Miksi kutsutte tyttölapsianne neideiksi?

[QUOTE="ano";28939047]No jostainhan tuokin ajattelu kumpuaa. Kolmevuotias ei keksi noita omasta päästään.[/QUOTE]

Sinulla ei ole tainnut olla tyttöjä?

 

Meidän prinsessa jos yrittää kovin pompotella minua, sanon että teidän korkeutenne.

 

Meidän neiti sai ekan kerran mekon päälleen (tai no oli sitä ennen ollu kastemekko) 1-vuotissynttäreillä ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Sen jälkeen alkas muutenkin kiinnostua vaatteistaan ja huomaa kyllä jos on vaikka uus t-paita. Mutta mekot on sen mielivaatteita. Samoihin aikoihin rakastui myös kenkiin. Ekat korut ostin sille sen takia koska neiti kulki aina kotona sellasen kasattavan tornin renkaat ranteis, voi sitä riemua ku sai kaulakorunkin. Eikä noita oo mistään oppinut, meillä ei kukaan muu käytä koruja eikä mekkoja, kenkiäkin on vain pakolliset. Neiti on nyt vähän vajaa 2v, ollaan vielä helisemäs sen kans kuhan vähän kasvaa... Täs hiljan ostin sille kirpparilta kirjan, lelun ja juhlakengät, kirja ja lelu lensi nurkkaan ku se näki ne kengät.
Meidän eka tyttö taas ei aikanaan yhtään tykännyt mekoista, sille oli pienenä tärkeintä että vaatteet ei ollu tiellä. Onkin aina ollut vähän poikatyttö, viihtyny paremmin poikien seuras ja leikkiny mieluummin merirosvoa ku prinsessaa. Tyttö on kohta 16 eikä edelleenkään piittaa tyttömäisistä jutuista, ei esim. meikkaa, pukeutuu mustiin löysähköihin vaatteisiin, ei käytä koruja.

Että kummallekaan en oo noita oppettanu, ovat vaan alusta asti ihan itse olleet oman tyylisiään ja tykänneet mistä ovat tykänneet. Toki olen hommannut sitten sellasia juttuja mistä selvästi tykkäävät.

 

mua kans ärsyttää tuo neidiksi sanominen.

 

Mjaa...
Mulla on lapsia molempaa genreä ja heitä on tullut kutsuttua milloin neideiksi, prinsessoiksi, pikkuherroiksi ja oikeestaan miksi vaan.

Omaa rouvakultaani aiknanaan kutsuin nimellä äiti, mamma, seksikäs pörröpää, hemaiseva hempukka tai ihan mitä vaan.

Niin kauan kuin lällättelynimessä on takana sana "rakas", niin lie herttaisen yhdentekevä mitä lällättelynimeä käyttää?

 

En sanois meidän kaksivuotiasta neidiksi. Musta ei ole tarpeellista korostaa puheessa naisellisuuden neitimäisiä piirteitä. Vielä en ole havainnut lapsen ajattelutavassa mitään jakoa "tyttöjen" ja "poikien" juttuihin. Puhuu itsestään kyllä tyttönä (ei meillä mikään sukupuolineutraali kasvatus ole!) ja usein miettii, että äiti on nainen ja iskä on mies. Tyttö tykkää mekoista ja housuista, ja kaikista väreistä yhtä lailla.
Karsein nimitys on anopin keksimä "touhutäti". Ehkä siksi neidittely ärsyttää, kun "neiti" on mun mielestä oikeestaan myös adjektiivi, jota voidaan käyttää negatiivisessa sävyssä vaikka poikaa haukuttaessa. Ei noilla "herroilla", "ukoilla" ja "äijillä" oo sellasta klangia.

Koska se pinkkivaihe muuten viimeistään iskee?

 

"Meidän neitiä" en käytä, minusta se on jotenkin nolo ja alentava. Kutsun tytärtäni neidiksi silloin, kun hän temppuilee naisellieen tyyliinsä jostain, kuten vaikka väärän värisistä sukista tai tyhmän näköisestä parsakaalista. Silloin hän on "kuules neiti".

Prinsessaksi sanon kyllä, mutta uskooko kukaan jos kerron että prinsessaksi häntä on alkanut ensiksi kutsua isoveljensä?

 

...mutta uskooko kukaan jos kerron että prinsessaksi häntä on alkanut ensiksi kutsua isoveljensä?

Mä uskon ihan ongelmitta.