Miksi lapsesi on lihava? Eikö hävetä ajatella, että pilaat lapsesi elämän?

Miten selität sen, että pieni lapsesi tai isompi on selkeästi liikalihava? Surullisena seurata saa tissikkäitä pikkulapsia isolla mahalla. ????

 

Lapsemme ovat normaalipainoisia. Välillä heihin tulee ns. lapsenpyöreyttä, mutta tasoittuu pituuden lisääntyessä.

 

kuka niin on väittänyt, että mun lapset olis lihavia

 

Meillä alle kouluikäinen ihana pömppömahainen neiti, joka kuitenkin kulkee ihan neuvoloiden käyrissä. Annetaan kaikille tilaa olla, monesti pyöreys tahatonta ja lähtee kyllä aikanaan. Ihanaa kesää kaikille. Nautitaan auringosta!

 

Mun lapset on kaksi olleet pienenä aikas pyöreitä ja rotevia. Mutta esikoinen hoikistu kun alkoi se kunnon pituuskasvukausi. Venahti lyhyessä ajassa 10 cm ja oli hyvä, että pyöreyttä löytyi sillä paino putosi riman alapuolelle. Nuorin on roteva ja painon nousu riippuu paljon kasvukaudesta. Mutta heistä ei ole kyllä missään sanottu olevan liian lihavia, rotevia kyllä. Keskimmäinen on aina ollut painoseurannassa kun menee niin miinuksella. Luulen kuitenkin, että hänenkin kroppa muokkaantuu kun varsinainen teini-ikä alkaa.

 

Hah, onpa tyhmä juttu. Me oltiin kaikki sisarukset palleroita pienenä ja läpi ala-asteen. Äiti sai kuulla asiasta koko ajan ja häntä syytettiin ties mistä..Totuus oli kuitenkin se ettei meillä syöty juustoa leivänpäällä ja pääasiallinen ruoka oli puuroa. Voin siis sanoa et kaikki ollaan erilaisia, jotkut pyöreitä, toiset laihanlaisia. Meillä oli harvinaisen terveellinen ruokavalio, ainut asia joka oli väärin oli se muiden aikuisten kyttääminen ja huomauttelu.
Antakaa lasten olla lapsia.

 

Luulen, että ap nyt puhuu niistä muista kuin pikkulapsiajan pömppömahoista ja "rotevista" lapsista, eli niistä joilla on oikeasti paino-ongelmia. Näitä on omassa lähipiirissäkin muutama, ikävä kyllä.
harvoin näillä lapsilla on vanhemmatkaan normaalipainoisia, eli uskoisin ruokailutottumuksissa olevan se suurin syy.

 

Luulen, että ap nyt puhuu niistä muista kuin pikkulapsiajan pömppömahoista ja "rotevista" lapsista, eli niistä joilla on oikeasti paino-ongelmia. Näitä on omassa lähipiirissäkin muutama, ikävä kyllä.
harvoin näillä lapsilla on vanhemmatkaan normaalipainoisia, eli uskoisin ruokailutottumuksissa olevan se suurin syy.

Vääristä ruokailutottumuksista ja liian vähäisestä liikunnasta se useimmiten johtuu, mutta oisi mielenkiintoista kuulla niiden oikeasti liikalihavien lasten vanhempien selitys asiaan.

 

Koulussa lasten vanhempien kommentteja kuulee aina välillä, vaikka asiaa ei (ylipaino) otetakaan esille henkilökunnan toimesta:

"Sillä kun on noi allergiat niin pahat, niin se masu vaan kasvaa." (Lapsi silloin 8v, huomattavan ylipainoinen, mm. syö kouluruokaa aina kaksi lautasellista, jotka molemmat ovat niin täynnä ruokaa, että nipin napin pysyy lautasella, eli miesopeen verrattuna vähintään kaksinkertaisen annoksen. Lapsi kieltäytyy liikkumasta koulussa välitunneilla. Kotiolot vaikuttavat suhteellisen hyviltä, lapsi näyttää avoimesti kiintymystä vanhempiinsa ja päinvastoin. Lapsi on puhdas.)

"Meidän X niin tykkää kaikista herkuista, ei sille oikein voi mitään." (Lapsi silloin 7v, huomattavan ylipainoinen, syö kouluruokaa niin paljon kuin lautaselle mahtuu, usein kaksi annosta. Ruoan määrää jouduttu joskus rajaamaan aikasyistä. Lapsi ei liiku välitunneilla. Lasta tunnutaan henkilökunnan näkökulmasta hellittävän ruoalla ja herkuilla perustuen lapsen jutteluun, muuten hyvinhoidettu ja rakastettu lapsi hyvällä itsetunnolla.)

Sitten on näitä lapsia, jotka syövät salaa ja varastavat rahaa vanhemmiltaan ostaakseen herkkuja tai varastavat kaupasta herkkuja. Vanhemmat monesti hätää kärsimässä, kun eivät onnistu asiaan puuttumaan. Uskoisin silloin lapsen psyykkisessä voinnissa olevan jotain parannuksen varaa. (Lohtusyöntiä?)

Ne lapset, jotka vaikuttavat tulevan ns. huonommista kotioloista ja syövät päivittäin herkkuja koulun pihamaalla koulupäivän päätyttyä ovat yleensä hyvinkin hoikkia. Liekö kotona ruokaa ollenkaan? (Ja valitettavan suttuisia ja aikuisennälkäisiä.)

 

Molemmat lapset on normaalipainoisia, mutta aikuisena tyttö saa vahtia syömisiään ellei tahdo lihoa. Näkee nyt jo ruumiinrakenteesta. Tytöllä on lisäksi rasitusastma, mikä hankaloittaa liikkumista etenkin siitepölyaikaan.

Siitä huolimatta, olisi lapsi ylipainoinen nyt tai tulevaisuudessa, en kokisi hänen elämänsä olevan pilalla. Toivottavasti lapsestakaan ei ikinä tule niin ulkonäkökeskeistä. Ylipaino on luonnollisesti terveysriski, mutta tämä nykyinen laihuuden ihannointikin on jotenkin sairasta. Elämä pilalla jos on ylipainoa, just joo...

 

[QUOTE="Lissu";30074005]Molemmat lapset on normaalipainoisia, mutta aikuisena tyttö saa vahtia syömisiään ellei tahdo lihoa. Näkee nyt jo ruumiinrakenteesta. Tytöllä on lisäksi rasitusastma, mikä hankaloittaa liikkumista etenkin siitepölyaikaan.

Siitä huolimatta, olisi lapsi ylipainoinen nyt tai tulevaisuudessa, en kokisi hänen elämänsä olevan pilalla. Toivottavasti lapsestakaan ei ikinä tule niin ulkonäkökeskeistä. Ylipaino on luonnollisesti terveysriski, mutta tämä nykyinen laihuuden ihannointikin on jotenkin sairasta. Elämä pilalla jos on ylipainoa, just joo...[/QUOTE]

Ei se elämä pilalla ole, mutta kyllä se ylipaino lapsen tehokkaasti eristää monista lasten normitouhuista, kun ei jaksa juosta muiden kanssa ja olla menossa täysillä mukana. Rajoittaa harratuksiakin. Paria tällaista tapausta seuranneena voin todeta, että se on lapsen kannalta todella kurjaa.

 

Rajoittaa varmaan samassa määrin kuin esimerkiksi tuo rasitusastmakin. Ei tyttö vaan pysty juoksemaan ja pyöräilemään muiden tahtiin oirekausina, happi loppuu lääkkeistä huolimatta. Mutta sen kanssa on sitten vaan elettävä ja iloittava oireettomista kausista.

Ylipaino on sikäli eri juttu että sen olemassaoloon voi itse vaikuttaa, mutta mielestäni on silti pieni murhe verrattuna moneen muuhun. Ymmärrän jos vedotaan terveysriskeihin, mutta valitettavasti juuri ulkonäkö tuntuu olevan se mikä tässä asiassa pahennusta herättää.

Toki jos oma lapseni olisi ylipainoinen niin yrittäisin kiinnittää huomiota syömisiin, että onko riittävän terveellistä ja monipuolista. Mutta jotenkin on surullista että jo ekalta luokalta lähtien ylipainoisia kiusataan, kutsutaan läskipossuiksi jne. Vanhemmistahan nekin asenteet lähtee. Silti tuntuu tuo kiusaaminenkin olevan hyväksyttävämpää kuin olla ylipainoinen...

 

Hienoja selityksiä, kenelläkään ei siis ole kyse huonoista ruokatottumuksista? ???? Selvä. ????

 

Miehen veljenlapset syövät aamupalaksi sokerisia kaakaomuroja kuin karkkia. Kahvipöytä tyhjennetään herkuista, lasten äiti on sairaalloisen ylipainoinen ja lasten isä ei ilmeisesti puutu millään tavoin perheensä vääriin ruokatottumuksiin.

 

En tiedä veisinkö sitten lapseni psykiatrille vai mihin? On ylipainoa noin 10kg(painaa noin 40kg kun 30kg olisi normaali). Syö koulussa kamalasti eikä sitä voi rajoittaa. Kotona pahimmillaan veti kerralla 7 jäätelöpuikkoa kun kukaan ei ollut katsomassa. Ahmii herkkuja jos pystyy. Olin itse ennen alle 60kg kunnes paino nousi rajusti juuri tätä poikaa odottaessa ja lopputulos bmi yli 40 (tosin mulla on kilpparivajis jos "tekosyitä" saa mainita).

 

En tiedä veisinkö sitten lapseni psykiatrille vai mihin? On ylipainoa noin 10kg(painaa noin 40kg kun 30kg olisi normaali). Syö koulussa kamalasti eikä sitä voi rajoittaa. Kotona pahimmillaan veti kerralla 7 jäätelöpuikkoa kun kukaan ei ollut katsomassa. Ahmii herkkuja jos pystyy. Olin itse ennen alle 60kg kunnes paino nousi rajusti juuri tätä poikaa odottaessa ja lopputulos bmi yli 40 (tosin mulla on kilpparivajis jos "tekosyitä" saa mainita).

Älä osta herkkuja kotiin. Lapsi syö sitä mitä kotoa löytyy, ei siinä yksi kouluruoka paljon vaikuta. Mitä ohjeita olette saaneet terveydenhoitajalta?

 

Mun lapset on hoikkia.

 

MInä olen lihava, mutta lapseni on LAIHA.

 

Mun lapset on hoikkia.

Noh - tuliko mieleen, että tämä kysymys ei silloin ehkä ollutkaan suunnattu sinulle?

 

Ei se elämä pilalla ole, mutta kyllä se ylipaino lapsen tehokkaasti eristää monista lasten normitouhuista, kun ei jaksa juosta muiden kanssa ja olla menossa täysillä mukana. Rajoittaa harratuksiakin. Paria tällaista tapausta seuranneena voin todeta, että se on lapsen kannalta todella kurjaa.

Ei ylipaino aina tarkoita rapakuntoa, itse ylipainoisena olin mm. luokkaryhmän nopein juoksija.

 

[QUOTE="juoksija";30075257]Ei ylipaino aina tarkoita rapakuntoa, itse ylipainoisena olin mm. luokkaryhmän nopein juoksija.[/QUOTE]

Jep. Massa kiihdyttää vauhtia. Menit varmaan myös pulkalla lujempaa kuin muut?

 

Sitä se vanhemmuus on, ilman harjoitusta ja koulutusta, arjessa ja kiireessä, epätäydellisenä lapsen elämälle raamien antamista. Jotkut asiat sujuvat paremmin, toisessa kohtaa menee metsään. Ilman mahdollisuutta ottaa uusiksi. Sellaisia me kaikki vanhemmat tupataan olemaan, että pilataan lastemme elämä.

(Mun lapseni eivät ole ylipainoisia, mutta enköhän minäkin jotain ole tehnyt väärin.)

 

[QUOTE="juoksija";30075257]Ei ylipaino aina tarkoita rapakuntoa, itse ylipainoisena olin mm. luokkaryhmän nopein juoksija.[/QUOTE]

Olit sitten varmaan joku tilastopoikkeama, jos olit merkittävästi ylipainoinen. Itse en ole nähnyt yhtään tällaista superkunnossa olevaa ylipainoista lasta, vaan lapsia jotka hengästyvät ja joiden naama on punainen ihan pienestäkin asiasta, joka normipainoiselle lapselle ei aiheuta minkäälaista hengästymistä. Veikkaisin kuitenkin että tämä on se normaalimpi tilanne...

 

meillä nuorempi tyttö on pitkä, roteva & omaa taaperon pömppömahan mutta lihava ei ole vaan hyvin sopusuhtainen. vanhempi tyttö taas varsinainen riuku, jolle mummolassa tuputetaan voita jotta saisi "lihhaa luitten piäle"

 

Lasteni kaveripiirissä kaikki selkeästi ylipainoiset lapset tuntuvat olevan niitä joilla on karkkipäivä joka päivä. Heti koulun jälkeen (ehkä jo aikana) ostamaan karkkia ja sitä tuntuu aina olevan mukana jos tulee kyläilemäänkin. En tiedä perheiden muista ruokailutottumuksista, mutta onhan se selvää, että vaikka muuten syötäisiin terveellisesti niin kasa karkkia, limua ja muuta hyvää päivässä alkaa näkyä painossa myös lapsilla.

Yhtä pojan kaveria (10v.) olen kyllä ihmetellyt. Sosiaalinen ja reipas poika, mutta herkujen himo vaikuttaa ihan käsittämättömältä. Missään ei voi olla mitään hyvää esillä tai se lapsi syö kaiken. Jos sanoo, että ota yksi niin se ottaa yhden monta kertaa. Käy välillä jossain ja palaa ottamaan taas yhden. Kohta ottaa jo kourallisen (pari kertaa olen sivusta seurannut). Kerran oli jääkaapissa pitsan jämät ja huomasi ne kun annoin pojalle maitoa kaapista. Heti kuuluu "nam.Pitsaa. Saanko ottaa?". Poikakaan ei halua syödä karkkipäivänä karkkejaan jos tämä kaveri on kylässä koska jotenkin ne kaikki vaan katoaa kaverin suuhun.
Ihmettelen siis kuinka miksi joillain lapsilla on täälainen tolkuton herkkujen himo, että suurin piirtein menettävät näkö-ja kuulokyvyn muule kun jotain hyvää on maisemissa? Onko tämä opittua vai voiko kysymys olla jostain muusta?