Miksi ihminen on niin tyhmä, että menee aina samaan halpaan?

Lasten mummolareissu taisi juuri peruuntua, moneskohan kerta sekin oli. Nyt taas keksimään lapsille jotain muuta tilalle, sunnuntaina piti olla lähtö ja tokihan tähän mennessä myös lapsille oli pitänyt luvata kaikenlaista kuten majanrakennusta jne.

Voi että ottaa päähän. Ei ole edes kyse minun vapaa-ajastani vaan lasten pettymyksestä. Joka kerta. Taisi olla samalla viimeinen :headwall:

 

Kävikö teille kuten meillekin usein, että viime hetkellä isovanhemmille tuleekin este? Meillä este on yleensä sellaine, että pitää pestä ikkunat tai joku tulee kylään.

 

[QUOTE="vieras";26723940]Kävikö teille kuten meillekin usein, että viime hetkellä isovanhemmille tuleekin este? Meillä este on yleensä sellaine, että pitää pestä ikkunat tai joku tulee kylään.[/QUOTE]

Meillä se menee sitä rataa että kun tässä muutamia päiviä aiemmin alkaa soittelemaan, että joko ostetaan lapsille linkkuliput, vastataan hämärästi jotain "niin no ei sitä oikein vielä tiedä.. katsotaan sitä.." ja sitten päivää aiemmin ei enää vastata puhelimeen ollenkaan Este on siis jokin todella hämärä epätietoisuus ja "kun on tässä kaikkea".

 

Ymmärrän hyvin miltä susta tuntuu. Itse olen ottanut sen linjan, etten enää lapsia isovanhemmille anna. Ensin lupaavat lapsille kaikkea mahdollista ja sitten perutaakin perään. Lapsetkin ovat jo oppineet, että mammalle ja pappalle ei yleensä sovi. Kumpa vaan tietäisi missä on vika.

 

Lopettaisin yhteydenpidon, ihan kaiken, joulukorttia lukuunottamatta ja etsisin ympärilleni lapsistani ja minusta välittäviä ihmisiä.

Ja olen muutaman läheisen osalta tehnytkin näin. Ei tämmöisiä pettymyksiä ja hylkäämiskokemuksia minun lapsille.

 

meillä ei koskaan edes luvannut eikä pahemmin lapsia luokseen halunneet =( senkun tietäsi itsekkin miksi ei. no yhteys katkaistu ja helpompi olo on! =)

 

Tuttua. Tosin nyt kun äiti on taas parisuhteessa niin ottas lapsia kyllä. Mutta auta armias kun on sinkkuillut ja joo ymmärrän (ehkä) et se mies on löydettävä, mutta ei sillon tarvisi myöskään luvata muuta.

 

Ketutuskäyrä on korkealla, tekis mieli kylmästi lopettaa kaikki yhteydenpito tosiaan.. mutta oisko sekään sitten hyvä. Tuo nuorin "mummolaan menijä" tuossa vieläkin höpisee kavereille, että "mutta mie meen linja-autolla mummolaan!" :/ Ankea fiilis.

 

Kun mun lapset oli pieniä, me mentiin niiden kanssa sinne mummolaan. Koko porukka. Ei olis tullut mieleenkään että olisin uskonut lapset pieninä vanhemmilleni - omien kiireidensä ja tautiensa varassa oleville.

No, oli muutama kerta jolloin sitten oli "pakko" jättää ne sinne pariksi päiväksi, kun tuli oikeesti semmoinen hätä että muu ei auttanut. Mutta että ehdoin tahdoin yökylään - nou never. Eikä ollut mun omassakaan lapsuudessa semmoista tapaa. Yöt nukuttiin omassa sängyssä, piste.

Niin nyt kun tolla miehellä noita lapsenlapsia on, niin en suoraan sanoen jaksa käsittää tätä yökyläilytarvetta. Meilläkin rupes laukkaamaan kakaroita yökylässä kun mies muutti mun luo. Nyt ovat sitten vähän vähentyneet, kun huomautin että työssäkäyvänä naisena ja näiden lasten ei-mummona en katso olevani velvoitettu hoitamaan pienten lakanapyykkiä sen kummemmin kuin ruokahuoltoakaan, mies hoitakoon ne itse. Ja mä en edes tiedä olenko kotona kun ne mukulat tuohon tulee.

 

Me taas olimme lapsena kesät mummolassa. Omat lapseni eivät ole koskaan olleet ilman minua mummolassa ja äitini on kuitenkin aina se, joka tekee aloitteen saada lapseni sinne, kun ovat niin helppo"hoitoisia" eli jo kouluikäisiä. Miksi tehdä aloite, soitella lapsille ja lupailla kaikenlaista, kun ei noita lupauksia halua pitää?

 

[QUOTE="hohhoijaa";26724453]Kun mun lapset oli pieniä, me mentiin niiden kanssa sinne mummolaan. Koko porukka. Ei olis tullut mieleenkään että olisin uskonut lapset pieninä vanhemmilleni - omien kiireidensä ja tautiensa varassa oleville.

No, oli muutama kerta jolloin sitten oli "pakko" jättää ne sinne pariksi päiväksi, kun tuli oikeesti semmoinen hätä että muu ei auttanut. Mutta että ehdoin tahdoin yökylään - nou never. Eikä ollut mun omassakaan lapsuudessa semmoista tapaa. Yöt nukuttiin omassa sängyssä, piste.

Niin nyt kun tolla miehellä noita lapsenlapsia on, niin en suoraan sanoen jaksa käsittää tätä yökyläilytarvetta. Meilläkin rupes laukkaamaan kakaroita yökylässä kun mies muutti mun luo. Nyt ovat sitten vähän vähentyneet, kun huomautin että työssäkäyvänä naisena ja näiden lasten ei-mummona en katso olevani velvoitettu hoitamaan pienten lakanapyykkiä sen kummemmin kuin ruokahuoltoakaan, mies hoitakoon ne itse. Ja mä en edes tiedä olenko kotona kun ne mukulat tuohon tulee.[/QUOTE]

No aika fiksua puhetta tämäkin. Et välitä miehestäsi sen vertaa että tukisit hänen isovanhemmuuttaan, joka kuitenkin on ihmiselle ihan luontainen elämänvaihe ja rooli ja valtava mahdollisuus avartaa omaakin maailmaa.

 

No aika fiksua puhetta tämäkin. Et välitä miehestäsi sen vertaa että tukisit hänen isovanhemmuuttaan, joka kuitenkin on ihmiselle ihan luontainen elämänvaihe ja rooli ja valtava mahdollisuus avartaa omaakin maailmaa.

Höpö höpö.

Mies saa ihan vapaasti eläkeläisenä toteuttaa isovanhemmuuttaan ihan niin paljon kuin sielu sietää. Mutta kun itse teen lähes 60-tuntista työviikkoa ja siinä sivussa pidän yhteyksiä omiin pois muuttaneihin nuoriini, niin eiköhän se ole ihan riittävä tuki minulta, että mies saa käyttää kotiamme (jonka minä muuten omistan) mm. lastenlastensa tapaamiseen. Helkuttiako he minua siihen joukkoon tarvitsee? Ja eiköhän se luuttu ja kattila pysy siinä miehen kädessä yhtä hyvin kuin naisenkin.

 

Onko oikeesti tuommoisia mummoja olemassa?

 

Onko oikeesti tuommoisia mummoja olemassa?

Siis jos mua tarkoitat; mä en ole mummo ollenkaan, vaikka mies on isoisä. Lapsenlapset ovat hänen lapsenlapsia.

Tuskin ne isoisän uudet juuri lapsenlapsista piittaa muutkaan kuin minä...

 

Kannattaa seuraavan kerran olla kertomatta lapsille, etteivät pety. Siis yleensäkään koko reissusta.

Etkös sä odota tätä neljättä yksin niin että miestä ei ole kuvioissa? Olikos toisilla lapsilla isä(t) mukana? Minkälainen tukiverkko sulla on?

 

[QUOTE="hohhoijaa";26724556]Siis jos mua tarkoitat; mä en ole mummo ollenkaan, vaikka mies on isoisä. Lapsenlapset ovat hänen lapsenlapsia.

Tuskin ne isoisän uudet juuri lapsenlapsista piittaa muutkaan kuin minä...[/QUOTE]

En tarkoittanut sinua. Huomasin kyllä, että et ole mummo.

Noin yleensä ihmettelin tuota aapeen mummolajuttua.

 

Mikset sä aapee voi mennä lasten kanssa sinne mummolaan? Ehkä ne mummo ja paappa jännittää sitä lasten tuloa tai, tosiaan, niin kuin toi mun mies, pitää työmäärää aika isona.

 

Tosi tympeetä toimintaa mummulta ja ukilta
Mä kyllä tylysti jättäisin kaikki kyläilyt tulevaisuudessa tekemättä jos näin tapahtuu joka kerta.




[QUOTE="hohhoijaa";26724556]Siis jos mua tarkoitat; mä en ole mummo ollenkaan, vaikka mies on isoisä. Lapsenlapset ovat hänen lapsenlapsia.

Tuskin ne isoisän uudet juuri lapsenlapsista piittaa muutkaan kuin minä...[/QUOTE]
Ja mä voin kyllä taas todeta olevani todella onnekas. Mun isäni nykyinen vaimo ottaa mielellään meidänkin muksuja heille ihan yökyläänkin vaikkei mun lapseni hänelle mitään sukua olekaan. Tosin muksut kyllä kutsuukin tätä naista mummokseen eikä se "mummoa" ole haitannut En tiedä mitään parempaa kun se, että lapsilla on runsaasti välittäviä aikuisia ympärillään, oli ne sitten sukua tai ei.
Itselläkin on ollut "hoitomummo" lapsena, pph jolla olin hoidossa, mutta joka ajan myötä muotoutui mulle ylimääräiseksi mummoksi :heart:

 

Kannattaa seuraavan kerran olla kertomatta lapsille, etteivät pety. Siis yleensäkään koko reissusta.

Etkös sä odota tätä neljättä yksin niin että miestä ei ole kuvioissa? Olikos toisilla lapsilla isä(t) mukana? Minkälainen tukiverkko sulla on?

Vaikea olla kertomatta, kun koululaiset kommunikoivat mummonsa kanssa ihan omilla puhelimillaan jne. Toisten lasten isä on kyllä mukana kuvioissa, tosin välimatka on pitkä joten eivät tapaa kovin useasti. Tähän yritetään saada muutosta jossain vaiheessa. Tukiverkostoa ei tällä paikkakunnalla ole, ikävä kyllä.

Lasten puolesta mulla paha mieli on, ei niinkään itseni, noiden ihanien lasten kanssa kyllä pärjään ja meillä on yleensä tosi hauskaa yhdessä.

 

[QUOTE="hohhoijaa";26724595]Mikset sä aapee voi mennä lasten kanssa sinne mummolaan? Ehkä ne mummo ja paappa jännittää sitä lasten tuloa tai, tosiaan, niin kuin toi mun mies, pitää työmäärää aika isona.[/QUOTE]

Ollaan me siellä käytykin, mutta tympii aina olla se joka tekee jotain tapaamisten eteen.

 

Harmi. Itse auttaisin enemmän kuin mielelläni mutta taidat asua liian kaukana Helsinkiä?

Vaikea olla kertomatta, kun koululaiset kommunikoivat mummonsa kanssa ihan omilla puhelimillaan jne. Toisten lasten isä on kyllä mukana kuvioissa, tosin välimatka on pitkä joten eivät tapaa kovin useasti. Tähän yritetään saada muutosta jossain vaiheessa. Tukiverkostoa ei tällä paikkakunnalla ole, ikävä kyllä.

Lasten puolesta mulla paha mieli on, ei niinkään itseni, noiden ihanien lasten kanssa kyllä pärjään ja meillä on yleensä tosi hauskaa yhdessä.

 

Juu asutaan pohjoisessa Mutta ajatus on tärkein.. :flower:

Tulipa aikamoinen valitusketju. Taidetaan alkaa pelailemaan lasten kanssa jotain lautapeliä.

 

Etkös sä jo saanut sen neljännen?

 

Jos näin on käynyt aikaisemminkin ja monta kertaa, niin miksi oikein hehkutat sitä mummolaan menoa ja lupailet majanrakennusta etukäteen?

 

Huh. Olen muuten tosi kiitollinen sekä omille vanhemmilleni että miehen isälle ja tämän kumppanille... ovat kaikki ihania siinä että ottavat muksuja ja pitävät lupauksensa. Ja miehen isän vaimokin jaksaa meidän lapsia... vaikka häntä ei mummiksi sanotakaan.
Miehen äiti eli anoppini ei kyllä ota lapsia yökylään, mutta muuten viettää niiden kanssa aikaa, eikä ohareita tee hänkään.

Vaikka itsekukin noista välillä nyppiikin niin taas saa muistuttaa itseensä että on aihetta olla onnellinen...