Meillä 3- vuotias tyttö ja tekee samaa
. Miehellä ja tyttärellä sujuu tarhaan meno aamusin hyvin, ilman riitaa ja huutoa. Meen töihin tosi aikasin, koska etäisyydet ovat semmosia, että parempi varata aikaa. Mutta, sillon kun vielä itse vein tytärtä, kun olin aijemmassa työpaikassa, niin joka ikinen aamu tyttö tappeli kaikessa vastaan, kirku pääpunasena ja juoksi karkuun.
Nyt mies ollu kohta pari viikkoa tytön kanssa kotona ja miehellä ja tyttärellä on menny tosi hyvin kaksin ja tytär ei ole kiukunnu yhtään. Ite ollu nää välipäivät töissä ja kun olen tullu kotiin ja päässy istumaan, niin melki samantien tyttö alottanu hirveen metelin, huutaa, että mee töihin takasin, sä et saa halausta, äiti sä et tuu mun lähelle ja äiti sä et saa rakastaa mua jne. Huutaa ja hetken päästä juoksee itkien perään, että ota mut äiti syliin. Kun otan syliin ja halaan, niin yht'äkkiä taas, päästä mut irti en halua olla sun sylissä, mee töihin. Tänään teki jotenkin tiukkaa toi, rupes itteeni itkettämään ja hetken ajattelin, että tytär inhoo mua, mutta tajusin, että on todennäkösesti ollu kova ikävä ja miten muuten sitä sais purettua. Mies sano, että aamusin kun tyttö on heränny, niin on kyselly, että onko äiti töissä nyt? Tuleehan äiti töistä kotiin? Onkohan äitillä kova ikävä?
Illasta ennen tytön nukkumaan menoa istuttiin sohvalla ja tyttö tuli syliin ja halas, sano vaan, että äiti tykkäätkö musta vielä? Mä sanoin vaan, että mä rakastan sua aivan älyttömän paljon. Tytär katso silmiin ja sano, että voi pientä, äiti mäkin rakastan sua tosi paljon :heart:. Tuon jälkeen ilta menikin siihen, että tytön kanssa pelleiltiin ja nauraa käkätettiin vatsat kippurassa
. Eli jossain kohti iltaa tuo kiukku yleensä raukee, kun annan tarpeeks paljon huomiota ja hellyyttä tyttärelle, pidän sylissä ja juttelen asioista
. Mutta, kyllä tyttö mulle sekä miehelle kiukkuu yleensä siinä vaiheessa, kun itse olen töistä kotiutunu, mutta enemmän kuitenkin mulle, tuntuu välillä tosi pahalta.
