miksi jotkut ihmiset eivät puhu pahasta olosta/tarpeistaan puolisolle, sit paukattavat eropaperit puun takaa

Niin sinulle varmaan se olisi signaali, ettei kaikki ole kunnossa, jos mies on kuitenkin aiemmin puhunut. Mutta jos mies on tyyppiä suomalainen jörö, ei se puhumattomuus ole mikään poikkeustila.

Miksi oletat noin?

 

Miksi oletat noin?

Siksi, kun kerroit, että huomaat, jos joku painaa toisen mieltä, jos hän ei puhu. Muutenkin puhumattoman ihmisen kohdalla muutosta on vähän vaikeampaa huomata.

 

Huonoon vuorovakaikutukseen syy yleensä löytyy siitä vuorovaikutuksesta. Kovin rakentavaa ei ole lähteä etsimään syyllisiä kun pitäisi löytää syy. Tosin yhtään parempia vaihtoehtoja ei ole pitäytyminen aiemmin huonoiksi osoittautuneissa malleissa mykkäkoulussa tai nalkutuksessa olipa ne missä järjestyksessä tahansa.

Tähän vielä sen verran, että on kyllä vähän kohtuutonta vaatia sen puhuvan osapuolen tekevän jatkuvastii kaiken maailman sirkustemppuja, että saa toisen puhumaan edes sen yhden sanan, kun toinen osapuoli on vuosikausia vain möllöttänyt hiljaa poistumatta koskaan omalta mukavuusalueeltaan.

 

Siksi, kun kerroit, että huomaat, jos joku painaa toisen mieltä, jos hän ei puhu. Muutenkin puhumattoman ihmisen kohdalla muutosta on vähän vaikeampaa huomata.

Oletus joka tapauksessa meni pieleen. Niiden tekemistä keskustelussa ja vuorovaikutuksessa ylipäätään on syytä välttää.

 

Tähän vielä sen verran, että on kyllä vähän kohtuutonta vaatia sen puhuvan osapuolen tekevän jatkuvastii kaiken maailman sirkustemppuja, että saa toisen puhumaan edes sen yhden sanan, kun toinen osapuoli on vuosikausia vain möllöttänyt hiljaa poistumatta koskaan omalta mukavuusalueeltaan.

Enhän minä ole väittänyt etteikö se ole joskus kohtuutonta, mutta miksi ero silloin tulee yllätyksenä jos vuorovaikutus ei toimi tai keskustelu tavat ja tarve on kovin erilaiset.

 

Joopa joo, ap:n ois kannattanut kuunnella eikä pitää miestä itsestäänselvyytenä niin ei ois ero tullut puun takaa.

minkä olen vastuussa 100% siitä että suhde toimii, olen vastuussa myös miehen osuudesta? pitääkö naisen osata lukea ajatuksia? ymmärtää sanattomasti kaikki ja vieläpä oikein? niasenko pitää tietää mikä tuntuu miehestä hyvältä ja mikä pahalta,ilman että tämä eväänsä liikauttaa?

kyseppä ei ole ollut kuuntelemisesta vaan siitä että mies ei ole puhunut,en ole vastuussa siitä. ps.mies muuten myönsi mulle että on vissiin pitänyt mua itsestään selvyytenä. minä kysyin että todellako hän kuvitteli että suhde säilyy hyvänä vuodesta toiseen ilman että itse tekee asialle yhtään mitään. mies vastasi että niin hän oli ajatellut, siinäpä siis syy sille ettei viitsinyt puhua mulle/eikä myöskään kuunnella sitä mitä minä olisin tarvinnut(eikä tämä tarkoita mitään mikä vaatisi hirveästi mieheltä vaan ihan sellasta normaalia toisen huomioimista arjessa).