Hyvä Mellu - mä ymmärrän sun tunnetilaa oikein hyvin. Mieheni ja minä olemme kummatkin pastoreita ja tälläinen käytös on todella yleistä miespastoreita kohtaan. Yleensä se loppuu kun pastori puhuu kyseiselle naiselle ja tiukasti kieltää eikä ole tekemisissä kuin ainoastaan yleisissä tilaisuuksissa.
Kerron nyt sitten miten meille kävi. Olimme olleet vuoden verran naimisissa ja tälläinen rouvaihminen astui kehiin. Olin kyllä odottanut, että tälläistä ihastumista miestäni kohtaan tulee esiintymään, joten ajattelin osaavani suhtautua siihen ammatillisesti ja tiesin voivani luottaa mieheeni. Mieheni antoi eräälle nuorelle pariskunnalle avioliittoneuvontaa, kunnes rouva totesi suoraan, etta ei jatka miehensä kanssa jos minun mieheni suostuu suhteeseen. Hänen mielestään mieheni oli saarnoissaan lähetellyt salaisi viestejä jne. Mieheni otti tiukan kannan ja selvitti hieman faktoja. Asia ei jäänyt tähän vaan silloin alkoi soittelu ja tesktiviestit, mihinkään näihin ei vastattu. Numeroa ei voi pitää salaisena, eikä edes osoitetta. Kirjasimme kaikki viestit todistajien läsnäollessa puhelimelta ylös ja todistajat allekirjoittivat paperit. Lisäksi pomolle kerrottiin asiasta. Vaikeaksi asian teki se, että kyseinen henkilö oli meihin sielunhoidellisessa suhteessa eli miten ns. johdattaa oikealle tielle. Seurakunnan vanhimmmille kerrottiin sekä lopulta myös hänen miehelleen, josta hän erosi prosessin aikana. Kummatkin puhuimme rouvalle, mutta ilman tulosta.
Minä koin kovia raivon tunteita ja turhautumista. Tuntui kun hän hyökkäisi meidän perheemme elämään tankilla. Luotin mieheeni, mutta silti tilanne oli hyvin ahdistava. Ihan kuin meitä hakattaisiin jatkuvasti. Kirjoitin kirjeen tuolle rouvalle tunteista ja siitä, ettei hänellä ole mitään oikeutta toimia noin. En lähettänyt sitä kuitenkaan, koska hän ei sitä olisi ymmärtänyt. Puhuin myös useasti ystävieni kanssa tunteistani. Raivo oli niin kovaa, että mieleni teki hakata tuo nainen muuskaksi. Aika oli se mikä auttoi. Tällä hetkellä hän vain säälittää minua, sillä hän ei mitään oppinut kokemuksestaan.
Meillä homma loppui siihen, kun työn puolesta muutimme toiselle paikkakunnalle. Osoitetta emme luovuttaneet entiseen paikkaan, mutta jotakin tieta rouva sai sen selville ja perässä tuli pari kirjettä. Olimme valmiit viemään asian kotirauhan häirintänä oikeuteen, mutta homma loppui ennen viimeista päätöstämme.
Toivottavasti miehesi kertoo esimiehelleen ja voi sen sanoa kyseiselle naisellekin, että hänellä ei ole mitään oikeutta lähetellä viestejä tai soittaa. Kirjatkaa kaikki ylös todistajien kanssa, jos pitää mennä eteenpäin. Sinulle Mellu - puhu, käsittele tunteitasi, ne ovat aivan normaaleja, älä anna niiden jäädä hautumaan. Ja minun puolesta saat jopa raivota sille naiselle, joskin hän ei todennäköisesti ymmärrä, se on kyllä aika turhauttavaa.