Miksi ihmiset haluavat lapsia?

[a.p.]

Kysymys ei ole mitenkään vihamielinen vaan mielenkiinnosta kysyn. Itse olen vasta parikymppinen, että mieli voi vielä muuttua, mutta en ole koskaan halunnut lapsia ja suoraan sanoen en ymmärrä miksi ihmiset haluavat lapsia. Mielenkiinnosta kysyn teiltä, joilla lapsia on, että miksi halusitte lapsia.

 

[Littledeath]

Itehän vahingossa tulin raskaaksi, en ollut ajatellut sen kummemmin "lapsensaantia". Mut musta tuntuu että elämässä ei olis niin paljon ilman lasta, se tuo sisältöä ja merkitystä elämään. On mukava nähdä oman jälkeläisen kasvavan ja kehittyvän ja on hienoa olla äiti.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Luonto on niin ovela, että laittaa eliöt levittämään geenejään.

 

[Orion-]

En tiedä. Halusin vaan. Ja on se nii ihanaa ku on tuo vauva tuossa. :heart: Yllätyin, miten luonnolliselta äitiys on tuntunu alusta asti, tuo lapsi kuuluu tähän.

 

["Ken guru"]

Luonto on niin ovela, että laittaa eliöt levittämään geenejään.

Niinpä

 

["Gemma"]

Minulla meni n. 30 vuotiaaksi asti, kun ihmettelin ihan samaa. Mielikuva lapsiperhe-elämästä lähinnä inhotti. Sitten tuli tunne, että jos lapsia haluaa, on tehtävä asialle jotain, tästä ei enää nuorennuta. Luulen, että aika oli vain oikea, elämä oli vakiintunut ja "se jokin" puuttui. Ns. vauvakuumetta ei ollut.

 

[Maira]

Kai se on se takaraivossa kummittele alkukantainen vietti lisääntyä mikä jossain kohtaa nostaa päätänsä..

Ensimmäinen tuli vahingossa, sitä en ehtinyt haluamaan, päinvastoin, olin aina porukassa se joka sano ettei halua naimisiin tai lapsia..

 

["Huima"]

Tuota mäkin olen miettinyt. Ja kun jotkut haluavat niitä jo "pienestä pitäen"!! Naimisiin ja lapsia...mulla se ei ole ollut koskaan haaveena. Päinvastoin. Ja on näitä vuosiakin jo tullut, 35, että olis tässä kerinnyt haluta niitä jos se olis mun juttu...
Mutta en tietenkään tuomitse tai halveksu niitä, jotka noita haluavat. Ihmettelen vaan vähäsen.

 

["Vieras"]

Kerran yhdessä haastatteluohjelmassa joku väitti että iso syy, tiedostamaton ehkä, haluta lasta on se että lapsi on todiste siitä että kyseisellä henkilöllä on sukupuolielämää. Ja sukupuolielämä liitetään aikuisuuteen. En tiedä, ehkä joillekin se on "todistus aikuisuudesta" että on lapsi. Itse en ole koskaan halunnut lasta, mutten silti lapsia vihaa.

 

[8pallo]

Minä olen tykännyt lapsista "aina". Lapset on jänniä otuksia halusin siis omia, että saan nauttia laadukkaasta seurasta niin paljon kuin haluan.

 

[flower again]

mä olen kans parikymppiseksi saakka sanonut et en ikinä sitä enkä tätä... mieli muuttui kun kaverit sai vauvan.. siinä ne äidinvaistot heräsi ja halusinkin oman vauvan. nyt on kolmas vauva, enkä hetkeäkään heittäisi pois vuosien varrelta.

 

["Ken guru"]

[QUOTE="Vieras";23922882]Kerran yhdessä haastatteluohjelmassa joku väitti että iso syy, tiedostamaton ehkä, haluta lasta on se että lapsi on todiste siitä että kyseisellä henkilöllä on sukupuolielämää. Ja sukupuolielämä liitetään aikuisuuteen. En tiedä, ehkä joillekin se on "todistus aikuisuudesta" että on lapsi. Itse en ole koskaan halunnut lasta, mutten silti lapsia vihaa.[/QUOTE]

Tuohon en usko minuuttiakaan

 

[Chala]

[QUOTE="Vieras";23922882]Kerran yhdessä haastatteluohjelmassa joku väitti että iso syy, tiedostamaton ehkä, haluta lasta on se että lapsi on todiste siitä että kyseisellä henkilöllä on sukupuolielämää. Ja sukupuolielämä liitetään aikuisuuteen. En tiedä, ehkä joillekin se on "todistus aikuisuudesta" että on lapsi. Itse en ole koskaan halunnut lasta, mutten silti lapsia vihaa.[/QUOTE]

Mielenkiintoinen väite

 

[Mep]

[QUOTE="Huima";23922873]Tuota mäkin olen miettinyt. Ja kun jotkut haluavat niitä jo "pienestä pitäen"!! Naimisiin ja lapsia...mulla se ei ole ollut koskaan haaveena. Päinvastoin. Ja on näitä vuosiakin jo tullut, 35, että olis tässä kerinnyt haluta niitä jos se olis mun juttu...
Mutta en tietenkään tuomitse tai halveksu niitä, jotka noita haluavat. Ihmettelen vaan vähäsen. [/QUOTE]

Minä halusin jo pienenä naimisiin ja perheen, siinä järjestyksessä. Haaveen toteutumiseen meni aika kauan, mutta 30 risat se onnistui ;-)
Vain yksi lapsi, koska voimavarat ei riitä useampaan. Tarvitsimme myös "perijän", muttei ollut pääsyy lapsen hankinnalle.

 

[tuhlaajatytär]

Elämä on paljon monipuolisempaa ja hauskempaa kun on lapsia. Lapset ovat tuoneet paljon iloa elämään. On tietenkin enemmän vastuutakin ja huolta, mutta plussan puolelle mennään lasten kanssa.

 

[Waahtera]

Vaikea sanoa.. Eihän siinä mitään järkeä ole: hirvee vaiva, rahat menee, samoin hermot, omaa oikaa ei ole, synnytys sattuu ihan stnasti eikä raskausaikakaan mitään hehkeää ole... Mutta kumminki omaa lasta voi haluta niin paljon että se sattuu..
Itse tiesin ihan pienenä jo, että haluan lapsia.. Parkymppisenä halu saada oma lapsi suureni ja suureni: sitä melkein pystyi tuntemaan pienen vauvan painon käsivarsillaan ja ikävöi jatkuvasti vauvaa, jota ei ollut, sen hymyä ja pulleita pieniä kippuravarpaita..

Eli en oikein tiedä, miksi halusin lapsen/lapsia.. Halusinpa vain..

 

[Chala]

Ihan itsekkäistä syistä olen lapsia halunnut. Saada kasvattaa pienen ihmisen joka (ainakin pienenä ) rakastaa vanhempiaan ehdoitta ja jonka puolesta olisi itse valmis tekemään aivan mitä tahansa. Se on biologinen tarve, tietynlaista aukon täyttämistä varmasti monesti, sitä kun ei voi millään muulla koskaan korvata.

Siitä saakka kun olen lapsia halunnut, olen halunnut nähdä ja kokea koko kasvuprosessin, raskausajasta lähtien. Mikään ei ole ollut hienompaa kuin nähdä oman lapsen kasvavan ja oppivan. Pienet ihmiset on kiehtovia olentoja Ja omat niin rakkaita ettei sitä tunnetta voi edes kuvitella :heart:

 

[EllaDonna]

Pelkäsin, että multa jää jotain oleellista kokematta elämässä, jos en lisäänny. Ja halusin päästä pariksi vuodeksi pois työelämästä. Niin ja olin utelias näkemään, millainen ihminen mun lapsesta tulisi. Lapsista en tykännyt yhtään, mutta luotin siihen, että kyllä siihen sitten rakastuu, kun se on syntynyt.

Onneksi uskalsin kokeilla äitiyttä. Se on ihan parasta maailmassa. Ja nyt lapsiakin on kaksi ja vähän haaveilen taas uudesta vauvasta, vaikka nuorempi täytti vasta vuoden.

 

[a.p.]

mä olen kans parikymppiseksi saakka sanonut et en ikinä sitä enkä tätä... mieli muuttui kun kaverit sai vauvan.. siinä ne äidinvaistot heräsi ja halusinkin oman vauvan. nyt on kolmas vauva, enkä hetkeäkään heittäisi pois vuosien varrelta.

Mulla on monella kaverilla lapsia ja se on vaan vähentänyt mun lastentekohaluja

 

[a.p.]

Vaikea sanoa.. Eihän siinä mitään järkeä ole: hirvee vaiva, rahat menee, samoin hermot, omaa oikaa ei ole, synnytys sattuu ihan stnasti eikä raskausaikakaan mitään hehkeää ole... Mutta kumminki omaa lasta voi haluta niin paljon että se sattuu..

Tätä minä ihmettelenkin, kun eihän siinä loogisesti ajateltuna ole mitään järkeä, mutta kuitenkin suurin osa ihmisistä haluaa lapsia. Kai se on vain jokin biologinen tarve lisääntyä.

 

[Waahtera]

[QUOTE="Vieras";23922882]Kerran yhdessä haastatteluohjelmassa joku väitti että iso syy, tiedostamaton ehkä, haluta lasta on se että lapsi on todiste siitä että kyseisellä henkilöllä on sukupuolielämää. Ja sukupuolielämä liitetään aikuisuuteen. En tiedä, ehkä joillekin se on "todistus aikuisuudesta" että on lapsi. Itse en ole koskaan halunnut lasta, mutten silti lapsia vihaa.[/QUOTE]

Aika eriokoinen väite on minustaki....
Jos tarkoituksena on sukupuolielämän olemassaolon todistelu niin äkkiä tulis mieleen, ettö eikö olis helpompi vain mennä johonki torille väkijoukon eteen panemaan? Sais todisteltua, mutta ei tarvis sitä lasta hoitaa (siis olettaen, että ainoa syy lapsen "hankkimiselle" olisi se, että haluaa todistaa, että saa seksiä..) ja jos oikein irstaasti esiintyis, saattais päästä jopa lehteen.. Siinähän leviäs parhaimmillaan koko valtakunnalle juttu siitä, että Pertti on saanu seksiä ainaki kerran..

 

["Maaria"]

Pelkäsin, että multa jää jotain oleellista kokematta elämässä, jos en lisäänny. Ja halusin päästä pariksi vuodeksi pois työelämästä. Niin ja olin utelias näkemään, millainen ihminen mun lapsesta tulisi. Lapsista en tykännyt yhtään, mutta luotin siihen, että kyllä siihen sitten rakastuu, kun se on syntynyt.

Onneksi uskalsin kokeilla äitiyttä. Se on ihan parasta maailmassa. Ja nyt lapsiakin on kaksi ja vähän haaveilen taas uudesta vauvasta, vaikka nuorempi täytti vasta vuoden.

Miten äitiyttä "kokeillaan"? Olisitko antanut lapsen pois, jos kokeilu ei olisikaan ollut mieleen? Ehkä tässä oli vain huono sanavalinta...?

 

[Kerpele]

Mä ajattelin etten todellakaan tee koskaan yhtään lasta, kun oli alle parikymppinen. Mietin jopa sterilisaation mahdollisuutta ja kaikkea.. En siksi että en pitäisi lapsista vaan siksi että pelkäsin niin paljon että musta tulisi kuin äitini.

Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin ettei se paskamaisuus ole mikä automaattisesti periytyvä ominaisuus. Ja aloin kaipaamaan lasta vähän myöhemmin.. Ja tiedän kyllä miksi halusin mutta en halua sanoa sitä (ei kuitenkaan ole mikään negatiivinen syy, van itseasiassa mun mielestä juuri pätevä sellainen ).. Kaipa se lasten haluaminen on joku sisäänrakennettu juttu mikä vaan sitten toisilla laukeaa aiemmin, toisilla myöhemmin, ja toisilla ei koskaan..?

 

[EllaDonna]

[QUOTE="Maaria";23922995]Miten äitiyttä "kokeillaan"? Olisitko antanut lapsen pois, jos kokeilu ei olisikaan ollut mieleen? Ehkä tässä oli vain huono sanavalinta...?[/QUOTE]

Kyllä se mun mielestä aika kokeilua oli. Osaisinko rakastaa lasta vai en. Tosin enemmän mä mietin sitä, mitä mä sille muksulle teen, jos se tulee koirille allergiseksi. Luotin siihen, että mummi ottaa sitten ipanan hoidettavakseen. Onneksi lapset on terveitä, joten saan pitää sekä lapset että piskit. Ja ehkä mä tällä hetkellä antaisin mielummin hauvat mummille

 

[EllaDonna]

Mulla on monella kaverilla lapsia ja se on vaan vähentänyt mun lastentekohaluja

Juu, se näyttää sivusta katsottuna aika kamalalle. Ja on ihan yleistä, että alle kolmekymppisenä ollaan 100% varmoja, ettei todellakaan haluta lapsia. Suurimmalla osalla se mieli kuitenkin muuttuu. Mäkin vihasin lapsia yli kaiken yli kolmekymppiseksi asti. Sitten tein oman ja paranin tunnevammastani