Mun mielestä naimisiinmenolla ja kirkolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Itse haluan virallistaa suhteeni sillä tavalla kun se tässä tasavallassa onnistuu ja toki on myös yksi tapa näyttää miehelleni että haluan sitoutua häneen. Lisäksi ei tarvitse miettiä lakisääteisiä juttuja kuten kenen lapset, kuka perii ja mitä, mahd. leskeneläkkeet, lainojen jaot erossa jne.
Mun mielestä naimisiin menemättömyys on vain lapsellinen tapa vastustaa yhteiskunnassa yhdessä päätettyjä toimintatapoja. Siis kun on päätetty että perintö ym. asiat ja muut toimii lakisääteisesti avioliiton kautta. Siis kun yleensä avoparit sitten valittaa juurikin perintöasioista ja lasten tunnustamisesta jnejne..
Itse oon muuttanut avoliittoon lähes teininä ja ilman minkäänlaisia ajatuksia yhteisestä loppuelämästä tai muutenkaan vakavaa suhdetta takana, jtoen ajatus siitä että avoliittoa pidettäisiin jotenkin rinnasteisena on mulle kamalan vieras. En sillon olis halunnut todellakaan että avopuolisoni olis ollut mun lähinomaiseni saati perinyt mut, ei suhde sillä tasolla ollut vaikka yhteen, pääosin rahasyistä, muutettiinkin.
