Miksi ihmiset tekevät paljon lapsia?

[Occamin partaveitsi]

Uskovaisilla ei ole ehkäisykieltoa.

Asia koskee vain lestaadiolaisia ja niitä vastaavia
Uskon suuntia.

Miten se muuttaa asiaa siitä, että kyse on asenteesta? Mikäli olet ateisti, niin voit silti olla onnellinen vaikka 20 lapsen tehtyäsi, jos vain osaat suhtautua asioihin oikein. Ne, jotka eivät osaa, masentuvat jne.

 

[Mörköäiti]

Miten se muuttaa asiaa siitä, että kyse on asenteesta? Mikäli olet ateisti, niin voit silti olla onnellinen vaikka 20 lapsen tehtyäsi, jos vain osaat suhtautua asioihin oikein. Ne, jotka eivät osaa, masentuvat jne.

No, kaipa se osittain on asennekysymyskin. Mutta niitä asenteitakin on monenlaisia. Voihan sitä ajatella, että: "Tämä ei ole sitä mitä haluaisin ja en jaksaisi tätä ollenkaan, mutta minun nyt vaan täytyy jaksaa. Herra antaa kaikille taakkansa ja minun taakkani ovat nämä lapset. Joten minun nyt vaan täytyy jaksaa. Minun velvollisuuteni on olla kiitollinen ja onnellinen, joten päätän nyt olla. En tosin jaksaisi enää ollenkaan, mutta minun jaksamisellani ei ole mitään väliä. Haudassa saa sitten levätä."

Voi myös ajatella, että "vaikka olisin halunnut tehdä elämässäni muutakin kuin lapsia ja kotitöitä, niin eipä minun elämälläni juuri merkitystä ole kenellekään muulle - joten sama sitten vaikka vaan synnyttää ja hoitaa kotia".

Jos on itse tehnyt sen valinnan, että haluaa ison perheen, on ainakin saanut sen, minkä on halunnut. Mutta on hiukan eri asia, jos oppii ehkäisyn olevan suurin synti, johon nainen voi syyllistyä - siinä oppii kieltämään oman tahtonsa ja oman ajattelun aika tehokkaasti.

Ei tietysti kaikilla lestadiolaisilla suurperheen äideillä niin vaikeaa ole ja joku voi aidosti tykätä siitä että on suuri perhe. Mutta ei pitäisi olla mikään yllätys, että aika moni kokee myös olevansa niin henkisesti kuin fyysisesti täysin loppu. En sitten ymmärrä, miksi siinä pitäisi ottaa joku "positiivinen asenne", jotta jaksaa puskea vielä lisää lapsia maailmaan. Usein se oman ajattelun ja oman tahdon löytäminen edellyttää ensin vitutusta ja sen tajuamista, että asiat ovat päin helvettiä.

Juuri vähän aikaa sitten Hesarissa oli juttua ajasta ennen ehkäisyä - kaikki lapset eivät todellakaan olleet toivottuja. Aika paljon sellainen aiheuttaa katkeruutta. Fiksumpaa olisi antaa tilaa ihmisten tunteille eikä kehottaa hautaamaan niitä valheellisen positiivisuuden alle.

 

[Mörköäiti]

Miten se muuttaa asiaa siitä, että kyse on asenteesta? Mikäli olet ateisti, niin voit silti olla onnellinen vaikka 20 lapsen tehtyäsi, jos vain osaat suhtautua asioihin oikein. Ne, jotka eivät osaa, masentuvat jne.

Ja lisään vielä, että kun ehkäisy on keksitty, kannattaa mieluummin käyttää sitä kuin "asennetta".

 

[Occamin partaveitsi]

No, kaipa se osittain on asennekysymyskin. Mutta niitä asenteitakin on monenlaisia. Voihan sitä ajatella, että: "Tämä ei ole sitä mitä haluaisin ja en jaksaisi tätä ollenkaan, mutta minun nyt vaan täytyy jaksaa. Herra antaa kaikille taakkansa ja minun taakkani ovat nämä lapset. Joten minun nyt vaan täytyy jaksaa. Minun velvollisuuteni on olla kiitollinen ja onnellinen, joten päätän nyt olla. En tosin jaksaisi enää ollenkaan, mutta minun jaksamisellani ei ole mitään väliä. Haudassa saa sitten levätä."

Voi myös ajatella, että "vaikka olisin halunnut tehdä elämässäni muutakin kuin lapsia ja kotitöitä, niin eipä minun elämälläni juuri merkitystä ole kenellekään muulle - joten sama sitten vaikka vaan synnyttää ja hoitaa kotia".

Jos on itse tehnyt sen valinnan, että haluaa ison perheen, on ainakin saanut sen, minkä on halunnut. Mutta on hiukan eri asia, jos oppii ehkäisyn olevan suurin synti, johon nainen voi syyllistyä - siinä oppii kieltämään oman tahtonsa ja oman ajattelun aika tehokkaasti.

Ei tietysti kaikilla lestadiolaisilla suurperheen äideillä niin vaikeaa ole ja joku voi aidosti tykätä siitä että on suuri perhe. Mutta ei pitäisi olla mikään yllätys, että aika moni kokee myös olevansa niin henkisesti kuin fyysisesti täysin loppu. En sitten ymmärrä, miksi siinä pitäisi ottaa joku "positiivinen asenne", jotta jaksaa puskea vielä lisää lapsia maailmaan. Usein se oman ajattelun ja oman tahdon löytäminen edellyttää ensin vitutusta ja sen tajuamista, että asiat ovat päin helvettiä.

Juuri vähän aikaa sitten Hesarissa oli juttua ajasta ennen ehkäisyä - kaikki lapset eivät todellakaan olleet toivottuja. Aika paljon sellainen aiheuttaa katkeruutta. Fiksumpaa olisi antaa tilaa ihmisten tunteille eikä kehottaa hautaamaan niitä valheellisen positiivisuuden alle.

No joo, tottahan tämäkin on, mutta oikeasti ne ihmiset, jotka menevät läpi vaikeuden kokemusten, ovat todella vahvoja verrattuna niihin, jotka olettavat elämän olevan 24/7 orgasmia. Tässä se asennekysymys, eli ei edes pidä olettaa, että elämä olisi helppoa, vaan nauttia siitä mitä on.

 

[Occamin partaveitsi]

Ja lisään vielä, että kun ehkäisy on keksitty, kannattaa mieluummin käyttää sitä kuin "asennetta".

Miten niin? Mikäli tykkää kovasti lapsista, niin siitä vain. Ei tartte roudata mamuja, kun voi kansoittaa maan ihan itse.

 

[Mörköäiti]

Miten niin? Mikäli tykkää kovasti lapsista, niin siitä vain. Ei tartte roudata mamuja, kun voi kansoittaa maan ihan itse.

Kuten kirjoitin, se onkin eri asia, jon on itse halunnut suuren perheen. Mutta kaikki lestadiolaiset eivät suinkaan ole halunneet kaikkia lapsiaan - pakko vaan on synnyttää, kun muuten menee taivaspaikka.

 

[Occamin partaveitsi]

Kuten kirjoitin, se onkin eri asia, jon on itse halunnut suuren perheen. Mutta kaikki lestadiolaiset eivät suinkaan ole halunneet kaikkia lapsiaan - pakko vaan on synnyttää, kun muuten menee taivaspaikka.

Ymmärrän kyllä tämän. Antaa heidän uskoa mihin haluavat. Onnellisuus lähtee siitä, että mieli on rauhallinen. Mikäli lasten teko tuo sen rauhan mieleen, niin keep going. Itse en enää haluaisi yhtään lasta lisää. Todella kallista (n. 200 000 eur per lapsi) ja vaatii paljon hermoja.

 

[Mörköäiti]

No joo, tottahan tämäkin on, mutta oikeasti ne ihmiset, jotka menevät läpi vaikeuden kokemusten, ovat todella vahvoja verrattuna niihin, jotka olettavat elämän olevan 24/7 orgasmia. Tässä se asennekysymys, eli ei edes pidä olettaa, että elämä olisi helppoa, vaan nauttia siitä mitä on.

No en nyt tiedä, onko se vahvan ihmisen merkki, että ei ota omaa elämää omaan hallintaansa. Ei se nyt mitään 24/7 orgasmin tavoittelua vielä ole, jos päättää tehdä lapsia vain oman jaksamisen mukaan - fiksua se pelkästään on. Aivan idioottimaista tehdä liikaa lapsia omaan jaksamiseen nähden vain voidakseen "selviytyä vaikeista kokemuksista". Minusta kyllä sellainen lestadiolainen olisi paljon vahvempi ihmisenä, joka uskaltaisi käyttää ehkäisyä silloin, kun ei todellakaan lapsia halua - eikä välittäisi muiden lestadiolaisten mielipiteistä. Ja uskaltaisi suhtautua kriittisesti ehkäisykieltoon, joka ei ole mitään muuta kuin naisiin kohdistuvaa uskonnollista väkivaltaa.

Kyllähän se totta on, että elämässä tulee vaikeita asioita eteen. Mutta silti on fiksua yrittää tehdä elämästä mieluummin mahdollisimman onnellista. Jos oma lapsi meinaa upota avantoon, kannattaa mieluummin pelastaa hänet kuin antaa hukkua "kun elämässä tapahtuu ikäviäkin asioita". Ja sama juttu, kannattaa itsekin yrittää pysyä pois sieltä avannosta - oikeasta tai kuvaannollisesta.

 

[Mörköäiti]

Ymmärrän kyllä tämän. Antaa heidän uskoa mihin haluavat. Onnellisuus lähtee siitä, että mieli on rauhallinen. Mikäli lasten teko tuo sen rauhan mieleen, niin keep going. Itse en enää haluaisi yhtään lasta lisää. Todella kallista (n. 200 000 eur per lapsi) ja vaatii paljon hermoja.

Mutta tuoko se lastenteko rauhan kaikille? Uksotko vakavissasi, että kaikki lestadiolaisnaiset ovat onnellisia ja tyytyväisiä, että kukaan ei toivoisi sellaista tapahtuvaksi, ettei enää tulisi raskaaksi?

Toki saa uskoa mihin haluaa. Mutta ehkäisykielto on kuitenkin uskonyhteisön taholta tuleva kirjoittamaton määräys, sosiaalinen paine. Tällöin se ei ole vain henkilökohtainen valinta. Ihminen voidaan painostaa uskonnon nimissä asioihin niin monella tavalla.

 

[Occamin partaveitsi]

Mutta tuoko se lastenteko rauhan kaikille? Uksotko vakavissasi, että kaikki lestadiolaisnaiset ovat onnellisia ja tyytyväisiä, että kukaan ei toivoisi sellaista tapahtuvaksi, ettei enää tulisi raskaaksi?

Toki saa uskoa mihin haluaa. Mutta ehkäisykielto on kuitenkin uskonyhteisön taholta tuleva kirjoittamaton määräys, sosiaalinen paine. Tällöin se ei ole vain henkilökohtainen valinta. Ihminen voidaan painostaa uskonnon nimissä asioihin niin monella tavalla.

En usko siihen, että tekee kaikkia onnelliseksi. Onnellisuus tuppaa olemaan häilyvä käsite: ennen lastentekoa voi kuvitella, että jaksaa ja siitä tulee onnelliseksi, mutta kun lapsen saa, ei se olekaan niin ihanaa, kuin kuvitellaan. Mutta mikäli asenne on se, että jokin asia elämässä tuottaa sitä onnea ja se "asia" sattuu olemaan lapset, niin mikäpäs siinä.