Miksi jäit yksinhuoltajaksi?

Niin..miksi jäin yh:ksi?
Sitä on tullut mietittyä kerran jos toisenkin...
Mies lähti, ihastui 10 pvän työreissulla työkaveriin, tuli kotiin ja ilmoitti muuttavansa pois. Se suhde kesti 2kk, ja takaisinkin mies sitten halusi, mutten silloin ottanut.
Syitä on varmasti monia. Mies kaipasi nuoruutta, vapautta, huomiota enemmän. Ihanaa rakastumisen tunnetta, kaikkea mahdollista. Nyt jälkeenpäin se oikein jauhaa kaikkia huonoja puolia, ja varmaan vertailee nykyiseensä. Tuntuu usein siltä, kuin kaikki olisikin ollut minun syytäni. Jos en olisi omistautunut niin paljon lapsille ja olisin halunnut panostaa parisuhteeseen...
Kai vastaus on se, että mies hukkasi tunteensa minuun.

 

Mä en JÄÄNYT yksinhuoltajaksi vaan ryhdyin siihen ilomielin miehen alkoholismin takia!! Mies muutti pois 3kk ennen toisen lapsen syntymää!
Nyt meillä on asiat paremmin kuin hyvin! Tullaan paremmin toimeen nyt, kuin yhdessäoloaikana..

 

Ei jäädä, vaan PÄÄSTÄ yksin lapsen kanssa ! Alkoholin väärinkäyttöä ja peliriippuvuutta ei tarvitse katsella..vauvan lisäksi vielä aikuisen "lapsen" hoitaminen olisi jo liian vaativaa. Vaikka tunnenkin sääliä, oli totaalisen oikein pistää tuommoinen jätkä kiertoon.
Yhden kerran hain miehen pyynnöstään vauva rintarepussa kotiin, seuraavana päivänä sanoin goodbyet..eikä tähän todellakaan littynyt vieraita naisia tms. , ainoastaan hänen elämäntyylinsä, jota lapsen ei tarvitse katsella

 

\

Ei jäädä, vaan PÄÄSTÄ yksin lapsen kanssa ! Alkoholin väärinkäyttöä ja peliriippuvuutta ei tarvitse katsella..vauvan lisäksi vielä aikuisen "lapsen" hoitaminen olisi jo liian vaativaa. Vaikka tunnenkin sääliä, oli totaalisen oikein pistää tuommoinen jätkä kiertoon.
Yhden kerran hain miehen pyynnöstään vauva rintarepussa kotiin, seuraavana päivänä sanoin goodbyet..eikä tähän todellakaan littynyt vieraita naisia tms. , ainoastaan hänen elämäntyylinsä, jota lapsen ei tarvitse katsella

Mahtava asenne!
Minä elin samanlaisessa suhteessa vuosikausia, liian kauan. Lisäksi siihen liittyi kova henkinen väkivalta, vieraat naiset ja välinpitämättömyys omasta perheestä. Meillä on kaksi lasta.
Venytin ja venytin lähtöä, vaikka olisi tehnyt mieli tehdä se jo toisen odotuksen aikana. No, sitten sen kuitenkin tein, kun pienempi oli vielä n. vuoden iässä. Enkä päivääkään ole katunut, äijä on järjestänyt minulle kasan vastoinkäymisiä vielä eron jälkeenkin ja yrittänyt sabotoida uutta elämääni.
Kunpa olisin aikaisemmin osannut ajatella sinun tavallasi, oltaisiin monelta harmilta ja pahalta mieleltä säästytty!
Jatkoja sulle ja lapsellesi!

 

Moi. Mä menin naimisiin v.-2000. Ostettiin vanha,kiva pikku talo ja alettiin remppaan. Tulin samoihin aikoihin raskaaksi. Eli aika mukava paketti. Miehelle alkoi pikku hiljaa alkoholi eri muodoissaan maistua enemmän ja enemmän. Talo oli todella kesken kun siihen muutimme. Ei ollut mm. suihkua,ainoastaan pihasauna. Siihen tilanteeseen sitten poika syntyi.Kaikki oli jotenkin tosi "rähjäistä",mutta rakkautta vaan ilmeisesti riitti,että jaksoin vielä siinä vaiheessa. Juominen miehellä vaan lisääntyi,eikä remppaaminen enää maistunutkaan. mukaan tuli valehtelu, katoileminen joskus päiviksikin, puhelin kiinni jne. Laskut hänellä kasaantuivat ja rahasta puhuminen sai hänet raivostumaan ja katoamaan esim. ryyppäämään. Jotenkin kummasti hän työnsä kuitenkin hoiti. Poika oli n. 4kk ikäinen, kun katsoin miehen kännykkään. Rakkaus viestejä. Toinen nainen. Jalat meni alta ja ajan taju katosi. No... Siinä sitten seurasi erinäisiä vaiheita; yritin, sain hänet pari terapiaan,välillä muutimme erilleen,talo myytiin(tappiolla tietenkin),olen käynyt alkoholistien läheisten tukiryhmässä, nyt olemme jälleen asuneet n. vuoden yhdessä(poika on 4,5 v.). Ja siis tuo suhde miehellä silloin kyllä jossain vaiheessa loppui. Raha asiat hän on meidän elämässä täysin sotkenut. On jäänyt velkaa ihan tolkuttomasti. Nyt yhtäkkiä olen kuin puulla päähän tajunnut, että ei enää. Nyt se on loppu. Totuus nimittäin on, että mies edelleen juo, edelleen ja oikeastaan nyt uudelleen taas katoilee,valehtelee ja "sössii" asioitaan.Monen kuukauden ajan olen taas maksellut kaikkea yksin, kun hänellä on aina viikko jälkeen tilipäivän rahat loppu. Olen yrittäjä,ja omat tärkeät laskuni ovat nyt vaarallisesti koko ajan myöhässä koska "elätän" lapseni lisäksi myös miestäni. Olen täysin uupunut kannattelemaan itseni lisäksi toista aikuista. On hirvittävän nöyryyttävää ja väärin pelkästään vain antaa,eikä saada mitään. Jokaisen selkä katkeaa jossain vaiheessa jos kannettavaa on liikaa. Olen laittanut asuntohaku paperit vetämään, muutan tällä samalla alueella. Toivottavasti onnistuu. Pojan tarha eikä kaverit vaihdu ja minun vanhempani asuvat todella lähellä.Olen toiveikas,jossain määrin myös surullinen. Sen nyt tiedän, että tarvitsen kunnioitusta ja välittämistä. En ole sitä vuosiin saanut,jotain kummallisia kännisiä rippeitä ehkä välillä. Että jos saan sanoa, teit todellakin oikein. Et sinäkään ole kenenkään ,muuta kuin lastesi äiti. Etkä rahapussi. Aurinkoista kevättä! =) :heart:

 

Helpottaa huomata että muillakin on saman suuntaisia tarinoita kuin itselläni.
Esikoinen oli vajaa kolme ja tokanen yhdessä suunnitteilla. Raskaaksi tultuani mies päättikin ettei halua elää perhe-elämää. Noin vain puhelimessa sen mulle kerto. Oli vielä hyvin hämmästynyt että haluan silti pitää lapsen! Tuntui että elämältä katosi tuon puhelun jälkeen pohja. Olihan meilläkin ongelmamme ollut, mutta mitään tälläistä en osannut odottaa. Raskausaikana mies välillä oli yötäkin luonamme ja välillä taas katosi.
Viimeisilläni ollessani sain sitten kuulla että hänellä on toinen. Väitti kiven kovaan ettei ole vakavaa. Sovittiin että lapsille ei esitellä ilman että minulle etukäteen kertoo.
Synnytyksessä oli mukana ja asiat sujuivat suht' kivuttomasti pari ensimmäistä kuukautta. Annoin miehen tulla käymään kun halusi, että saisi luotua suhteen poikaansa, tokaseen.
Pari kuukautta sitten otti tytön, ekasen, ensikertaa yökylään. Sinänsä jo iso juttu. Kuulin tytöltä sitten seuraavana päivänä, että isin uusi tyttöystävä oli ollut siellä myös yötä. Ja mies ihmetteli miksi tulen linjoja pitkin! Tein asiasta draamaa!
No ajattelin että se asia on nyt sitten "hoidettu pois päiväjärjestyksestä".
Kolme viikkoa sitten miehen piti ottaa poika ekaa kertaa mukaansa kahdeksi tunniksi, poika on nyt 5kk. Kun tuli aika hakea lapset ei voinnut ottaa kun vanhemman, piti mennä katsastamaan auto jolloin ei voi ottaa pienempää mukaan!
Turhauduin.
En enää ehdottanut uutta tapaamista pojan kanssa. La tulee hakemaan tytön yökylään. Odotan pyytääkö poikaa muutamaksi tunniksi.

Niin ja sokerina pohjalla. Mies joka ei halua perhettä palasi juuri lomamatkalta jolla oli mennyt tyttöystävänsä kanssa kihloihin!
Me emme olleet kihloissa, sillä hän ei uskonut avioliittoon tai kihloihin menoon. Oli ollut kerran aiemmin kihloissa ja se riitti hänelle. Myös kun kerran kysyin että mitä kun uusi tyttis haluaa lapsia, on miestä seitsemän vuotta nuorempi, sanoi että riittää noita valmiita miehiä kaupungilla, hän on perhe-elämänsä viettänyt!

Kuinka ihmeessä pitäisi mieheen ja asioihin suhtautua???
Voinko antaa tyttöä joka toinen vkl ja poika jää ilman isän huomiota?
<br><br>

 

\

Ollessani raskaana mies hakkasi ja selvisi, että käytti huumeita. Jätin tietenkin, minkä jälkeen vasta alkoikin paljastua !! muun muassa väkivalta-ja huumerikollisuutta . Edes miehen sisko, joka oli muka niin kaveria, ei kertonut totuutta miehestä ennen kuin jätin, eikä muukaan suku. Ja mies oli valehdellut, minkä ehtinyt. Eron jälkeen jaksoi pari kuukautta uhkailla, mutta vaihdoin tiedot salaisiksi eikä kyllä perheeseenikään ole ottanut yhteyttä, vaikka heidän tiedot hänellä ainakin joskus oli.
Lasta ei ole nähnyt koskaan ja olen niin onnellisen kiitollinen siitä ja siitä, ettei kuulu millään lailla elämäämme ja toivon hartaammin kuin mitään, ettei tule koskaan kuulumaankan.

Sinulle on käynyt aikalailla samoin kuin minulle. Minä taasen yritin tukea hoidoissa ym. mutta osottautui turhaksi yrittää. Suvun kanta minuun on tänäkin päivänä (erosta2v), että miehen käytös on minun vikaani ja yrittävät kakin mahdollisin keinoin pilata minun ja lapsen elämän(ilmoittelevat perättömiä eri virastoihin) Mies haluaa lasta tavata, mutta hänen syyt eivät ole puhtaita, vaan hyötytarkoituksessa. Että näin, mutta periksi en anna ja on ollut ihana päästä yksinhuoltajaksi!

 

Tavallaan jäin jo raskauden alkuvaiheessa yksinhuoltajaksi kun mies ei halunnut lasta. Laittoi minut valitsemaan hänen tai vauvan väliltä Tein päätöksen että pidän lapsen vaikka tiesin että menetän avomieheni. Ei rakastamalleen ihmiselle voi tehdä tuollaista että laittaa valitsemaan. En kerta kaikkiaan pystynyt tekemään aborttia, kaksi kertaa seisoin sairaalan ovella ja mietein menenkö mutta kummallakin kerralla käännyin pois.

Päivääkään en ole katunut sillä nyt minulla on täydellinen prinsessa joka täytti juuri 2 vuotta :heart:

 

minä jäin yksinhuoltajaksi siksi,koska lasteni isä kuoli.ei siis ollut muuta vaihtoehtoa :'(

 

Minä jäin yksinhuoltajaksi tehtyämme ex mieheni kanssa isyydentunnustuksen lastenvalvojalla 2 vk lapsen synnyttyä. Hän oli suhteemme aikana väkivaltainen. Tämän jälkeen ei ole häntä näkynyt hakemassa lasta kuin omilla ehdoillaan. Oikeudessa asti jouduin hakemaan elatusmaksut. Asioiden hoidosta yhdessä ei ole tullut mitään, eikä edelleenkään kanna vastuutaan lapsesta. Sen sijaan jaksaa hankaloittaa asioiden hoitoa ja vaatia lasta itselleen hoitoon pitkiksi ajoiksi mihin en tietenkään voi suostua lapsi kun on vielä niin pieni. Viimeisimpänä ongelmana on ollut se, että hän on uskotellut minulle muuttuneensa ja näin ollen saanut minut lämpenemään hänen ehdotuksilleen maksaa vähemmän elatusta ja tavata lasta vapaammin. Sama väkivaltainen käytös kuitenkin jatkui taas ja laitoin suhteen lopullisesti hautaan. Nyt isä ei suostu tapaamaan lastaan, koska olen pyytänyt valvotut tapaamiset. Lisäksi hän tekee minusta aiheettomia lastensuojeluilmoituksia ja syyttää minua siitä että ei voi tavata lastaan. Olen hyvin väsynyt tilanteeseen ja ajattelen, että en minä tällaista halunnut. Luulin voivani muuttaa miehen tekemällä hänelle lapsen. Nyt lapsi kärsii ja minä myös. Toivon vielä joskus löytäväni turvallisen miehen!

 

Jäin kahden lapsen (2 ja 4v)kanssa kun lasten äiti halusi olla sinkku ja harrastaa irtosuhteita. Halusin olla huoltaja ja se sopi hänelle myös

 

Jäin kahden lapsen (2 ja 4v)kanssa kun lasten äiti halusi olla sinkku ja harrastaa irtosuhteita. Halusin olla huoltaja ja se sopi hänelle myös

 

Aika monesti näitä tarinoita lukiessa tulee mieleen, että pitääkö niitä lapsia hankkia suhteen alussa. Sanotaan, että kolme vuotta, jos suhde kestää, niin sitten voi alkaa suunnitella etenemistä seuraavalle tasolle suhteessa. Kolmen vuoden aikana kaikki puolet yleensä on tulleet ilmi kumppanista ja suhteen kestävyys on kokeiltu. Mielestäni yksi iso riita olisi hyvä olla käytynä lävitse.

 

Hyvä deittisivusto - https://be2.fi Liittyminen on ilmaista ja suurinta osaa sivuston ominaisuuksista pääsee käyttämään ilmaiseksi.Täysjäsenyys ei ole ehkä ihan markkinoiden edullisin, mutta seuranhaussa laadusta kannattaa maksaa.

 

Jätin mieheni ja hain avioeron so olin yksinhuoltaja.