Miksi joidenkin naisten täytyy kirkua synnytyksessä?

:xmas:

...tottapuhuen mä kyllä nyyhkisin...

 

Tuskasta

 

Kipukynnys. Jotkut sietää paremmin kipua, kuin toiset.

 

se kipu oli sellasta et oli verrattavissa jalan irti sahaukseen ja kyllä kiljuin enkä nyyhkinyt. nyyhkin sitten jälkeenpäin ku en kuukauteen istunu niiden muutaman kymmenen tikin kanssa...

 

Meilläkin viereisessä salissa ulistiin ja kiljuttiin, mutta mulla ei kyl käyn pienessä mielessäkään kiljua, pikemminkin keskityin hengittämiseen ja voimien kasaamiseen ihan hiljaa.

 

se kipu oli sellasta et oli verrattavissa jalan irti sahaukseen ja kyllä kiljuin enkä nyyhkinyt. nyyhkin sitten jälkeenpäin ku en kuukauteen istunu niiden muutaman kymmenen tikin kanssa...

Mulla ei ainakaan olisi edes voimat riittänyt kiljumiseen, kun taju meni muutenkin...

 

ja mä voin sanoo etten muussa tilanteessa ikinä "vajoais" sellaseen kiljuntaan ym

 

eka ne kiljuu kun lasta pannaan alulle ja sit ne kiljuu kun lapsi tulee ulos. aina jokin syy kiljua. Vaikka synnytys varmasti sattuu ihan perkeleesti.

 

joo kyllä mullakin pimeni silmissä mut ääntä kyll lähti

 

Kipukynnys. Jotkut sietää paremmin kipua, kuin toiset.

Mä siedän aika huonosti kipua enkä silti kirkunut. Mä lähinnä valitin, että en jaksa enää. Naapurisalissa joku nainen huusi kuin tapettava sika ja se kyllä lievästi sanottuna häiritti mun keskittymistä.

 

Ei mulla ollut mitään tarvetta kiljua tai huutaa,jotenkin ärisin ja puhisin kyllä siinä ponnistaessa ku se tuntu jotenkin auttavan siinä hommassa.

 

Mulla huuto ja kiljuminen tuli ponnistusvaiheessa. Ei vain voinut pidättää. Mä sain voimaa huutamisesta ja hienosti sujuikin ponnistamiset.

 

must on tosi masentavaa kuitenkin ku jotku naiset jotka ei huutaneet niin pitää itseään jotenki parempina synnyttäjinä. heillä on vaan erilainen synnytyskokemus ym ja toiset reagoi kipuun ym eritavalla.

 

ja mä voin sanoo etten muussa tilanteessa ikinä "vajoais" sellaseen kiljuntaan ym

Mulla ei olsi ollut voimia kiljua, lähinnä nyyhkin että en jaksa, en pysty.
Tuli tuo poitsu ulos kuitenkin.. :heart:

 

Elämän alku saattaa sattua.

Jossain lehdessä oli, että ikääntyneillä kätilöillä on usein kuulovaurioita, sillä naiset huutavat synnyttäessään niin kovaa, että ne desibelit aiheuttavat usein toistuessaan kuulonaleman.

 

must on tosi masentavaa kuitenkin ku jotku naiset jotka ei huutaneet niin pitää itseään jotenki parempina synnyttäjinä. heillä on vaan erilainen synnytyskokemus ym ja toiset reagoi kipuun ym eritavalla.

Hei mutta en mä tuota tarkoittanut, kunhan herjasin toista kirkumisketjua. =)

 

Kukin tavallaan

 

eka ne kiljuu kun lasta pannaan alulle ja sit ne kiljuu kun lapsi tulee ulos. aina jokin syy kiljua. Vaikka synnytys varmasti sattuu ihan perkeleesti.

ei helee :heart:

 

No, jotkut kun lyö vasaralla sormeen päästää pari kirosanaa ja vähän valittelee, toinen huutaa sponttaanisti ja yks on hiljaa ja pitelee sormeaan. Eiköhän jokainen oo keksinyt oman kanavansa helpottaa tuskaa.

 

Toinen pystyy "hallitsemaan" kipua erilailla kuin toinen...
Joku tarvitsee sen kiljumisen, että jaksaa ja pystyy olemaan sen kivun kanssa.

Ja entäs jos sillä kiljujalla ei ole mitään puudutetta....

 

ja kyllä mullakin kesti ponnistus vaan sen 8min että sain kyllä voimaa jollain tavalla siitä huutamisestakin..

 

Mä en kiljunu,vaan kiroilin mumisten ja puristin käsiä nyrkkiin niin,että kynnet meni ihosta läpi... ja miksei saisi kiljua...ei sitä tiedä millaset kivut toisella on.

 

eka ne kiljuu kun lasta pannaan alulle ja sit ne kiljuu kun lapsi tulee ulos. aina jokin syy kiljua. Vaikka synnytys varmasti sattuu ihan perkeleesti.

Sitten kiljutaan kun lapsi tekee väärin, varsinkin teini-iässä.

 

mä en kiljunut tai huutanut, mutta päästin sellaista murinaa ja muuta kummallista ääntä. koin että se auttoi.

 

Onko tämäkin joku hyvä äiti-huono äiti juttu? Että jos et kiljunut olet hyvä mutta jos kiljuit olet huono?