuosia joka ikinen päivä. Enkö voisi jo saada vähän armoa.
 
Ikävä homma.
Mutta jostain ne aikuiset kusipäätkin tulee, kun ei nekään tyhjästä synny.. ei hyviä ilman pahoja, näin näkisin. :) Pitää vaan kestää.. kyllä se lapsi joskus sitten pois kotoa muuttaa.. voimia!
 
Hei vieras, mitä kivaa siinä on? Olitko sinä lapsena sellainen? Muistatko mitä ajattelit kun halusit saada muut vihaiseksi ja surulliseksi? Haluaisin ymmärtää mistä on kyse.
 
Varmaan siinämon vähän samaa kuin siinä ettämpariskunnat tappelee aina loman aluksi.. Kun arkena ei oo aikaa tapella
Olettaisin että tuo kumpuaa siitä että sieltä joku uhma nostaa päätään silloinkun tilaisuus siihen ois. Ehkä pitäis ensin viettää yks viikonloppunkotona tekemättä mitään, tapella ne tappellut jne. Ja vasta sitten lähteä tekemään yhdessä jotain, reissuun tms.
 
Niin, tosiaan olisi hyvä tietää syy lapsen käytöksen takana. Kerroit että tutkittu kaikennäköistä mutta diagnoosirajat ei ylity. Miten SI-häiriö (aistiyliherkkyys), löytyykö siitä piirteitä? Se toki voi liittyä samaan soppaan varsinaisten dg:n kanssa.
 
Millaiset rangaistukset tytöllä on, ja miten ne toimivat? Osaako tyttö olla ollenkaan itsekseen? Onko kenties alunperin jäänyt se taito oppimatta, jolloin lapsi on ikään kuin addiktoitunut siihen jatkuvaan huomioon, eikä edes tiedä miten ilman sitä voi olla ja viihtyä?
 
Aistien yli- ja aliherkkyyksiä minun mielestä on (ainakin pienempänä ollut, meneekö ne pois?), ainakin kuulon osalta. Olen ollut aspergerin kannalla, osa taidoista on jäljessä ja osa edellä ikätasoa, paljonkin, mutta ei diagnoosia missään nimessä voitu antaa.

On ainakin ennen osannut olla itsekseen, mutta pikkuveljen kasvaminen ja muuttuvat taidot on aina "häirinneet" tyttöä, ja nyt on pakko yllyttää veljeä kaikenlaisiin koiruuksiin ja riehua yhdessä joka hetki
 
Aistien yli- ja aliherkkyyksiä minun mielestä on (ainakin pienempänä ollut, meneekö ne pois?), ainakin kuulon osalta. Olen ollut aspergerin kannalla, osa taidoista on jäljessä ja osa edellä ikätasoa, paljonkin, mutta ei diagnoosia missään nimessä voitu antaa.

On ainakin ennen osannut olla itsekseen, mutta pikkuveljen kasvaminen ja muuttuvat taidot on aina "häirinneet" tyttöä, ja nyt on pakko yllyttää veljeä kaikenlaisiin koiruuksiin ja riehua yhdessä joka hetki

Aistiyliherkkydethän voi aiheuttaa levotonta käytöstä. Oletko lukenut "Tahatonta tohellusta"-kirjan? Jos et, niin suosittelen ainakin vilkaisemaan. mulla se ainakin avasi silmät. Aspergereillä noita herkkyyksiähän myöskin voi olla. Vaikka diagnoosia ei olekaan, onko kuntoutustarvetta tutkittu (toimintaterapia esim)? Siihenhän ei diagnoosia tarvita, vaan ongelmiin voidaan tarvittaessa puuttua.
 
Jeera, kiitos tuosta ajatuksesta, vaikka on ollut hoidossa niin tuossa voisi olla jotain perää. Olen miettinyt että itse tuossa iässä olin kaikki päivät kavereiden kanssa jossain ulkona, mutta eihän nykyään voi päästää tuonne vaan kuleksimaan? Eikä tuo ainakaan retkiltänsä enää kotiin tulisi.

meeri, itse asiassa toimintaterapia-asia on nyt selvityksen alla. Kiitos kirjavinkistä, täytyypä lukea!
 
[QUOTE="mia";26523273]Huomionhakua. Onko teillä muita lapsia vai onko ollut aina se keskipiste? Saako tarpeeksi positiivista huomiota tai kiitosta? Kuulostaisi siltä, että tuollatavalla saa itselleen teidän huomiota(=hyvänolontunteen), vaikkakin negatiivisella tavalla. Mitä tapahtuu, jos ette huomioi negatiivista käytöstä tai joutuu eristyksiin?[/QUOTE]

Samaa mietin myös.
 
Meillä samanlainen 11v

Voi höpöttää ihan himmeitä juttuja, jatkuvalla syötöllä. Kun kukaan ei kommentoi niin jutut muuttuu astetta oudoimmiksi. Kun antaa huomiota niin sekään ei ole hyvä, voi alkaa ilmeillä naamallaan yms. Oikeasti vieraan silmissä tuo lapsi saattaa välillä vaikuttaa kehitysvammaiselta. Ärsyttää ihan tahallaan, tekee just sitä mistä tietää et mä sanon.

Jutut on tosiaan aivan ihmeellisiä, molemmat huokaistaan helpotuksesta kun lapsi lähtee reissuun tms.

Mutta jos meen sen kanssa kahdestaan johonkin, vli käyttäytyä kuin normaali 11v
 
Kai se tuottaa jotain nautintoa kun saa toiset ärsyyntymään. ei siinä mitään diagnoosia tarvita.
pahoista tavoista on vaikea kenen vaan päästä eroon. ja tuo on jo tullut tavaksi.
 
Tapahtuuko tuo pikkuveljen kanssa riehuminen tai satuttaminen nimenomaan teitä ärsyttääkseen? Ajattelin vaan, kun meilläkin tapahtuu sitä KOKO ajan, mutta se ei liity meihin vanhempiin. Ilmeisesti tuossa iässä (n. 6-7) on paljon lapsia, joilta tulee jatkuvaa marinaa, eikä mikään ole hyvin. Meillä siis 6-vuotias tyttö, mutta olen kuunnellut myös sukulaisten/kavereitten/naapureitten juttuja, ja tätä on liikkeellä. Usein ovat juuri tyttöjä. Esim. eräs naapurintyttö terrorisoi parhaillaan koko perhettä, tätä olen lähes päivittäin ominkin silmin todistanut. Yleensä tilanne helpottuu, kun lapsi kasvaa.
 

Yhteistyössä