Miksi kukaan haluaisi sitoutua/vakiintua parikymppisenä?

[vierailija]

Ei 20-vuotias ole tarpeeksi kypsä sitoutumaan ja olemaan aikuisessa parisuhteessa. Sääliksi käy erityisesti niitä, jotka menevät naimisiin jo parikymppisenä, menee nuoruus hukkaan. Ei noin nuoresta ole päättämään koko elämästä. Tuossa iässä pitäisi kerätä kokemuksia ja seikkailla.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Mitä kokemuksia?

 

[vierailija]

Terve taas Ikis.

 

[viisikymppinen isoäiti]

suurin osa ei oo tuossa iässä vielä valmiita vakiintumaan. mutta kyllä jotkut on. ei tuotakaan asiaa voi yleistää.

 

[AivanSama]

Ei 20-vuotias ole tarpeeksi kypsä sitoutumaan ja olemaan aikuisessa parisuhteessa. Sääliksi käy erityisesti niitä, jotka menevät naimisiin jo parikymppisenä, menee nuoruus hukkaan. Ei noin nuoresta ole päättämään koko elämästä. Tuossa iässä pitäisi kerätä kokemuksia ja seikkailla.

Niin no. Onneksi tässä maassa voi vielä erota, jos kokee tehneensä huonon päätöksen parikymppisenä.

Eiköhän jokainen täysi- ikäinen ole oikeutettu tekemään omat valintansa ja myös olemaan vastuussa omista valinnoistaan.

 

[Elena777]

Mitä se kellekään kuuluu vakiintuuko joku 20 vai 50 vuotiaana? Joku voi 20:nä olla paljon kypsempi kuin monet 40-50 vuotiaat.

 

[vierailija]

Miten joku jaksaa tehdä näitä samoja äärimmäisen läpinäkyviä trollialoituksia aina vaan...

 

[vierailija]

Mitä se kellekään kuuluu vakiintuuko joku 20 vai 50 vuotiaana? Joku voi 20:nä olla paljon kypsempi kuin monet 40-50 vuotiaat.

Kyllä se kuuluu silloin, jos nuorena hankitaan lapsia joita ei kyetä elättämään omalla työllä vaan yhteiskunnan pitää auttaa. Näitä tapauksia on maa täynnä, ja lasten hankinnasta on tullut nuorille naisille jopa uravaihtoehto. Välillä käydään pilipalikouluja muodon vuoksi ja taas tehdään lapsia, ehkäpä "vakiinnutaan" taas eri isän kanssa. Lopputulos on että yhteiskunta kustantaa vuosikausien lojumisen kotona ja tulevaisuuskin on rakennettu tukien varaan.

Tämä on yksi syy, miksi vahva sosiaalinen turvaverkkomme on ratkeamaisillaan ja järjestelmää on jo alettu purkaa. Nuoret, laiskat ja naiivit vedättävät veronmaksajia ja rahat eivät enää riitä.

 

[vierailija]

Itse vakiinnuin jo 16 vuotiaana. Jos löytää samanhenkisen ihmisen, jolla samat arvot ja uskollisuus + parisuhde tärkeää, niin mikäs siinä? Harvempi kuitenkaan on niin järkevä, että tietää kovin nuorena, mitä tahtoo, joten ei varmaan sovi kaikille...

 

[vierailija27v]

Komppaan ylläolevaa.
Naimisiin menin 21 vuotiaana 5v seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen. Lapsia sen jälkeen tullut 2. Korkeakoulututkinto tuli suoritettua ennen lapsia, joten mikä Tässä on ongelma kun koko perhe on onnellisia? Eipä tässä vielä paljoa ikää ole, mutta edelleen tuntuu että olen sen oikean kanssa.

 

[AivanSama]

Kyllä se kuuluu silloin, jos nuorena hankitaan lapsia joita ei kyetä elättämään omalla työllä vaan yhteiskunnan pitää auttaa. Näitä tapauksia on maa täynnä, ja lasten hankinnasta on tullut nuorille naisille jopa uravaihtoehto. Välillä käydään pilipalikouluja muodon vuoksi ja taas tehdään lapsia, ehkäpä "vakiinnutaan" taas eri isän kanssa. Lopputulos on että yhteiskunta kustantaa vuosikausien lojumisen kotona ja tulevaisuuskin on rakennettu tukien varaan.

Tämä on yksi syy, miksi vahva sosiaalinen turvaverkkomme on ratkeamaisillaan ja järjestelmää on jo alettu purkaa. Nuoret, laiskat ja naiivit vedättävät veronmaksajia ja rahat eivät enää riitä.

Meinaatko, että ainoastaan nuorena vakiintuvat ovat yhteiskunnan tuen varassa eläviä? Eikä tässä ylipäätään puhuttu mitään lasten tekemisestä, vaan sitoutumisesta toiseen ihmiseen.
Mutta joo, anyway hassua, että sinusta nuoret äidit ovat yhteiskunnan todennäköisimmät loisijat.

 

[vierailija]

Kyllä se kuuluu silloin, jos nuorena hankitaan lapsia joita ei kyetä elättämään omalla työllä vaan yhteiskunnan pitää auttaa. Näitä tapauksia on maa täynnä, ja lasten hankinnasta on tullut nuorille naisille jopa uravaihtoehto. Välillä käydään pilipalikouluja muodon vuoksi ja taas tehdään lapsia, ehkäpä "vakiinnutaan" taas eri isän kanssa. Lopputulos on että yhteiskunta kustantaa vuosikausien lojumisen kotona ja tulevaisuuskin on rakennettu tukien varaan.

Tämä on yksi syy, miksi vahva sosiaalinen turvaverkkomme on ratkeamaisillaan ja järjestelmää on jo alettu purkaa. Nuoret, laiskat ja naiivit vedättävät veronmaksajia ja rahat eivät enää riitä.

Tässä on paljon totta. Mutta tätä ei saa sanoa ääneen.

Koska kansanedustajat nostaa korkeaa palkaa ja koska rikkaan vetää välistä... No kun lasketaan ne 100 000 "ammattina lasten hankinta"- henkistä pesuetta niin alkaa tuo hinta olla aika paljon kovempi kuin muutaman sadan kansanedustajan palkka tahi niiden muutaman sadan rikkaan "välistä" veto. Se ei toki yksilötasolla tunnu missään...muttamutta....

Sinällään iästä en ole niin jyrkkä. Osa 20 v on varsin kypsiä ja osa 30v ei vielä valmis sitoutuun. Mutta toki nuorempana tässä nykymaailmassa on vaikea vielä vakiintua...

 

[Ärsyttävä tyyppi]

Kokemuksilla tarkoittanet seksiä mahdollisimman monen kumppanin kanssa? Mitenkähän se rikastuttaa ihmisen elämää? Itse löysin vaimoni 22-vuotiaana ja ihan hyvin ehdin kerätä noita "kokemuksia" siihenkin mennessä. Eikä se musta onnellista tehnyt, päinvastoin. Sitä paitsi on urbaani legenda että sinkkuna joka vkl olisi uusi kumppani pedissä. Suurin osa viikonlopuista tuli nukuttua ihan yksin ja seksikumppanina oli oma käsi. Miehen pitää olla rikas, julkkis tai kuin veistos, että seksiä saisi aina baarissa käydessä.

 

[vierailija]

Kokemuksilla tarkoittanet seksiä mahdollisimman monen kumppanin kanssa? Mitenkähän se rikastuttaa ihmisen elämää? Itse löysin vaimoni 22-vuotiaana ja ihan hyvin ehdin kerätä noita "kokemuksia" siihenkin mennessä. Eikä se musta onnellista tehnyt, päinvastoin. Sitä paitsi on urbaani legenda että sinkkuna joka vkl olisi uusi kumppani pedissä. Suurin osa viikonlopuista tuli nukuttua ihan yksin ja seksikumppanina oli oma käsi. Miehen pitää olla rikas, julkkis tai kuin veistos, että seksiä saisi aina baarissa käydessä.

Miehen pitää olla Timo Keravalta:

Ei mikään kiiltokuvapoika! Tässä on suomalaisnaisten unelmamies – keravalainen Timo
Lifestyle > Tunteet Julkaistu 19.12.2016 13:00

Suomalaisten ihannemies on luotu deittisivuston suosituimpien profiilikuvien pohjalta. Proshot Lonnberg

Suomalaisnaisten ihannemies on miehekäs ja aito, ei mikään kiiltokuvapoika.

Deittisivusto Happypancake selvitti, millaisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä suomalaisnaiset miehissä arvostavat. Sivusto keräsi yhteen eniten huomioita saaneita deittiprofiileja ja loi niiden perusteella suomalaisten naisten ihannemiehen.

Tulokset olivat melko yllättäviä.

Luonto ja lemmikit tärkeässä roolissa
Selvityksessä otettiin huomioon muun muassa miehen ikä, harrastukset, luonteenpiirteet, lasten lukumäärä ja ulkonäölliset seikat.

Keravalainen Timo, 48 vuotta
Hiukset: Tummat
Vartalo: Normaali
Siviilisääty: Eronnut
Lapsia: Kyllä, kaksi
Lemmikki: Koira
Harrastukset: Luonto ja retkeily, koti-illat, autoilu ja kaksipyöräiset, käsityöt
Luonne: Päättäväinen, romanttinen ja rehellinen optimisti
Asenne: Minä haluan rakastaa!
Lainaus: ”Kuka uskaltaa rikkoa tämän routaisen jään?”

– Suomalaisten naisten ihannemies ei ole mikään kiiltokuvapoika. Naiset arvostavat aitoutta ja miehekkyyttä. Luonto ja lemmikit vaikuttavat olevan tärkeässä roolissa, kun suomalainen nainen hakee kumppania, kertoo Happypancake-sivuston perustaja Sebastian Malmberg kertoo antamassaan tiedotteessa.

Lopputuloksena syntyi 48-vuotias Timo, jonka valokuva rakennettiin kuvankäsittelyohjelmalla suosituimpien profiilikuvien pohjalta. Elämänasenne ja lainaukset on muokattu oikeiden suomalaismiesten profiilien avulla.

Mitä sanot, vastaako tämä mies unelmiesi kumppania?
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet...snaisten-unelmamies-keravalainen-timo/6219126

 

[vierailija]

Kuvitellaan, että ihminen tapaa nuorena kivan tyypin, jonka kanssa on hyvä olla yhdessä ja johon tuntee myös seksuaalista vetoa. Henkilöt hengailevat yhdessä, kiintyvät toisiinsa, ihastuvat, rakastuvat, tutustuvat seksin ihmeelliseen maailmaan. Ensin vaihdetaan varovaisia sanoja kaveriporukassa, joku kerya ehkä pussaillaan laiturin nokassa kaunis kesäyö, ja kohta vietetäänkin suuri osa vapaa-ajasta yhdessä. Ensin puhutaan viikoista, sitten kuukausista... he ymmärtävät toisiaan, ovat onnellisia, ja haluavat jakaa arkisetkin asiat yhdessä. He nauravat samoille asioille ja osaavat olla paikalla myös kun toista itkettää, vaikka eivät ihan tiedä mitä sille nyt sitten pitäisi tehdä. Ajan myötä kiintymys kypsyy jonkinlaiseksi rakkaudeksi, ensin nuoreksi sellaiseksi ja aikaa myöten syvemmäksi, sävykkäämmäksi ja kestävämmäksi. Vaikka mitään suuria keskusteluja ei ensin käytäisi, on silti selvää että edessä on yhteinen elämä.

Mikä on se hetki tuossa jolloin pitää tajuta hankkiutua siitä toisesta tyypistä eroon, lakata tapaamasta, ettei vaan mene vakavaksi ja jää jotain oleellista näkemättä tai kokematta siksi että haluaa olla tämän ihmisen kanssa? Missä on vakavan raja? Kahden viikon jälkeen? Vai onko kolme kuukautta turvaraja? Vuosi? Vai se kun aletaan puhua rakastamisesta? Tavataan toisen vanhemmat? Kun uskaltaa pieraista toisen kuullen vai kun aletaan pyöritellä ajatusta yhteisestä osoitteesta "sitten joskus"?

Minä löysin kumppanini 14-vuotiaana. Ihan naurettavan nuorena. Niin siinä vaan kävi, ihastuin eikä sen jälkeen ole tullut eteen mitään syytä hankkiutua toisesta eroon En kyllä vielä nyt yli kolmekymppisenä tiedä mikä se on mikä minulta jäi kokematta tai näkemättä mikä olisi ollut sen arvoista että olisin heittänyt menemään sen mitä minulla nyt on. Parempaa puolisoa en osaa kuvitella, lapsillani on mitä ihanin isä, ja meidän suhde sai kypsyä ja vahvistua ihan kaikessa rauhassa 11 vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää mikä oli varmasti melkoinen voimavara kun pikkulapsiaika pakotti parisuhteen hetkittäin hyllylle.

Mikä minulta jäi tekemättä tai näkemättä? No seksikokemukset ovat tietysti kaikki tähän yhteen ihmiseen liittyviä, mutta en näe sitä ongelmana. Olen opiskellut, matkustellut, juhlinut, pyörähtänyt lyhyesti töissä ulkomaillakin, tehnyt ihan itse päätökseni opiskeluista, asunut yksin... ja kyllä vain, avioitunut 22-vuotiaana. Vielä en ainakaan ymmärrä katua Ehkä olen vielä liian nuori?

 

[vierailija]

Kyllä minä koen, että minulla meni nuoruus hukkaan haahuillessani päämäärättömästi sinkkuna. Kateellinen olen niille, jotka löytävät parisuhteen ja perustavat perheen jo nuorena, minulla ei käynyt niin hyvä tuuri ja sain perheeni vasta nelikymppisenä. 20 vuotta aikuisuuteni alusta meni kankkulan kaivoon, lainkaan en niistä nauttinut ja yksinäisyys oli vittumaista. Onneksi ei tarvitse sitäkään kokea ainakaan seuraavaan pariinkymmeneen vuoteen. En tajua miksi yhteiskuntamme ihannoi yksin elämistä, sehän on silkkaa helvettiä.

 

[vierailija]

Miksi yksinolo olisi haahuilua? Tai jos sinulle oli, ei ole kaikille. Eikö voi kantaa vastuuta sinkkuna?
Minulla ei ole nelikymppisenä perhettä enkä sellaista kaipaa edes.

 

[vierailija]

Miksi yksinolo olisi haahuilua? Tai jos sinulle oli, ei ole kaikille. Eikö voi kantaa vastuuta sinkkuna?
Minulla ei ole nelikymppisenä perhettä enkä sellaista kaipaa edes.

Vastuuta mistä? Ja miksi? Lähinnä mietin, montako vuotta enää viitsin kitkuttaa yksin ja milloin saisin jo todeta, että yksineläminen on jo nähty, ja mieluummin olen kuollut kuin yksin. Hoidin asiani ja kävin töissä vain siksi, että ehkä jonain päivänä vielä onnistaa ja saan perheen, ja jos lapsettomaksi olisin jäänyt, olisin lopettanut työnteon ja ryhtynyt elämäntapatyöttömäksi. Ehkäpä olisin vielä kostanut kaikille niille, jotka minua 80-luvulla kiusasivat. Eihän minulla ollut mitään menetettävää. Maapallo oli jo kierretty ja koluttu, ja riittävän monta harrastustakin kokeiltu, eikä enää keksinyt mitään tekemistä ajan tappamiseksi. Yksin eläminen on loputtoman tylsää.

Nyt kun minulla on lapsia, en kaipaa mitään muuta, ja töissä haluan käydä, jotta saan taattua lapsilleni hyvän lapsuuden. Ja hoidan asiani edelleen, lasteni takia. Jokainen päivä on elämäni paras päivä, koska saan olla lasteni kanssa, enkä vaarantaisi sitä. Lähinnä mietin vain sitä, että lapset olisi pitänyt saada heti lukion jälkeen, jolloin elämää ei olisi mennyt noin paljon hukkaan. Kyllä sitä maailmaa ehtii myöhemminkin näkemään.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Miten joku jaksaa tehdä näitä samoja äärimmäisen läpinäkyviä trollialoituksia aina vaan...

hyvähän se on että edes jotain tehdään, kun on tää niin hiljainen palsta

 

[vierailija]

En ihan ole ymmärtänyt, miksi villiä ja vapaata nuoruutta hehkutetaan niin paljon.
Ei se useimmilla ole kovin onnellista aikaa.
Rahaa ei ole mihinkään, suhteet ja seksikumppanit vaihtuu, kauhea maailmantuska ja ahdistus omasta tulevaisuudesta, saako koskaan töitä,löytääkö paikkaansa tässä maailmassa,saako perhettä,löytääkö kumppania,löytääkö unelmaduunia.
Vapaus olisi periaatteessa tehdä mitä haluaa,mutta rahaa ei ole.