Miksi kaikki koiranomistajat väittävät juuri sen oman rotunsa

olevan niin maan perusteellisen vaativa, ettei ekaa koiraansa hankkiva millään muka voi selvitä kyseisen rodun kanssa? Siis oikeasti. Oli kyseessä mikä puudeli tahansa, niin vaativampaa rotua ei kuulemma voi olla. Jos noita juttuja kuuntelee, niin mitään muuta rotua ekaa koiraansa harkitseva ei voi ottaa kuin kultaisen noutajan. Labradoritkin on niiiin vaikeita jne.

Valaiskaa nyt, mikä tossa on takana. Onko kyse siitä, että haluatte ehkäistä koiran ottamista hetken mielijohteesta? Vai häh?

 

Meillä ainaki toisistaan täysinpoikkeavaa rotua jo kokonsa puolesta ja molemmat sellasia pallipäitä, etten kellee suosittele. Mut niinhän se menee, ett koira tulee omistajaansa

 

...jaaa-a! mä voin kyllä belgianpaimenten omistajana sanoo ihan sydämestäni että ei todellakaan ekaksi koiraksi jollei ole kokemusta rodusta.

 

Ja miksi koirien omistajat haukkuu (heh, ne omistajatkin jo artikuloi haukkumalla) toisten koiria?
Huvittuneena kuuntelen eräiden läheisteni haukkumisia toisten koirista, ja sitä ne tekee selän takana
Meidän "Kalle" ei hotki niin kuin niiden "Ville".

 

mä voin suositella sekarotuista, koskaan et tiedä minkälainen tulee
meillä' sakemannia, hirvikoiraa ja colliee ja varmaan jotain muutakin
pentuna koetteli, mutta oikeanlainen kuri teki tehtävänsä ja koira on kiltti kuin mikä, tottelee kaikkia käskyjä, mutta ei silti ole mitenkään alistettu.

 

Ai enpä ole tuollaiseen ilmiöön törmännyt.

Meillä on tiibetispanieli ja kyllä sellaisen voi ottaa ekaksi koiraksi.

 

Ota suomenlapinkoira! Nää on niin helppoja ja ihania nallekarhuja! Suosittelen kaikille, maailman parhaita koiria! Etenkin paimensukuiset!

 

En ole moiseen törmännyt, ja voin hyvin suositella labbista ekaksi koiraksi, ja muutenkin.

Lisään vielä, että mä olen lähinnä törmännyt ihmeellisiin mielikuviin siitä, että labradori on sellainen kiltisti löntystävä, ylipainoinen ihana halinalle, vaikka sitä oi olisi koulutettu lainkaan. Olisi varmaan monelle järkytys huomata, millaisia kyseiset koirat on oikeesti ja miten paljon koulutusta ne vaatii.

 

olen ihmetellyt samaa,mikään rotu ei tunnu passaavan "ensimmäiseksi koiraksi" |O joskushan se "vaativa" rotukin on täytynyt ensimmäinen olla! :headwall:

 

Mulla on sellainen henk. koht. mielipide että bokseri ei sovi olosuhteisiin, jossa se joutuisi olemaan yksin/ilman virikkeitä monta tuntia päivässä.

 

Ja miksi koirien omistajat haukkuu (heh, ne omistajatkin jo artikuloi haukkumalla) toisten koiria?
Huvittuneena kuuntelen eräiden läheisteni haukkumisia toisten koirista, ja sitä ne tekee selän takana
Meidän "Kalle" ei hotki niin kuin niiden "Ville".

No tätä tekee ihan lastenkin omistajat..

 

olen ihmetellyt samaa,mikään rotu ei tunnu passaavan "ensimmäiseksi koiraksi" |O joskushan se "vaativa" rotukin on täytynyt ensimmäinen olla! :headwall:

Joo, ja sit jos tuntee pohjamutia myöten jonkun rodun omakseen, niin sit pitäis siitä huolimatta ottaa ensin ekaksi koiraksi joku helppo korvikerotu.

Mä en siis ole koiraa hankkimassa, ihan yleisellä tasolla nyt puhun.

 

olevan niin maan perusteellisen vaativa, ettei ekaa koiraansa hankkiva millään muka voi selvitä kyseisen rodun kanssa? Siis oikeasti. Oli kyseessä mikä puudeli tahansa, niin vaativampaa rotua ei kuulemma voi olla. Jos noita juttuja kuuntelee, niin mitään muuta rotua ekaa koiraansa harkitseva ei voi ottaa kuin kultaisen noutajan. Labradoritkin on niiiin vaikeita jne.

Valaiskaa nyt, mikä tossa on takana. Onko kyse siitä, että haluatte ehkäistä koiran ottamista hetken mielijohteesta? Vai häh?

Itse omistan terriereitä jotka suurimmalle osalle porukasta eivät sovi edes seitsemänneksi koiraksi! Minulla on näitä ollut 21,5 vuotta, minulle sopivat kuin nenä päähän.

Mutta labradorit ovat kyllä yllättävän vaikeita! Eräällä tutullani oli uros ja narttu ja ruukasi vielä urosta pitää vapaana. No, seuraus oli se että labbisuros repi milloin ketäkin koiraa ja tämä työkaverini sai maksaa pitkät pennit pussistaan muiden eläinlääkärilaskuja.

Ja olen kuullut parista suunnasta samantyylistä labradorinnoutajista. Että yllättävän hampaikas rotu tuntuu olevan!

Mitä taas puudeliin tulee niin onhan se vaikeahoitoinen turkiltaan. Kyllä siinä useimmilla hymy hyytyy kun 15 vuottakin putkeen pitäisi pestä, föönata ja leikata turkkia säännöllisesti. Vain afgaanivinttikoira on pahempi turkiltaan!!!

Niinhän se on että joillekin ei koira sovi, ei mikään rotu. Mutta niille joille koira sopii, kyllä heille oikea rotukin lopulta löytynee. Etukäteistutkintaa kannattaa tehdä ja vierailla kasvattajien luona ja koiranäyttelyissä ennen päätöstä. Ja miettiä mitä itse haluaa, mitä jaksaa ja mihin pystyy. Itse en esimerkiksi ole ollenkaan palveluskoiraihminen, en jaksaisi olla niin johdonmukainen vaan tykkään itsepäisemmistä ja tuulellakäyvemmistä koirista. samanlaisista kuin itse olen.

 

olen ihmetellyt samaa,mikään rotu ei tunnu passaavan "ensimmäiseksi koiraksi" |O joskushan se "vaativa" rotukin on täytynyt ensimmäinen olla! :headwall:

Minä taas ihmettelen, että lapsiperheeseen (mikä kriteeri tuo edes on rodun valinnalle?) suositellaan yleensä aina kultaista noutajaa.
Aktiiviseksi harrastuskoiraksi suositellaan jotain noutajaa.
Pieneksi tai keskikokoiseksi kotikoiraksi suositellaan leonbergiä tai berniä.

 

...jaaa-a! mä voin kyllä belgianpaimenten omistajana sanoo ihan sydämestäni että ei todellakaan ekaksi koiraksi jollei ole kokemusta rodusta.

Mä peesaan tätä ihan täysillä.. Enkä edes ole omistaja, vaan sivusta seurannut.

Kun mä olin kakara, meillä oli ceskyterrieri. Nykyään meillä on käppänä. Kummastaakaan en rotuna osaa sanoa juuta tai jaata, mutta molemmat näistä on luonteeltaan olleet ihan sopivia vaikka ekaksi koiraksi.

 

Jaa. Tokihan jokainen koira tarvitsee monenmoista eikä varmaan mikään sovi 23h7vrk sohvalle köllöttelemään. Mutta ihan yleisesti olen kyllä noita omia rotujani (shelttiä ja colliea) pitänyt aina helppoina ja ihan tällaisina hyvinä valintoina ensimmäisiksi koiriksi.

 

En kyllä allekirjoita. Mun mielestä hirveen moni suosittelee omaa rotuansa ihan liian heppoisin perustein ensimmäiseksi koiraksi ja sopivaksi lapsiperheeseen, kun ei välttämättä osaa katsoa asiaa ihan niin neutraalisti jos itse on vuosia rotua harrastanut tai vaihtoehtoisesti törmännyt vain siihen yhteen omaan ihanaan yksilöön joka ehkä jopa rodunvastaisesti on tosi helppo ja lapsirakas Pikkukoirien, noutajien, paimenkoirien ja kokkereiden omistajat tuntuvat myös olevan yleisemmin sitä mieltä että oma rotu sopii kaikille kokemuksesta ja olosuhteista riippumatta. No, tämä vain mun mutua

Meillä on seropi ja laumanvartija, ja kyllä mä olen ihan samaa mieltä kasvattajien kanssa että mitään laumista (vaikka tää on rotu helpoimmasta päästä ) ei tosiaankaan kannata ottaa ensimmäiseksi koiraksi. Toi sekarotuinen kyllä varmasti menis monelle Mutta hyviä perhekoiria ovat molemmat, kilttejä ja lapsirakkaita.

En silti suosittelisi tätä rotua varauksetta sellaiselle joka kyselee sopivaa koiraa lapsiperheeseen, koska jokainen koira on yksilö ja liian usein nämä kyselijät on ottamassa koiraa lasten tahdosta, ei aikuisten. Lapsi ei mitään koiraa, varsinkaan kovapäistä laumista pysty kouluttamaan, eikä vastuu pidä koskaan olla lapsella. Tää tuntuu olevan vähän hukassa joillain koiran ottajilla

 

Pieneksi tai keskikokoiseksi kotikoiraksi suositellaan leonbergiä tai berniä.

???
Kuka hullu tollasia suosittelee?! Siis hyviä kotikoiriakin, ei siinä mitään, mutta pieniä tai keskikokoisia "pelkkiä" kotikoiria..?

 

meidän perheeseen saapuu cane corso

 

En silti suosittelisi tätä rotua varauksetta sellaiselle joka kyselee sopivaa koiraa lapsiperheeseen

Ot, mä saan täällä joka kerta migreenin näistä kyselyistä.
Enkä itseasiassa suosittelisi kuin korkeintaan pattereilla toimivaa koiraa sellaiselle, jonka ensimmäinen kriteeri koiran hankintaa miettiessä on "sopiva lapsiperheeseen"...

 

Kyllä mä kultsua voin ekaksi koiraksi suositella. Mekin ollaan ton meidän lullukan kans ihan kivasti pärjäilty, ja eka koira meille on.

Mutta se, että hoffin kasvattajat pääsääntöisesti suosittelivat rotuaan ensimmäiseksi koiraksi aloittelijoille lapsiperheeseen, se on musta vähän arveluttavaa. Onneksi järki voitti, vaikka kovasti hoffia mieli tekikin silloin, kun koiraa oltiin hankkimassa.

 

Mä olen sitä mieltä, että rotu kuin rotu, niin toisinaan se ensimmäistä koiraansa hankkiva saattaa olla jopa paljon parempi koiranomistaja kuin se, joka on hankkimassa sitä kuudennetta samaa rotua olevaa koiraansa.

Omassa tuttavapiirissä on alaskanmalamuuttiharrastajia ja tätä rotuahan monet aina mainostavat tosi vaativaksi ja vaan kokeneille koiraharrastajille sopivaksi. Noh, toki voi olla kyse poikkeuksestakin, mutta eräs ystäväni otti urosmalamuutin ensimmäiseksi koirakseen ja pärjää koiran kanssa todella hienosti, koska on alusta lähtien tehnyt töitä sen asian eteen. Kävivät ammattilaisen ohjauksella pentukouluja jne, harrastavat vetojuttuja yms. Sitten taas toinen tuttavani, jolla nyt kaiken kaikkiaan kuusi malamuuttia, antaa koirien suurin piirtein vain olla. Ne vain ovat tarhassa. Ja kyllähän sen omistajan toiminnasta johtuvan eron noiden koirien käytöksessä näkee täysin selvästi.

 

Ja miksi koirien omistajat haukkuu (heh, ne omistajatkin jo artikuloi haukkumalla) toisten koiria?
Huvittuneena kuuntelen eräiden läheisteni haukkumisia toisten koirista, ja sitä ne tekee selän takana
Meidän "Kalle" ei hotki niin kuin niiden "Ville".

No tätä tekee ihan lastenkin omistajat..

Sitä tekee ihan ihmiset yleensä, oli niillä lapsia tai ei... Vertaillaan sit omia elämäntapoja toisiin tai vaikka työpaikkoja tai ihan mitä vaan.

 

En silti suosittelisi tätä rotua varauksetta sellaiselle joka kyselee sopivaa koiraa lapsiperheeseen

Ot, mä saan täällä joka kerta migreenin näistä kyselyistä.
Enkä itseasiassa suosittelisi kuin korkeintaan pattereilla toimivaa koiraa sellaiselle, jonka ensimmäinen kriteeri koiran hankintaa miettiessä on "sopiva lapsiperheeseen"...

Niin ihmiselle joka haluaa koiransa kanssa päästä helpolla, ei voi suositella mitään koiraa.

 

Mulla on sellainen henk. koht. mielipide että bokseri ei sovi olosuhteisiin, jossa se joutuisi olemaan yksin/ilman virikkeitä monta tuntia päivässä.

Läheltä yhden nuoren bokserin elämää seuranneena allekirjoitan tämän. Tämä musti on meinaan tuhonnut puolet heidän kämpästään eikä loppua näy.