Miksi ihmiset pettää???

Mietin tässä pääni halki miksi ihmiset pettää...
Ennen kun tapasin nykyisen mieheni hän eli avioliitossa jossa nainen petti KOKO ajan. Kun tapasimme hän sanoi minulle että toivoo että en koskaan pettäisi häntä koska hän ei kestäisi sitä enään.Hän sanoi että ei koskaan pettäisi ketään koska tietää miltä se tuntuu. (tästä tulee pitkä ja monimutkainen juttu mutta on pakko saada avautua) Elimme monta vuotta onnellisina ja sanoin aina itselleni ja kaikille etten koskaan voisi pettää ihanaa miestäni. Mutta sitten se sattui eräänä iltana kun olimme kavereitten kanssa baarissa tein sen virheen että menin toisen kanssa. En voi vieläkään ymmärtää miksi tein sen. RAKASTAN miestäni ja voin käsi sydämmellä sanoa että en pettäisi häntä koskaan selvin päin. Tiedän että humala ei ole mikään tekosyy siihen mitä tein mutta muuta syytä en osaa tähän sanoa. Koska en KOSKAAN pettäisi selvinpäin. Okej siitä selvittiin vaikka mies sanoi että ei enää kestäisi pettämisiä. Elettiin vaikeita aikoja mutta sen jälkeen taas monta onnellista vuotta. Tulin raskaaksi ja meille syntyi ensimmäinen yhteinen lapsi elin onnellisinta aikaa elämässsäni niin kuin luulin että miehenikin koska lapsi oli suuniteltu. Nyt mennään aikaan kun lapsen syntymästä on 1 vuosi. Oli jonkun lainen tappelu kun mieheni yhtäkkiä tokaisi että en minä ole ollut ainoa nainen hänen elämässä!!! Keskusteltuamme asiasta tuli ilmi että mieheni oli pettänyt minua kun poikamme oli 3kk vanha!!! En vähättele sitä mitä minä tein mutta luulin tosiaan että oltiin onnellisia silloin kun poikamme syntyi. Taisin olla väärässä. Pahin tässä on se että mieheni kertoi tästä vasta 9kk myöhemmin en tiedä olisiko koskaan kertonutkaan jos ei sitä riitaa olisi ollut. Nyt vaan yritämme sinnitellä ja tiedän itsekin miltä tuntuu tulla petetyksi eikä se tunnu hyvältä. Ehkä kaikki tää on ihan oikeen mulle mutta tää tuntuu niin v#%"%&n pahalta. Varsinkin kun totuutta on salattu 9kk ja eletty kun ei mitään. En tiedä... ottakaa kantaa jos haluatte. Kiitos tästä. Haleja kaikille :flower:

 

Äkkiseltään tuli mieleen, että ehkä siinä vauvavaiheessa,vaikka onnellisia olittekin, niin parisuhde ja seksi oli kuitenkin hieman toisarvoista? Ja jos mies koki jääneensä vauvan varjoon tai vähemmälle seksille kuin toivoi, ehkä sopivan hetken tarjoutuessa koki oikeutetuksi tarttua siihen johtuen historiastanne - ikään kuin "tasoittavan" tilanteen. Helppoahan tuo tilanne ei ole, mutta jos tosiaan kummallakin on vain satunainen hairahdus, niin ehkä voitte nyt vähitellen rakentaa tulevan ikään kuin alusta alkaen? Eli tässä vaiheessa nollataan historia, otetaan opiksi kun oletettavasti kumpikin nyt tietää, ettei se hetken nautinto tuo onnea? :hug:

 

Mulla myös kokemusta pettämisestä, ex-suhteessani. Petin itse pari kertaa ollessani kännissä, en kertonut miehelle. Lopulta myöhemmin selvisi että hänkin oli pettänyt -humalassa tietenkin. Nykyisin olen erittäin varuillani/huolissani kun nykyinen meiheni lähtee ryyppyreissuilleen. Tiedän miten helppoa on humalan huumassa unohtaa se oma rakas ja mennä toisen matkaan.... :'( Itse en enää nykyisin juo.

 

nykyisen miehenkanssa on käyty pettämistä läpi, ite en oo koskaan pettänyt ketään jos olen seurustellut, en oo muista pussaillu enkä smuittenkans sänkyyn menny enkä mene, mutta tämä nykynen ukko on pettänyt mua kaks kertaa puolenvuoden aikana ja viimekerran jälkeen alko jo ero tuleen mieleen,mutta päätin antaa anteeksi ja sovittiin että yhdessä kuletaan jos kuletaan ja ja ukko koittaa saaha luottamusta takas, se vaan on niin hiton vaikeeta luottaa toiseen,just ku selvis edellisestä pettämisestä ja luottamuksen sai takas niin uuestaan sama p.... eessä, pettämiset ei tietääkseni ole menny sänkyyn saakka... kolmas kerta toden sanoo ja toivottavasti sitä ei enää tule... ois kiva ku vois luottaa toiseen ja eikä tarttis jännittää jos toinen lähtee ulos kavereittenkans,aina se pieni pelko riivaa,mutta mahdollisuuden oon antanu enkä siitä enää kätise, ollu ja menny,mutta tiedän jos kerran sen vielä tekee mitä tapahtuu...

hyvää kesää kaikille :flower:

 

enpä voi sanoa olevani ylpeä mutta olen kyllä teitä muita erikoisempi....en hyvällä tavala...

olen pettänyt miestäni, aluksi kännissä kuin käki mutta lppetin juomisen..sen jälkeen pitkään olin pettmämättä kunnes aloitin taas ja kyllä, olen pettänyt selvinpäin enemmän kuin koskaan ja vieläpä oikeasti jopa nautin siitä..
haen kai jotain uutta mutta haluan olla tutussa ja turvallisessa suhteessa...
rakastan rakastumisen tunnetta ja sellaista uuden vihätystä..
rakastan seksiä, mutta en halua omaa meistäni..harrastamme seksiä kyllä usein mutta mietin aina että olen jonkun muun kanssa...epätyydyttävä seksielämä taitaa olla suurn syy miksi etän, plus se, että mulla on mahdottoman paljon tilaisuuksia tuollaiseen toimintaan mikä myös edesauttaa asiaa..olemme paljon meiehni kanssa "erossa" eli erit työajat ja reissut.....

 

Tässä oli taas selvennystä miksi miehet pettää, kun on nellan tapaisia naisia. Jos nainen on valmis mihin tahansa ja tekee jopa ehdotuksen mieheltä vaaditaan todellista luonnetta kieltäytyä. Pieni flirtti johtaakin suoraan toimintaan.
Miten hiljennät "omantuntosi" kotona temppujesi jälkeen.

 

"Miksi ihmiset pettää???"

Siinäpä joo kysymys!
Ehkä se on lopun alkua:vaikka pettämisellä,että olisi "jokin syy miksi erota".
Jotkut ehkä hakee vaihtelua.
Jotkut taas eivät vaan osaa olla yksiavioisia.
Ja ehkä jotkut hakevat vain läheisyyttä joka muuten puuttuu.
Syitä on varmasti monia ja eri tilanteisiin...ja riippuu tietty vähän aina että kuinka pitkälle pettäminen on mennyt.
Vaikeita asioita johon ei varmasti ole selkeää vastausta...

 

Eikös se ole nyt tasapeli.

Voitte jatkaa parisuhdesotaanne ja katsoa mihin se vie tai pitää tätä käännekohtana ja suuntana parempaan. Tämä tietysti vaatii yhteistä tahtotilaa jne.

:$