I
Ihmettelenvaan
Vieras
Tein muutama vuosi sitten suuren elämänmuutoksen ja olen laihtunut -30kg. Merkittävästä ylipainosta hoikaksi. Kuten tälläiset asiat usein tuppaa, uusi ulkomuotoni ja se miten tein sen, on herättänyt paljon mielenkiintoa kanssaihmisissä.
Olen kuitenkin huomannut, että valtaosa tuntuu lähinnä paheksuvan tiukkaa ruokavaliota, runsasta urheilua ja tämän vuoksi laihdutustani paheksutaan. Monella tuntuu olevan se mielikuva, että laihtumisen pitää olla helppoa ja mitään ei saa itseltään kieltää, ja 5kg vuosivauhti on kunnioitettava saavutus. En ole nutrannut, karpannut tai mitään sellaista, mutta ollut tiukkakaloriselle ruokavaliolla ja liikkunut paljon. Motivaatio oli kohdillaan, joten muutos oli helppo tehdä. Paino putosi 9kk ja sen jälkeen olen vaan ylläpitänyt sitä. Tahdon voimaa tämä on vaatinut paljon, mutta sitä minulta onneksi löytyi ja löytyy edelleen ylläpitämään tätä painoa. Mietin edelleen aika tarkkaan, että mitä suuhuni laitan ja mitä en, koska kulutukseni ei ole kovin suuri.
Minulle on henkilökohtaisesti aivan sama, että miten muut painoaan tiputtavat, tai ovat tiputtamatta. Itselleni tiukka kuri on sopinut hyvin, ja en tunne sen vaikuttavan elämänlaatuuni juurikaan. Miksi ihmeessä ihmiset kokevat asiakseen arvostella sitä, nälviä siitä, että kiellän itseltäni ruokia? En ole missään herkkulakossa, mutta useimmiten jätän sen muffinsin syömättä, koska en niin koe siihen tarvetta. Kyllä välillä tekisi mieli mättää herkkuja kaksin käsin naamaan, mutta pystyn taistelemaan sitä mielitekoa vastaan.
Kyllästyttää kuunnella nälvintää aiheesta, miksi ihmeessä sen painonpudotuksen muka aina pitäisi olla niin helppoa ja rentoa? Mitä ajatuksia teillä on, onko kohtalotovereita?
Olen kuitenkin huomannut, että valtaosa tuntuu lähinnä paheksuvan tiukkaa ruokavaliota, runsasta urheilua ja tämän vuoksi laihdutustani paheksutaan. Monella tuntuu olevan se mielikuva, että laihtumisen pitää olla helppoa ja mitään ei saa itseltään kieltää, ja 5kg vuosivauhti on kunnioitettava saavutus. En ole nutrannut, karpannut tai mitään sellaista, mutta ollut tiukkakaloriselle ruokavaliolla ja liikkunut paljon. Motivaatio oli kohdillaan, joten muutos oli helppo tehdä. Paino putosi 9kk ja sen jälkeen olen vaan ylläpitänyt sitä. Tahdon voimaa tämä on vaatinut paljon, mutta sitä minulta onneksi löytyi ja löytyy edelleen ylläpitämään tätä painoa. Mietin edelleen aika tarkkaan, että mitä suuhuni laitan ja mitä en, koska kulutukseni ei ole kovin suuri.
Minulle on henkilökohtaisesti aivan sama, että miten muut painoaan tiputtavat, tai ovat tiputtamatta. Itselleni tiukka kuri on sopinut hyvin, ja en tunne sen vaikuttavan elämänlaatuuni juurikaan. Miksi ihmeessä ihmiset kokevat asiakseen arvostella sitä, nälviä siitä, että kiellän itseltäni ruokia? En ole missään herkkulakossa, mutta useimmiten jätän sen muffinsin syömättä, koska en niin koe siihen tarvetta. Kyllä välillä tekisi mieli mättää herkkuja kaksin käsin naamaan, mutta pystyn taistelemaan sitä mielitekoa vastaan.
Kyllästyttää kuunnella nälvintää aiheesta, miksi ihmeessä sen painonpudotuksen muka aina pitäisi olla niin helppoa ja rentoa? Mitä ajatuksia teillä on, onko kohtalotovereita?
