Miksi jotkut naiset kieltää miehiltään kaiken menemisen kun perheeseen tulee lapsi/lapsia?

["vieras"]

[QUOTE="ilona";25103646]Kyllä tällasta menojen kieltämistä ja kyttäämistä on ihan lapsettomissakin parisuhteissa. Itse muistan kun mies oli joskus koulutusreissulla työn puolesta ja kurssikavereilla soi koko ajan puhelimet kun eukot soitteli et "no, missä nyt oot, kenen kanssa juttelet, mitä teet???". Sit ne oli ihan hölmönä kahtonu mun miestä et miks sun eukko ei soita.

No, voin olla hyväuskoinen hölmö mut mun mies on aina soittanu ihan oma-alotteisesti et "käytiin parilla, parannettiin maailmaa jätkien kans jne. jne." Eli kyse on loppupelissä ihan mustasukkaisuudesta näillä jotka rajottaa miehensä elämän sinne neljän seinän sisään. Joillakin se alkaa lasten tultua, joillakin jo aikasemmin.

Itse oon ajatellu aina niin et mitä se soittelu ja kyttääminen oikeesti hyödyttää, jos mies pettää niin se pettää. Et sä sitä sillä vahtaamisella ja rajottamisella estä vaan sillä et pitää parisuhteen kunnossa. Piste.[/QUOTE]

Niin että se soittelu ei millään voi johtua esim. ikävästä ja kiinnostuksesta toisen tekemisiä kohtaan, ilman taka-ajatuksia? niinmpä niin, kumma kun omalle puolisolle ei saa soittaa että mitäs teet.... ja meillä se on mies kun soittelee mulle, eikä se tasan soita siksi että pelkäisi mun pettävän tms.

 

[ulkonainen]

[QUOTE="vieras";25103738]Niin että se soittelu ei millään voi johtua esim. ikävästä ja kiinnostuksesta toisen tekemisiä kohtaan, ilman taka-ajatuksia? niinmpä niin, kumma kun omalle puolisolle ei saa soittaa että mitäs teet.... ja meillä se on mies kun soittelee mulle, eikä se tasan soita siksi että pelkäisi mun pettävän tms.[/QUOTE]

Huh kun kuullostaa ahdistavalta... No jos sinua ei haittaa etta miehesi soittelee koko ajan, mina pistaisin jo puhelimen mykaksi .

 

["vieras"]

Huh kun kuullostaa ahdistavalta... No jos sinua ei haittaa etta miehesi soittelee koko ajan, mina pistaisin jo puhelimen mykaksi .

No mikä sun käsityksen mukaan on koko ajan? Joidenkin mielestä kun ei saisi soittaa edes kertaa, tai on vähintäänkin joku hullu mustasukkainen akka/ukko sillä puolisona. Kyllä mun mies voi soitella mulle pitkin päivää, töistään soittelee mulle usein muutamaankin otteeseen ihan vaan että mitäs teet, miten lapset voi jne, tarviitko jotain kaupasta... arkista juttelua. Me kun ei välttämättä paljon arkena nähdä, olen usein jo nukkumassa kun mies tulee. Jos lähden iltaa viettämään niin voi laitella tekstiviestiä että millanen meno siellä on tai oletko mihin aikaan tulossa kotiinpäin...

Jos jotakuta ahdistaa tuollainen niin pitäisin sitä vähintäänkin outona. Siis ahdistaa että oma puoliso ottaa yhteyttä? Ja jos joskus en ehdi juttelemaan niin sanon vaan että nyt pitää lopettaa, eikä mun mies hajoa jos en joskus vastaa sen tekstiviestiin.

 

["vieras"]

Tilanteita on monia. Meillä esikoinen oli vaativa vauva. Heräsi yöt n. tunnin välein itkemään. Päivällä olin tyynnytellyt itkua pahimmillaan jo 12h siinä vaiheessa, kun mies pääsi töistä. Sitten pääsin ehkä suihkuun puoleksi tunniksi ja alkoi iltanukuttelut. Päiväunia ei juuri nukuttu kuin lyhyissä pätkissä ja yöt hoidin yksin. Olin aivan sekaisin. Kun mies vielä olisi halunnut mennä töistä suoraan baariin, sanoin ei. Kaverit olivat kuulemma haukkuneet mut kusipääksi. Eli terveiset vaan niille kavereille, kiitos vaan! Toka lapsi oli onneksi eri maata. Nyt voimme jo mennä, kunhan mahdollisuus on tasapuolisesti molemmilla.

 

[kkddk]

Meillä ei ole onneksi tarvinut kieltää. On tajunnut ihan oma-aloitteisesti rajoittaa menemisiään. Varsinkin lasten vauva-aikana, jolloin elämä nyt on muutenkin ollut rankinta noiden lasten kanssa. Mutta niin olen minäkin joutunut rajoittamaan menemisiäni. Sitä se on kun perhettä perustaa.

Miehellä oli tosi sosiaalinen elämä ennen lapsia. Tapaa kyllä kavereitaan edelleen mutta todella paljon harvemmassa tahdissa kuin ennen. Mies on itse sanonut, että kun töihin matkoineen menee päivässä 9-10 tuntia, niin loppuaika on sitten perheen. Ja sama periaate on minulla. Molemmilla on harrastusta 2x/vko. Silloin tällöin tavataan kavereita mutta kyllä ehdottomasti suurimmaksi osaksi satsaamme perhe-elämään silloin kun siihen on mahdollisuus.

Meillä ei ole tosiaan onneksi tarvinut kieltää menemästä mutta jos tahti olisi lasten syntymän jälkeen ollut samaa luokkaa kuin ennen lapsia, niin taatusti olisin kieltänyt. Meillä ei olisi ikinä toiminut, eikä edelleenkään toimisi, se että äiti jumittaa lasten kanssa ja isä tekee mitä tahtoo.

 

["vieras"]

Meillä ainakin oon välillä kuullut miehen sanovan kavereilleen, ettei voi lähteä ku vaimo ei päästä ((= Ja parasta on että en todellakaan oo ollu edes tietoinen koko asiasta tai oon sanonu, et mee vaan. Mut kavereille ei tarvi selitellä jos ei ITSE halua lähteä ku sanoo, ettei vaimo päästä.