Miksi kaikki 30-40 vuotiaat hyvät miehet on VARATTUJA?!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nosta hieman ikähaarukkaa. Ikäluokasta 40-50 löytyy hyviä miehiä, jotka ovat eronneet ja jo selviytyneet erosta. Olemme tyytyväisiä sinkkuna, mutta mukavan naisen kanssa olisi myös kiva olla ja mahdollisesti saada lisää lapsiakin.
 
[QUOTE="Vieras";28836027]Mistä olet etsinyt meitä, itse ainakin käyn kaupungilla museoissa, kahviloissa ja en siis baareissa, muuten liikun luonnossa, pyöräilen ja istun merenrannalla, missä vastaan tulee aika paljon samanoloisia ihmisiä.[/QUOTE]

Mutta alkaako ihmiset oikeesti puhua toisilleen siellä meren rannalla? Mää olen ollut sinkku todella kauan, ja mussa onkin epäilemättä monenlaisia vikoja. Mutta ei ne käsittääkseni päällepäin näy, eikä mulle silti kukaan tuu puhumaan juuri muualla kuin baarissa. No viime vuoden keväällä yks puhui kadulla baarin ulkopuolella :D
 
[QUOTE="mies";28836176]Vaikea uskoa.

Ja jos puhutkin totta, ja pidät miestäsi täydellisenä ihmisenä, suhteessanne on kyllä jotain vialla. Mikään suhde ei voi olla aurinkoa ja sateenkaaria joka päivä aivan kuten yksikään ihminen, tai luontokappale, ei voi olla virheetön ja olla ihminen tai luontoa.[/QUOTE]

mun edellinen suhde on ollu niin huono että sen takia en näe enää toisen pieniä virheitä vaan hyväksyn hänet just sellaisena kuin on, joten siksi tää suhde ja mun mies on mulle täydellistä. hän on normaali kunnon mies mutta mulle täydellinen
 
[QUOTE="mies";28836103]Tuo kaava varmaan pätee moniin ihmisiin. Mutta joka on henkisesti hyvinvoiva myös etsiessään, voi onnistua etsiessään. Epätoivon ja väsymyksen huomaa niin helposti ja ne eivät vedä puoleensa - jos kohta ei myöskään keinotekoinen ja "muovinen" tai muutoin liioiteltu pirteys. Minuakin tosi moni luulee varatuksi ja se on uskoakseni hyvä merkki. Ihminen jaksaa tavallaan yhtä hyvin sinkkuna kuin varattuna.

Moni ihminen on silti liian heikko voidakseen hyvin etsiessään. Itsearvostus, ja tietty itsenäisyys, on tärkeää. Mutta näissäkin liika on yleensä liikaa. Naisillekin on tyypillistä, ainakin vapaille, että ollaan joko hyvin itsenäisiä, tai liian riippuvaisia/uhrautuvia, joko hyvin hulluttelevia, tai hyvin varovaisia ja varautuneita. Inhimillisyys on suurimmillaan ristiriitoja, ei karikatyyrejä, aivan kuten hyvässä proosassa henkilöt ja motiivit ovat monimutkaisia. Tässäkin ehkä naiset ovat yllättävän "1800-lukulaisia" :)[/QUOTE]

Juu, toki etsienkin voi löytää, onhan noitakin nähty. Itse taas harvemmin jaksan nähdä sitä etsimisen vaivaa, kun yksinkin voi olla tyytyväinen. Tietysti eron jälkeen on usein aina ainakin vähän kurjaa ja heti en uuteen suhteeseen lähtisi, mutta siinä vaiheessa kun taas menee hyvin, elämä on ihanaa ja kaikki hyvin, niin silloin usein se rakkaus tulee. Ehkä mulla on vaan ollut hyvä tuuri :). Ja mikään "liikaa" sinne tai tänne ei ole hyväksi. Itse pyrin aina tasapainoon.
 
[QUOTE="vieras";28836199]mun edellinen suhde on ollu niin huono että sen takia en näe enää toisen pieniä virheitä vaan hyväksyn hänet just sellaisena kuin on, joten siksi tää suhde ja mun mies on mulle täydellistä. hän on normaali kunnon mies mutta mulle täydellinen[/QUOTE]

No nyt puhut järkeä.

Mutta alkuperäinen väitteesihän oli, ettei hyvästä kumppanista erota koskaan. Syy, miksi ainakin mulle on eroja tullut, on yleensä ollut muualla kuin meidän keskinäisen suhteen laadussa.

Kokonaan oma lukunsa on suhteet, jotka jo alkujaan ovat laadultaan heikkoja. Itse en sellaisiin edes lähde enkä pidä sitä viisaana muillekaan. Siinä musta on liian riippuvainen siitä toiveesta ja halusta, että "on joku".
 
Olen itse yhä henkisellä tasolla sangen läheinen kahteen kolmesta exästäni, joista toiseen olen säännöllisesti läheisessä yhteydessäkin ystävänä. Olosuhteet, aika ja tila, koituivat kohtaloksi näissä. Ei niinkään se, että jompi kumpi olisi viallinen.
 
[QUOTE="mies";28836241]Olen itse yhä henkisellä tasolla sangen läheinen kahteen kolmesta exästäni, joista toiseen olen säännöllisesti läheisessä yhteydessäkin ystävänä. Olosuhteet, aika ja tila, koituivat kohtaloksi näissä. Ei niinkään se, että jompi kumpi olisi viallinen.[/QUOTE]

Lisätään tämä mun kritereihin.. Eli ei saa itkeä exiensä perään ja pitää olla mahdollisesta erosta selviytynyt. En halua laastariksi.
 
[QUOTE="aapee";28836243]Lisätään tämä mun kritereihin.. Eli ei saa itkeä exiensä perään ja pitää olla mahdollisesta erosta selviytynyt. En halua laastariksi.[/QUOTE]

Täysin samaa mieltä. Minäkään en enää "itke" kummankaan perään, sehän olisi järjetöntä, elämän tuhlausta. Tietenkin sille suruvaiheelle täytyy antaa aikaa. Mutta vellomaan jääminen ei ole hyvä.
 
[QUOTE="aapee";28835791][QUOTE="vieras";28835789]Älä rajoita itsesi sinkkumiehiin. Mies päätyy lopulta sille joka haluaa hänet eniten.[/QUOTE]

Heh..no en halua mennä rikkomaan kenenkään perhettä..[/QUOTE]
Lapseton pari ei ole perhe!
 
Jokainen kumppani on omanlaisensa. Tosin uskon ihmisen voivan alkaa tunnistaa elementtejä ja piirteitä, joista pitää ja jotka ovat ns. toimineet. Itse en siis usko kumppanin löytyvän täysin riippumatta menneistä kokemuksista vaan päinvastoin, että menneet kokemukset vaikuttavat valintaan ja kiinnostukseen. Niiden ei vaan pidä vaikuttaa kahliten vaan enemmän "sumeasti" :)

Toista ei siis saa arvostella tai tuomita siitä, että hän ei ole kuin joku ex, se on tosi väärin. Mutta nähdäkseni itsetuntemuksen kautta oppii myös _karkeita_ suuntaviivoja itselle hyvästä kumppanista - samalla kun pitäisi antaa tilaa sille toiselle, hänen erilaisuudelleen. Että hän ei koskaan _täydellisesti_ loksahda tai hitsaudu niihin exien pohjalta tuleviin odotuksiin ja toiveisiin vaan on tavallaan yhtä aikaa erilainen ja samantapainen. Näin ihminen ei enää _toista_ sitä menetyskokemusta (Freud), mikä kertoo, että ihminen on päässyt menetyskokemuksen yli.

Todella moni sinkkunainen kuitenkin havaintojeni mukaan toistaa sitä vanhaa. Ja se on todella huono.
 
[QUOTE="vieras";28836261]Lapseton pari ei ole perhe![/QUOTE]Väärin: "Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia."
 
Uutta suhdetta ei siis saa _rasittaa_ mikään vanha, eikä mielestäni myöskään mitkään suhteet vastakkaiseen sukupuoleen saa viedä siltä energiaa. Tärkeää olisi musta molempien valmius olla joustavia ja toista huomioivia siitä, paljonko ollaan yhdessä ja paljonko erikseen ja millä voimalla. "Energiasyöpöt" menneiden tai nykyisten juttujen muodossa ovat aina väärin uutta ihmistä ja teidän suhdetta kohtaan.

Monessa tapauksessa eronneilla näin valitettavasti on että kuviot mutkistuvat ja ehkä siitä tulee ylipäätään sinkkujen kyseenalainen maine. Joka ei silti ole aina totuus :)
 
Väärin: "Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia."
Niin, ainoastaan tilastoja laskettaessa käytetään tuota määritelmää.
Teknisesti ottaen ja realistisesti ajateltuna lapseton pari ei ole perhe.
Lapset tekevät pariskunnasta perheen.
Seurusteleva teinipari ei kaksistaan muodosta perhettä, mutta lapsen saatuaan kyllä.
 
[QUOTE="mies";28836002]No kyllä näin on päässyt käymään esim. uutena vuotena :) Naisia tulee liukuhihnalta. On se omalla laillaan mukavaa toki. Mutta myös jotenkin hämmentävää, en sillä ylpeile siis. Naisen ei saa olla liian riehakas ja baareista löytyy sen tyylisiä enemmän. Toisaalta naisen ei saa olla myöskään kotiorja tai passiivinen.

Olen myös vähän laiska lähtemään baariin tms.

Monet naiset menevät ääripäihin vähän liikaa karikatyyrisesti, kiinnostavia ja siis ristiriitaisempia naisia on aika vähän, ainakin vapailla markkinoilla. Spontaani ja pohdiskeleva, kiltti ja tuhma, moderni ja perinteikäs, jne., _yhtäaikaa_. Ja sitten ulkonäönkin pitää vaan olla riittävä.

Yksi tärkeä on myös myönteinen ja iloinen elämänasenne, tämä on todellakin monelta naiselta hukassa. Kaikenlaiset möröt ja pelot hallitsevat liikaa elämää.[/QUOTE]

Ou vau, nyt puhut minusta - ristiriitainen on just se sana mitä käytän, jos yhdellä sanalla pitää itseäni kuvata ;) Mä olen kaunis, hoikka, seksikäs, älykäs ja verbaalinen, eikä näillä spekseillä löydy sopivaa miestä...
 
Samaa voisi sanoa 30-40 vuotiaista naisista. Vapaita sieltä toki löytyy, työssäkäyviäkin jopa mutta kaikissa tuntuu olevan jotain perustavaa laatua olevaa vikaa ja suurin osa on eronneita hyvästä syystä.

Jos naisen laatimassa treffi-ilmoituksessa lukee että "olen hieman tuittupäinen" tai "olen voimakastahtoinen" niin se tarkoittaa automaattisesti sitä ettei maksa edes vaivaa ottaa yhteyttä ellei satu olemaan masokisti ja nauti naisen dominoinnista ja mielialan ailahteluista.

Mitään ulkoista viehättävyyttä on lähes turha edes toivoa ellei ole valmis ottamaan samassa paketissa sitten noita päänsisäisiä ongelmia. Mitään alistuvaa keittiöorjaa en etsi mutta onko se nyt liikaa pyydetty että nainen olisi kiltti, henkisesti tasapainoinen ja sinut edes itsensä kanssa jotenkin kun sellaisena pidän itseänikin?

En tiedä missä päin Suomea asut ja mistä niitä naisia etsit, mutta ainakin Helsinki on pullollaan kolmekymppisiä fiksuja, kauniita, henkisesti tasapainoisia mukavia naisia, jotka eivät ole löytäneet miestä. Omassa kaveripiirissä on useampi sellainen, ja yhdessä olemme ihmetelleet, että on se kumma kun miehiä ei löydy. Mikä tässä etsinnässä menee siis pieleen? Jos mukavat miehet ei löydä kivoja naisia ja päinvastoin? Jos kummatkin kuitenkin ettii?
 
[QUOTE="noo";28836465]En tiedä missä päin Suomea asut ja mistä niitä naisia etsit, mutta ainakin Helsinki on pullollaan kolmekymppisiä fiksuja, kauniita, henkisesti tasapainoisia mukavia naisia, jotka eivät ole löytäneet miestä. Omassa kaveripiirissä on useampi sellainen, ja yhdessä olemme ihmetelleet, että on se kumma kun miehiä ei löydy. Mikä tässä etsinnässä menee siis pieleen? Jos mukavat miehet ei löydä kivoja naisia ja päinvastoin? Jos kummatkin kuitenkin ettii?[/QUOTE]

Yksi kolmekymppinen sinkkumies sanoi ongelmakseen, että samanikäisillä naisilla tikittää kellot liian kovaa. Naiset halusivat edetä huomattavasti nopeammin, kuin hän. No ongelma ratkesi sillä, että löysi kivan 25-vuotiaan.

Tämä oli siis vain hänen tarinansa.
 
[QUOTE="mies";28836002]No kyllä näin on päässyt käymään esim. uutena vuotena :) Naisia tulee liukuhihnalta. On se omalla laillaan mukavaa toki. Mutta myös jotenkin hämmentävää, en sillä ylpeile siis. Naisen ei saa olla liian riehakas ja baareista löytyy sen tyylisiä enemmän. Toisaalta naisen ei saa olla myöskään kotiorja tai passiivinen.

Olen myös vähän laiska lähtemään baariin tms.

Monet naiset menevät ääripäihin vähän liikaa karikatyyrisesti, kiinnostavia ja siis ristiriitaisempia naisia on aika vähän, ainakin vapailla markkinoilla. Spontaani ja pohdiskeleva, kiltti ja tuhma, moderni ja perinteikäs, jne., _yhtäaikaa_. Ja sitten ulkonäönkin pitää vaan olla riittävä.

Yksi tärkeä on myös myönteinen ja iloinen elämänasenne, tämä on todellakin monelta naiselta hukassa. Kaikenlaiset möröt ja pelot hallitsevat liikaa elämää.[/QUOTE]

mä oon jo pitkään miettinyt kun luen näitä sun kriteereitä, että mä oisin varmaan sun unelmien nainen. Harmi että oot noin ylimielinen, ei nimittäin kiinnosta sunlaiset miehet pätkän vertaa.
 
[QUOTE="mlm";28836440]Ou vau, nyt puhut minusta - ristiriitainen on just se sana mitä käytän, jos yhdellä sanalla pitää itseäni kuvata ;) Mä olen kaunis, hoikka, seksikäs, älykäs ja verbaalinen, eikä näillä spekseillä löydy sopivaa miestä...[/QUOTE]

Hienoa ;) Kunhan muistat myös olla riittävän vaatimaton, nöyrä ja kiitollinen oikeissa kohdissa, tosin yleisenä elämänasenteena en sitä kannata.

Uskoakseni eräänlaista hiomatonta timanttia on paras lähestyä. Ihmisestä välittyy valoisuus ja hyvä itsetunto, mutta kuitenkin mukana on myös tietynlainen epätäydellisyys ja haavoittuvuus, josta syntyy persoona, ei vain Anna-lehden kansikuva tai yhtä lailla miehillä huippusliipattu. :) Uskallus olla heikko ja vahva samaan aikaan tavallaan.

Kasvihuoneen kukka vs. kedon kukka metaforana (suomalaiskukka sen sijaan on lakastunut kukka, ihan turhan usein). Kedon kukassa ei ole keinotekoisuus pointti, mutta se ei myöskään häpeile loistoaan, se on jotenkin spontaani toimimisen tapa sille. Kasvihuoneen kukka on keinotekoisempi, vaikka se loistaa yhtä lailla. Se on "liian" kultivoitunut (vrt. kulttuuri-sanan etymologia, joka merkitsee ihmisen vaalimista, mutta myös mm. filosofiaa, politikointia ja uskontoa), jolloin siitä puuttuu orgaaninen epätäydellisyys. Coleridge esitti, että kaikki todellisesti kaunis on myös jotenkin epätäydellistä.

Sopivan ihmisen tapaaminen on kyllä ihmeellinen kokemus :) Tuntuu absoluuttisen hyvältä siinä hetkessä olla tämän kanssa vaikka tietenkin riitaa jne. aina tulee myöhemmin. Mut ei sellaista ihmistä päivittäin tapaakaan, itse en tapaa mitenkään edes kerran vuoteen, aktiivisellakaan haulla. Siihenhän tän homman pitäisi musta perustuakin. Tunnelmiin sopivaa pianomusiikkia: [video=youtube;O1cgT-G-ixA]http://www.youtube.com/watch?v=O1cgT-G-ixA[/video]
:)
 
[QUOTE="hanna";28836515]mä oon jo pitkään miettinyt kun luen näitä sun kriteereitä, että mä oisin varmaan sun unelmien nainen. Harmi että oot noin ylimielinen, ei nimittäin kiinnosta sunlaiset miehet pätkän vertaa.[/QUOTE]

Mä oon niin miettiny samaa... En itsestäni erityisesti, koska "mies" ei kuulosta henkilöltä, jonka seurassa jaksaisin viittä minuuttia kauempaa. Mutta yleisesti, että jos tuon kriteerilistan täyttävä nainen tapaisi noin ylimielisen ja itseään täynnä olevan miehen, niin eipä taitaisi kelvata. Sellainen nainen nimittäin saa aika paljon fiksumpaa ja mukavampaakin seuraa.
 
[QUOTE="hanna";28836515]mä oon jo pitkään miettinyt kun luen näitä sun kriteereitä, että mä oisin varmaan sun unelmien nainen. Harmi että oot noin ylimielinen, ei nimittäin kiinnosta sunlaiset miehet pätkän vertaa.[/QUOTE]

Ikävää, että sinulle itsekunnioitus ja -arvostus on ylimielisyyttä. Hieman kuten kaivo on jollekin huono, koska se on syvä. Syvällä on myös elämää, vettä. Tai torni on ikävä, koska sinne on vaikea kiivetä. Vaikka korkealta näkee kauemmas. Elämä kuitenkin on näitä kahta. Turpeeseen poljettu maan hiljainen maksaa raskaan hinnan siitä, että saa esiintyä yleisesti hyväksyttävästi. Suomalaisittain kaikki tästä poikkeava kääntyy helposti ylimielisyydeksi, olemme maan tomua kansana - eikä se siis ole pelkästään huono asia. Se pitäisi vaan osata hyödyntää ja nähdä myönteisemmillä tavoilla.

Proosallisemmin: Suomessa mielestäni henkisesti potentiaalisesti haitallinen toimintamalli on liian suuri vaatimattomuus. Vaatimattomuudesta ei pidä tehdä itseisarvoa, vaikkei sitä ole hyvä sulkea poiskaan. Se on hyvin arvokas resurssi, mutta sen ei pitäisi olla totuus tai päämäärä.
 
[QUOTE="mies";28836593]Ikävää, että sinulle itsekunnioitus ja -arvostus on ylimielisyyttä. Hieman kuten kaivo on jollekin huono, koska se on syvä. Syvällä on myös elämää, vettä. Tai torni on ikävä, koska sinne on vaikea kiivetä. Vaikka korkealta näkee kauemmas. Elämä kuitenkin on näitä kahta. Turpeeseen poljettu maan hiljainen maksaa raskaan hinnan siitä, että saa esiintyä yleisesti hyväksyttävästi. Suomalaisittain kaikki tästä poikkeava kääntyy helposti ylimielisyydeksi, olemme maan tomua kansana - eikä se siis ole pelkästään huono asia. Se pitäisi vaan osata hyödyntää ja nähdä myönteisemmillä tavoilla.

Proosallisemmin: Suomessa mielestäni henkisesti potentiaalisesti haitallinen toimintamalli on liian suuri vaatimattomuus. Vaatimattomuudesta ei pidä tehdä itseisarvoa, vaikkei sitä ole hyvä sulkea poiskaan. Se on hyvin arvokas resurssi, mutta sen ei pitäisi olla totuus tai päämäärä.[/QUOTE]

Totuus taitaa sattua?
Itsekunnioitus ja -arvostus ovat aika kaukana ylimielisyydestä. Ylimielisyys on paremminkin joko narsistinen piirre tai sitten epävarmuuden kompensointia.

Näiden eron kyllä huomaa siitä, miten ihminen kohtelee toisia. Jos itsekunnioitus ja -arvostus on kohdillaan, osaa kunnioittaa myös muita. Sen sijaan jos on
a) empatiakyvytön ja narsistisesti ylimielinen tai
b) epävarma ja siksi ylimielinen
ei pysty kunnioittamaan muita.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia

Similar threads

O
Viestiä
6
Luettu
1K
A

Yhteistyössä