Miksi joillakin kotiäideillä on tylsää?

Mulla kanssa muuten muusikko mies edelleen.
No aika ristiriistaisia noi sun kirjotuksesi jos nyt sanot, että kuitenkin se on luovaa....kotona olo siis

Kiihkeinä luovuuden kausina mä kylläkin uppoudun niihin omiin juttuihini, mutta samalla pesen sitä pyykkiä ja teen ruokaa.
Sellasta se elämä tuppaa olemaan kun on lapsia, mutta kyllä se luovuus siinä koko ajan kulkee ystävänä vierelllä.
Joskus mä turhaudun enenmmänkin kun tylsistyn. Turhaudun tyhjään valkoiseen ruutuun, runoihin jotka jää kesken, pyykkivuoreen ja ruooan tekoon vaikka itsellä ei ole nälkä....

No vähän ristiriitainen ja ailahteleva tuppaan kyl joskus olemaankin, täytyy myöntää. Vaihtelee tosiaan kaudet aikalailla milloin mihinkin osaa keskittyä enemmän ja miten osaa luovasti tavalliseen arkeen asennoitua. Joskus tuppaa vaan jotkut asiat vyörymään ylitse niiden kotihommien ja silloin jää vaan muut asiat roikkumaan mutta nyt yh:na on ollut vähän pakko kehittää tuota organisointikykyä tehokkaammaksi että ehtisi toteuttaa itseäkin. Kun en ole ollut koskaan kovin nopeatempoinen liikkeissäni. Se on joko tai, kotiaskareet tai luovat projektit. Päivät menee siis askareissa ja lasten kanssa ja yöllä sit koitan tehdä jotain omia juttuja. Sekin usein jää haaveeksi jos olen tosi väsynyt.

Tunnustan aika helposti jaksamiseni rajat enkä yritäkään ehtiä liikoja. Joskus voin sanoa että risoo jos olisi aikaa tehdä omia juttuja ja pää on täysin tyhjä! Niinkuin mies aikoinaan totesi että on ryhdyttävä heti hommiin kun joku ajatus tulee päähän, muuten ne unohtuu. Niinhän siinä usein käy. :/ En vain silti jostain syystä viitsi itsekkäästi tehdä juttujani jos lapset kinuaa huomiotani. Mies tuppasi taasen niin käyttäytymään yleensä.

 

Mä meinasin kuolla tylsyyteen ollessani kotiäitinä. Mulla tosin tylsyyttä edesauttoi se, että mulla ei ollut mitään aikuiskontakteja...paitsi perhekerhon muutama puhumaton äiti.
Oli hirvittävää aikaa. Jaksoin sen läpi vain sillä, että loin tarkan päivittäisen rutiinin, jota noudattamalla pysyin ruodussa.
Voisin kuitenkin kuvitella olevani jonkun aikaa kotiäitinä toisenlaisissa olosuhteissa.

 

Ei tosiaankaan ole kyse siitä etteikö olisi MITÄÄN tekemistä...mutta syömmessäin toivoisin saavani tehdä aivan muita asioita. Mut hyshys, eihän sitä saa ääneen sanoa...

 

Täytyy alottajalle sanoo, et kuulostaa älyttömän ihanalta et joku jaksaa tehdä noita kotihommia yms innolla ja tylsistymättä. Mä en kertakaikkiaan viihdy kotona koko aikaa, tuntuu että olis vankilassa. tosin meidän likka on kyllä sellanen ettei viihdy yhtään vaunuissa, ei rattaissa eikä kovin kauaa edes rintarepussa, joten en pääsisi muutenkaan kovasti ulos. Kyllä mä jo odotan että pääsen työelämään (tyttö 6kk) meinaankin mennä muutamien kuukausien päästä kunhan likka syö rintaa vähän harvemmin. Tää ei vaan oo mun juttu, tarviin enemmän haastetta päivään kun pyykkien lajittelua..jokanen päivä tuntuu taistelulta, ja odottaa vaan että se päättyisi.

 

En ole menossa töihin ennen kuin kuopus 3v mutta välillä on tylsää juu. Tämä johtuu siitä, että aina on samat kuviot: saatan pojan koulun puolimatkaan aamulla, puistoon, kauppaan, kotiin kokkaamaan, siivoaan, pyykkään, tiskaan, netti ja tv. Samat ruoka, siivous ym rutiinit jatkuu läpi päivän. Joka päivä sama.
Ei ole rahaa harrastaa, ei juosta kahviloissa, ei shoppailla jne joten olen lähestulkoon aina kotona.
Ymmärrät kai että joskus kyrsii .
Mutta silti, pöhkö minä yleensä nautin tästä rutiinitouhusta ja kodin ylläpidosta. Lasteni kanssa oleminen on parasta :heart:

 

Voi sitä siunattua olotilaa "mitähän sitä tekis", kun sen joskus vielä saavuttaisi. En muista, milloin mulla olisi viimeksi ollut tylsää. Varmaan viisi vuotta ja kolme lasta sitten.

 

Voi sitä siunattua olotilaa "mitähän sitä tekis", kun sen joskus vielä saavuttaisi. En muista, milloin mulla olisi viimeksi ollut tylsää. Varmaan viisi vuotta ja kolme lasta sitten.

On mullakin kädet täys töitä mutta sepä juuri onkin joskus tylsää koska se on aina sitä samaa :saint:

 

Mulle kotona olo ON tylsää, vaikka olenkin osa-aikatyössä nykyään. Johtunee siitä, että mä inhoan yli kaiken esim. siivoamista. Pyykinpesu ja tiskaaminen hoituu koneilla eli se ei ole ns. tekemistä. En tykkää käsitöiden tekemisestä tai näpertelystä, aina ei jaksa lukeakaan. Leipomiseen ja ruuanlaittoon puutuu, sekään ei enää nykyään nappaa. Pihahommista en erityisemmin pidä, pakollinen ruohonaju tai lumityöt ja siinäpä ne sit onkin. Lapset on jo sen verran isompia, että ovat pihoilla kavereineen.

Kotonaoloaika on lähinnä sitä, että vaellan taloa päästä päähän ja tulen pahalle tuulelle.