Miksi joitakin ärsyttää jos joku saa lapsia yli 30-vuotiaana?

  • Viestiketjun aloittaja Gabiella
  • Ensimmäinen viesti
Gabiella
Joidenkin mielestä tuntuu olevan suuri kauhistus jos saa lapsia yli 30-vuotiaana. Kovaan ääneen huudetaan, että kyllä mä vain halusin saada lapset tehtyä ennen kuin täytän 30v. Ei tunnuta tajuavan sitä, että elämä ei mene kaikilla niin, että saisi lapsia ennen tuota tai lapsiluku ei ole täynnä vielä tuon ikäisenä. Joillakin on toki kyse siitä, että halutaan opiskella, luoda uraa, matkustella jne., mutta ei todellakaan kaikilla.

Itse olen saanut lapsen 23-vuotiaana. Lisääkin olisi saanut tulla, mutta ei mennyt elämä niin. Sen tarkempiin yksityiskohtiin menemättä sanon sen verran, että ei ollut oma valinta. Monia syitä, terveydellisiäkin. Nyt odotan toista lasta< 39-vuotiaana uuden miehen kanssa. Olisin halunnut saada monta lasta, mutta mun lapsiluku jää kahteen. Sain kuitenkin edes mahdollisuuden uuteen raskauteen koska aivan hyvin olisi voinut käydä toisinkin. Jos emme olisikaan tavanneet miehen kanssa? Mitä jos mies ei olisikaan suostunut vauvaan? Mitä jos en olisikaan yrityksistä huolimatta tullut raskaaksi? Ei tämä raskaus aivan helposti alkanut. Reilu vuosi meni yrittämiseen kun taas ensimmäinen raskaus alkoi ekalla yrittämällä.

Nyt sitten joku tulee tähän tietysti viisastelemaan, että no olisihan sulla ollut se yksi lapsi kuitenkin. No tietenkin olisi ja rakastan häntä yli kaiken! Se ei vain silti poista sitä surua ja kaipuuta toiseen lapseen kun jo teini-ikäisestä asti on ollut haaveena iso perhe.

Nämä jotka sanovat onhan sulla yksi lapsi, lapset pitää olla tehtynä 30v. jne., ovat niin monesti niitä joilla on useampi lapsi eikä ole ollut mitään vaikeuksia raskautua. Ei siinä mitään hyvä teille, mutta älkää ärsyyntykö jos toiset saavat lapsia vanhempana kuin te. Älkää tulko jakamaan viisauksia lapsettomuudesta tai sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsiville. Luulette lohduttavanne, mutta saatte vain toiselle pahemman mielen. Enkä tarkoita, että pitäisi kohdella silkkihansikkain. Moni vain tuntuu päästelevän aikamoisia sammakoita suustaan. Mä esim. kerroin vauvahaaveista niin lapsensa jo tehnyt ystävä sanoi, että hyi et kai sä nyt enää lapsia halua. Voi kiitos tuesta. Tuokin ihminen kuitenkin tiesi erittäin hyvin, että olen halunnut aina paljon lapsia ja kipuillut tämän asian kanssa.
 
olen 37 -vee ja odotan esikoistani. Ihan iloisesti ihmiset ovat suhtautuneet raskauteeni. Mutta se on ollut jännä huomata, kuinka kaikki muistaa aina mainita, kuinka RASKASTA se oli, kun lapset olivat pieniä. Joo, tiedän, että se voi olla myös raskasta, kun lapset valvottaa yms.
 
vierailija
olen 37 -vee ja odotan esikoistani. Ihan iloisesti ihmiset ovat suhtautuneet raskauteeni. Mutta se on ollut jännä huomata, kuinka kaikki muistaa aina mainita, kuinka RASKASTA se oli, kun lapset olivat pieniä. Joo, tiedän, että se voi olla myös raskasta, kun lapset valvottaa yms.
Onnea odotukseen <3 Sain itsekin esikoiseni sinun iässäsi. Ja kyllä, minullekin muistettiin kertoa, miten raskasta pienten lasten kanssa on :D
 
vierailija
Onnea odotukseen <3 Sain itsekin esikoiseni sinun iässäsi. Ja kyllä, minullekin muistettiin kertoa, miten raskasta pienten lasten kanssa on :D
Hyvähän se on kertoa, niinhän se yleensä on. Hyvä varautua. Ittellä lapset syntyivät kun olin 35 ja 38. Kyllä se raskasta oli ja luulenpa, että tuonikäiselle raskaampaa kuin 20v. Toki vanhemmilla on yleensä enemmän elämänkokemusta ja muita etuja, mutta faktahan se on että keskimäärin se kakskymppinen jaksaa paremmin valvoa.

Varmaan osin tuon takia aika moni suhde kariutuu kun lapsi tullut nuorelle pariskunnalle.
 
Kolme pääasiallista syytä:
Huolehtiminen, lohduttaminen ja hölypölyjutustelu.

Läheiset ja empaattiset ihmiset huolehtivat, jaksaako vanhempi äiti ja aivan samoin, pärjääkö nuori äiti.

Tuohon sekundaariseen lapsettomuuteen: kukaan ei oikein tiedä, mitä pitäisi sanoa, joten yrittävät jotain lohduttavaa keksiä.

Ja ylipäänsä, ihmisillä on omat murheensa, usein ei jaksa ihan joka sanaa etukäteen miettiä ja analysoida, eikä kannata kuulijankaan. Se on vain höpötystä; toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
vierailija
Mielensäpahoittajia löytyy aiheesta kuin aiheesta. Laita heidät ihan omaan osioonsa. Sen sijaan nauti raskaudestasi ja tuonnempana uudesta perheenjäsenestä! Onnea teille kahdelle:)!
 
vierailija
Hyvähän se on kertoa, niinhän se yleensä on. Hyvä varautua. Ittellä lapset syntyivät kun olin 35 ja 38. Kyllä se raskasta oli ja luulenpa, että tuonikäiselle raskaampaa kuin 20v. Toki vanhemmilla on yleensä enemmän elämänkokemusta ja muita etuja, mutta faktahan se on että keskimäärin se kakskymppinen jaksaa paremmin valvoa.

Varmaan osin tuon takia aika moni suhde kariutuu kun lapsi tullut nuorelle pariskunnalle.
No tuskin kukaan odottava kuvittelee, että kaikki on ihan kevyttä, joten ei siihen kenenkään kertomisia tarvita ja jokainen lapsi on erilainen ja vanhempi myös.

Ei mun tarvinnut kamalasti valvoa, toki yösyöttöjä oli ja sen johdosta heräilyjä, mut kun vauva oli vieressä, niin imettäminen sujui näppärästi.
 
Hyvähän se on kertoa, niinhän se yleensä on. Hyvä varautua. Ittellä lapset syntyivät kun olin 35 ja 38. Kyllä se raskasta oli ja luulenpa, että tuonikäiselle raskaampaa kuin 20v. Toki vanhemmilla on yleensä enemmän elämänkokemusta ja muita etuja, mutta faktahan se on että keskimäärin se kakskymppinen jaksaa paremmin valvoa.

Varmaan osin tuon takia aika moni suhde kariutuu kun lapsi tullut nuorelle pariskunnalle.
Nuorena jaksaa valvoa, vanhemmalla taas enemmän valmiuksia kasvattaa lasta ja toisaalta sopeutua uuteen tilanteeseen. Nuorille jälkimmäiset vaikeampia, joten helpommin ajautuu eroon.
 
vierailija
En jaksa lukea sun koko tekstiä, mutta näinhän asia on, moni kammoksuu lasten tekoa yli 35 vuotiaana. Saatika että lähempänä viittäkymmentä.
Mutta muista että asia henkilökohtaisesti koskettaa ihan kaikkia naisia. Jokainen meistä on "kipuillut" asian kanssa jollain muotoa. Ja kun ihminen kuulee vauva uutisia, niin koska asia on jokaiselle niin henkilökohtainen ja voimakas asia, niin varmaan on ihan luonnollista että jokaiselle tulee ensimmäisenä mieleen ne omat syyt ja omat perustelut (hyvässä ja pahassa) miksi itsellä niitä lapsia ei ole/tule enempää/tai ei ole tullut vaikka haluaisi.

Miten muuten itse suhtautuisit jos nyt äitisi ilmottaisi haluavansa vauvan?? Kykenetkö itse olemaan varauksettoman iloinen vielä vanhemman puolesta??
Entä toiseen suuntaan, pystyisitkö muutaman vuoden päästä esikoisesi ollessa 16v olemaan iloinen hänen puolestaan, vai ajattelisitko ettei hän/he millään pärjäisi vauvan kanssa.
 
vierailija
Mutta valvomisen kanssa on
Eipä oikeastaan ole koska työperäinen valvominen painii aivan eri sarjassa vauva-ajan valvomisen kanssa.

Toisaalta ihan turha on etukäteen esim.miettiä mitään valvomisia koska ei yhtään tiedä millainen vauva on. Voihan olla niinkin että on alusta alkaen hyvät unenlahjat.

Pääasia on että pitää itsestään huolta nyt raskaudenaikana että sitten kun lapsi on syntynyt. Muistaa syödä hyvin ja terveellisesti sekä nukkua aina kun voi ja liikkua.
 
vierailija
Mutta valvomisen kanssa on
Ei ole. Luulet vain tietäväsi. Ihan niin kuin ystäväsi tietää ettei lapsia enää kannata tehdä.
Nyt nostat itsesi muiden yläpuolelle. Vähättelet niitä jotka eivät tee vuorotyötä ja automaattisesti luulet pärjääväsi "paremmin" koska olet vuorotyöläinen.
Ei se silti tarkoita, että jaksaisit olla rauhallinen ja mukava vauvalle vauvan valvoessa 24/7.
 
Gabiella
Hei hei nyt. Mä olen tähän ketjuun kirjoittanut vain aloitusviestin ja yhden viestin sen jälkeen. Mä käytän nimimerkkiä Gabiella. Nyt luulette jonkun vierailijan viestejä mun kirjoittamiksi.

T:Tämän ketjun ap
 
vierailija
Jännä juttu että yksikään ystäväni tai edes tuttavani ei mitenkään kauhistellut tai pelotellut minua , ei raskausajasta eikä vauva-ajan väsyttävyydestä. Ei vaikka olin esikoista odottaessani 30 vuotias ja hänen jälkeensä tuli vielä kaksi lasta. Ilmeisesti minulla on fiksut ihmiset lähipiirissäni kun olivat vain vilpittömän iloisia puolestani.
 
vierailija
Nyt tulee anonyymisti rehellinen vastaus jonka itsekin vasta oivalsin. Ja kyllä, tajuan että kyseessä on oma ahdasmielisyys ja perusteeton ennakkoluulo.

Jos joku ilmoittaa _haluavansa_ lapsia (pitkälle) yli kolmekymppisenä, herää ajatus, haluaako hän niitä ensinkään. Tai onko asia tärkeä tai riittävän tärkeä että siihen leikkiin kannattaisi ryhtyä. Onko vapaus, ura, matkailu prioriteettilistalla korkeammalla - ja mikä takaa että lista muuttuu jos lapsia tulee?

Teidän ei tartte selittää mikä kaikki tuossa mättää, tajuan itsekin että eri elämänvaiheissa voi haluta eri asioita ja on viisautta ymmärtää ja yrittää vähän suunnitella elämänsä sen mukaan, jos mahdollista, ja ehkä juuri sillä tavalla on eniten annettavaa niille lapsille jos niitä ilmaantuu. Mutta kun tuota aloitusta luin niin tuollaisen idiotismin löysin oman selkäranka-reaktioni takaa. Onneksi tuli esiin niin voin puhua itselleni järkeä :D
 
vierailija
Nykyään keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä on noin 30v. Johtuu siitä, että ihmiset haluavat ensin matkustella, opiskella korkeakoulussa ja kerätä varallisuutta "keskiluokkaista unelmaa" (omakotitalo ym) varten ennen kuin hankkivat lapsia.

Toisaalta kun neljääkymppiä lähenevä on jo "vanha synnyttäjä" niin se lasten saannin aikaikkuna on nykyään mennyt hyvin lyhyeksi. Käytännössä puhutaan noin ikähaarukasta 30–35 jolloin keskiverto ihminen on jo riittävän varakas ja kaiken kokenut lasten saantia ajatellen mutta ei biologisessa mielessä vielä liian vanha.

Läheskään kaikki ihmiset eivät siinä ikähaarukassa pysty lasta saamaan esim. kumppanin puutteen vuoksi tai huonon hedelmällisyyden vuoksi, mikä on iso syy siihen, miksi syntyvyys on Suomessa nykyään niin pieni.

Sitten on vielä se ihmisryhmä joka esimerkiksi työttömyyden vuoksi ole kyennyt kolmekymppisenäkään säästämään omakotitaloon, 1–2 autoon ja muuhun lapsiperhe-elämän edellyttämään varallisuuteen, jolloin lapsi siitä syystä jää tekemättä.
 
vierailija
Nämä samat ärsyyntyjät ärsyyntyvät myös, jos joku ei halua lainkaan lisääntyä. Miksi? Mikä on pielessä ihmisillä, jotka loukkaantuvat toisten ihmisten elämänvalinnoista?
 
vierailija
Nyt tulee anonyymisti rehellinen vastaus jonka itsekin vasta oivalsin. Ja kyllä, tajuan että kyseessä on oma ahdasmielisyys ja perusteeton ennakkoluulo.

Jos joku ilmoittaa _haluavansa_ lapsia (pitkälle) yli kolmekymppisenä, herää ajatus, haluaako hän niitä ensinkään. Tai onko asia tärkeä tai riittävän tärkeä että siihen leikkiin kannattaisi ryhtyä. Onko vapaus, ura, matkailu prioriteettilistalla korkeammalla - ja mikä takaa että lista muuttuu jos lapsia tulee?

Teidän ei tartte selittää mikä kaikki tuossa mättää, tajuan itsekin että eri elämänvaiheissa voi haluta eri asioita ja on viisautta ymmärtää ja yrittää vähän suunnitella elämänsä sen mukaan, jos mahdollista, ja ehkä juuri sillä tavalla on eniten annettavaa niille lapsille jos niitä ilmaantuu. Mutta kun tuota aloitusta luin niin tuollaisen idiotismin löysin oman selkäranka-reaktioni takaa. Onneksi tuli esiin niin voin puhua itselleni järkeä :D
Tällä logiikalla nuori äiti ei haluakaan elämältään muuta kuin lapsia jos kerta vanhempana äidiksi tullut haluaa jatkaa sitä vapaata elämää minkä aloitti pari kymppisenä (siis kun siitä nuoresta tuli äiti).

Ei mitään järkeä eihän?
 

Yhteistyössä