Miksi "hyvät" ihmiset ei pärjää...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Vaikka onko tuo hyvä oikea sana,mutta tarkoitan sitä että semmoiset jotka ajattelee aina muita ja antaa vähästäänkin.. Kumma juttu, että nämä ihmiset ei saa kun paskaa niskaan. itse olen ihminen joka katsoo että muilla on kaikki hyvin ja sitten vasta katotaan omaa napaa jos mahdollista. Tiedän että tällä ei pärjää,mutta miten ihmeessä saan muututtua itsekkääksi?? Ei vain onnistu :( oikeesti,mä olen hyväksikäytetty. kaikki vaan ottaa mutta kukaan ei anna. ei apua koskaan kun pyytää tms. ei lainalle jotain(vaikka muille kyllä annetaan) ja silti mä vaan jaksan tälläisille ihmisille antaa kaikkeni. Todellisia ystäviä ei ole..kohtalo heittää kaikenlaista paskaa pienissä paloissa eteen. Nyt vain tuntuu että täytyy alkaa itsekkäämmäksi ja kylmästi olla antamatta esim. vauvan tavaroita ja vaatetta ilmaiseksi enää yhtään ja enkä auta ketään enää, pärjätköön omillaan!Sittenköhän alkais aurinko paistaa risukasaankin..?
 
Koska hyvinvoiva, terve ihminen pitää huolta myös itsestään. Muut ihmiset eivät kohtele sinua niin kuin sinä kohtelet heitä vaan niin kuin sinä kohtelet ITSEÄSI.
 
Ap tiedän tunteen! Oon itse samanlainen. Miten oppia tervettä itsekkyttä? Miten oppisi hyväksymään, ettei kaikkien tarvi musta pitää? Rasittavaa, inhoan tätä piirrettä itsessäni.
 
Ap tiedän tunteen! Oon itse samanlainen. Miten oppia tervettä itsekkyttä? Miten oppisi hyväksymään, ettei kaikkien tarvi musta pitää? Rasittavaa, inhoan tätä piirrettä itsessäni.
Pitää opetella sanomaan EI. Aluksi kannattaa sanoa EI ihan kaikkiin pyyntöihin, mitä sinulle esitetään. Niihinkin,joihin periaatteessa voisit vastata myöntävästi. Ympäristösi on aluksi hämillään, jotkut ehkä suuttuvatkin, mutta vähitellen lakkaavat pyytämästä jatkuvasti apuasi. Sen jälkeen voit aloittaa itse haluamassasi mittakaavassa muiden auttamisen, mutta pitäen päätöksen auttamisesta vain ja ainoastaan itselläsi. Nimimerkillä Kiltin tytön syndroomasta parantunut.
 
No, tuo "hyvä" kuulostaa vähän "hölmöltä" mielestäni... Siis jos ympäriltä löytyy ihmisiä jotka eivät ole koskaan valmiita tekemään mitään sinun eteesi mutta käyttävät sinua jatkuvasti hyväksi (voiko sitä nyt noin sanoa, mutta siis kuitenkin ovat lainaamassa, pyytämässä tavaroita ja apua yms) eivätkä arvosta sinua lain, niin minusta on aikasen hölmöä olla auttamassa tällaisia ihmisiä.

Näkisin ihan terveenä itsekkyytenä sen että ensisijaisesti huolehtii itsestään ja jakaa sitten muille sitä mikä on jollain muotoa ylimääräistä, silloinkin toki voi miettiä kenelle oikeasti haluaa noita antaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23460700:
Pitää opetella sanomaan EI. Aluksi kannattaa sanoa EI ihan kaikkiin pyyntöihin, mitä sinulle esitetään. Niihinkin,joihin periaatteessa voisit vastata myöntävästi. Ympäristösi on aluksi hämillään, jotkut ehkä suuttuvatkin, mutta vähitellen lakkaavat pyytämästä jatkuvasti apuasi. Sen jälkeen voit aloittaa itse haluamassasi mittakaavassa muiden auttamisen, mutta pitäen päätöksen auttamisesta vain ja ainoastaan itselläsi. Nimimerkillä Kiltin tytön syndroomasta parantunut.

Jep, juurikin kiltin tytön syndrooma mulla. Joskus olen sanonut ihmisille ei ihan sen takia, et loppuis kynnysmattona olo. Sen jälkeen tullut tosi huono omatunto ja fiilis, kun jotkut on loukkaantunteet. Ihmiset ajattelee, että mä en ikinä kieltäydy ja kun sen teenkin, niin sitten ollaan ihmeissään.. huoh.
 
Niin..siis tuo hyvä sana on väärä, en ole hyvä ihminen. Mutta ahdistaa kun aina päädyn auttamaan muita ja antamaan meillä ylimäärästä. Vaikka ne voisi esim. myydä. Mutta jotenkin tulee sellainen olo että ehkäpä ne on tarpeen sille toiselle. Täytyis oppia olemaan kova ja kylmä,itsekäs ihminen. Ehkäpä silloin olisi asiat paremmin..ei olisi erilainen kuin muut,sopisi joukkoon paremmin..? Sitten kun joskus harvoin jotain itse pyytää niin johan kaikki katoaa. Edes kahville ei viitsitä vaivautua! Niin tekisi mieli vaan kadota jonnekkin.Niin pistää vihaksi että jotkut viitsivät hyväksikäyttää. ja että minä annan sen tapahtua.. :(
 
Jep, juurikin kiltin tytön syndrooma mulla. Joskus olen sanonut ihmisille ei ihan sen takia, et loppuis kynnysmattona olo. Sen jälkeen tullut tosi huono omatunto ja fiilis, kun jotkut on loukkaantunteet. Ihmiset ajattelee, että mä en ikinä kieltäydy ja kun sen teenkin, niin sitten ollaan ihmeissään.. huoh.
Kun sanot kaikille ja kaikkiin pyyntöihin EI, niin se ei tunnu enää niin pahalta eikä henkilökohtaiselta sitä pyytäjää kohtaan. Et silloin kohtele toista pyytäjää eri tavoin kuin toista vaan olet tasapuolinen molemmille. Se kestää kyllä jonkin aikaa, mulla meni noin puolisen vuotta. Jotkut ystävyyssuhteet sen seurauksena kyllä viilenivät, mutta tärkeimmät ihmiset ympärilläni eivät kadonneet minnekään ja voisin oikeastaan sanoa, että ihmissuhteet muuttuivat paljon paremmiksi ja tavallaan tasa-arvoisemmiksikin.
 
Jep, juurikin kiltin tytön syndrooma mulla. Joskus olen sanonut ihmisille ei ihan sen takia, et loppuis kynnysmattona olo. Sen jälkeen tullut tosi huono omatunto ja fiilis, kun jotkut on loukkaantunteet. Ihmiset ajattelee, että mä en ikinä kieltäydy ja kun sen teenkin, niin sitten ollaan ihmeissään.. huoh.

Mistä ihmeestä tuollainen tulee sitten..? En muista montaa kertaa/ihmistä kun minulle joku olisi ollut ystävällinen. Miksi minä olen/yritän väkisin olla sellainen? Tuntuu että kaikki ovat oman edun tavoittelijoita hinnalla millä hyvänsä. Pitää olla parempi kun naapurilla-tyyliin. Onko ystävällinen ihminen nykypäivänä kuin rutto jota pitää välttää,silloin vain kun tarvii jotain niin hän kelpaa.. :(
 
[QUOTE="vieras ap";23460754]Niin..siis tuo hyvä sana on väärä, en ole hyvä ihminen. Mutta ahdistaa kun aina päädyn auttamaan muita ja antamaan meillä ylimäärästä. Vaikka ne voisi esim. myydä. Mutta jotenkin tulee sellainen olo että ehkäpä ne on tarpeen sille toiselle. Täytyis oppia olemaan kova ja kylmä,itsekäs ihminen. Ehkäpä silloin olisi asiat paremmin..ei olisi erilainen kuin muut,sopisi joukkoon paremmin..? Sitten kun joskus harvoin jotain itse pyytää niin johan kaikki katoaa. Edes kahville ei viitsitä vaivautua! Niin tekisi mieli vaan kadota jonnekkin.Niin pistää vihaksi että jotkut viitsivät hyväksikäyttää. ja että minä annan sen tapahtua.. :([/QUOTE]

:hug: Varmasti nuo hyväksikäyttävät ihan niin kauan kun se sallitaan.

Siksi juuri olisi hyvä lopettaa se kaikki auttaminen ja katsoa ylipäätään kuinka moni näistä kavereista jää oikeasti kavereiksi silloin kun he eivät itse "hyödy" tilanteesta mitenkään. Meinaan että ihan vaan haluavat viettää aikaa seurassasi.

Nuo huonot omattunnot kannattaa unohtaa kokonaan, et ole tehnyt mitään väärin jos esim. myyt lastesi vanhat vaatteet ja tavarat eteenpäin. Lapset kun kasvavat niin varmasti niillekin rahoille löytyy käyttöä uusia tavaroita hankkiessa. Jos kaverit noin kaikkoavat niin eivät he kovin kummoisen kaveruuden arvoisia olekaan.
 
[QUOTE="vieras";23460617]Koska hyvinvoiva, terve ihminen pitää huolta myös itsestään. Muut ihmiset eivät kohtele sinua niin kuin sinä kohtelet heitä vaan niin kuin sinä kohtelet ITSEÄSI.[/QUOTE]

Tämä oli hyvin sanottu.
 
[QUOTE="vieras ap";23460780]Mistä ihmeestä tuollainen tulee sitten..? En muista montaa kertaa/ihmistä kun minulle joku olisi ollut ystävällinen. Miksi minä olen/yritän väkisin olla sellainen? Tuntuu että kaikki ovat oman edun tavoittelijoita hinnalla millä hyvänsä. Pitää olla parempi kun naapurilla-tyyliin. Onko ystävällinen ihminen nykypäivänä kuin rutto jota pitää välttää,silloin vain kun tarvii jotain niin hän kelpaa.. :([/QUOTE]

Ystävällinen voi olla ilman että tarvii olla lahjoittamassa toiselle tavaroitaan, rahojaan jne. Ystävällinen ihminen voi olla ihan vain mukavaa seuraa. Siksi kannattaa karsia tuosta ystävyydestä pois se kaikki tuollainen "auttaminen" ja keskittyä ihan vaan siihen seurusteluun. Siis niin kuin Keittis tuossa kirjoitti.

Kun tuosta pääsee yli voi sitten myöhemmin ihan oman halunsa mukaan auttaa toisia, mutta alkuun tosissaan pitäisi päästä pois siitä kynnysmaton roolista. Varmasti löytyy ihmisiä jotka välittävät sinusta ihan omana itsenäsi ja jotka ovat valmiita myös tulemaan asioissa vastaan, auttamaan jne. Mutta niin kauan kun tuolla lahjomisellasi pidät ympärillä ihmisiä jotka haluavat vain hyötyä sinusta, jää nuo toiset ihmiset huomaamatta kokonaan.

Kesties osa näistä hyväksikäyttäjistäkin olisi valmiita tulemaan avuksi jos kokisivat sen herätyksen. Niin kauan kun pitävät sinua ja apuasi itsestäänselvyytenä niin tätä ei vaan tapahdu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23460771:
Kun sanot kaikille ja kaikkiin pyyntöihin EI, niin se ei tunnu enää niin pahalta eikä henkilökohtaiselta sitä pyytäjää kohtaan. Et silloin kohtele toista pyytäjää eri tavoin kuin toista vaan olet tasapuolinen molemmille. Se kestää kyllä jonkin aikaa, mulla meni noin puolisen vuotta. Jotkut ystävyyssuhteet sen seurauksena kyllä viilenivät, mutta tärkeimmät ihmiset ympärilläni eivät kadonneet minnekään ja voisin oikeastaan sanoa, että ihmissuhteet muuttuivat paljon paremmiksi ja tavallaan tasa-arvoisemmiksikin.

Varmasti näin. Ihmissuhteet paranisivat varmaan siitäkin syystä, että itse alkaisi olla rehellinen itselleen ja toisille.
 
[QUOTE="vieras ap";23460780]Mistä ihmeestä tuollainen tulee sitten..? En muista montaa kertaa/ihmistä kun minulle joku olisi ollut ystävällinen. Miksi minä olen/yritän väkisin olla sellainen? Tuntuu että kaikki ovat oman edun tavoittelijoita hinnalla millä hyvänsä. Pitää olla parempi kun naapurilla-tyyliin. Onko ystävällinen ihminen nykypäivänä kuin rutto jota pitää välttää,silloin vain kun tarvii jotain niin hän kelpaa.. :([/QUOTE]

Sen kun tietäisi. Pahimmillaan oma kilttiys on sitä, että pitää saada tuntemattomat ihmisetkin pitämään itsestä, vaikkei kohtaaminen kestäisi kuin hetken. Kaikenlainen kritiikki on kamalaa ja kaiken myös ottaa kritiikkinä itseä kohtaan.
 
Niin,täytyy vaan yrittää pystyä. Se on vain yllättävän vaikeaa..Aina kun päätän että nyt ei ei ei, niin kuitenkin joku ääni pään sisällä saa asiat toisinpäin. Tiedän kyllä että suututan kaikki vähätkin ihmiset ympärilläni,mutta toisaalta,mitä sen on väliä. Pärjään kyllä ilman heitäkin!!eikö näin? eipä heistä ole ollut tähänkään mennessä "hyötyä" jos niin ajatellaan..huoh. Miten tästä elämästä onkin tullut tällänen katastrofi :( Aina sitä ajatteli että ihanaa sitten kun on omia lapsia ja käydään kaverien ja lasten kanssa puistoissa ja kahvilla yms. Mutta eipä ole kertaakaan kenenkään mukaan kelvannut :( Yksin aina. Miten sitä ihminen jaksaa ja viitsii pitää kiinni tuollaisista ihmisistä? mä taidan olla sairas :(
 
[QUOTE="vieras ap";23460780]Mistä ihmeestä tuollainen tulee sitten..? En muista montaa kertaa/ihmistä kun minulle joku olisi ollut ystävällinen. Miksi minä olen/yritän väkisin olla sellainen? Tuntuu että kaikki ovat oman edun tavoittelijoita hinnalla millä hyvänsä. Pitää olla parempi kun naapurilla-tyyliin. Onko ystävällinen ihminen nykypäivänä kuin rutto jota pitää välttää,silloin vain kun tarvii jotain niin hän kelpaa.. :([/QUOTE]
Kasvatettiinko sinut kiltiksi? Mä olen ollut lapsi 60-luvulla ja silloin varsinkin tytölle oli eduksi olla kiltti ja vaatimaton. Piti miellyttää vanhempiaan, opettajaa ja muita aikuisia. Kiltti tyttö ei sanonut vastaan ja teki mitä pyydettiin. Kiltti tyttö palkittiin hymyllä ja ystävällisellä sanalla eikä kiltti tyttö muunlaista kiitosta edes odottanut. Kiltti tyttö ei näyttänyt suuttumustaan, koska suuttuminen ei ole kovin kilttiä. Kiltti tyttö oli kiltti niillekin, jotka olivat hänelle ilkeitä.
 
[QUOTE="vieras";23460602]Vaikka onko tuo hyvä oikea sana,mutta tarkoitan sitä että semmoiset jotka ajattelee aina muita ja antaa vähästäänkin.. Kumma juttu, että nämä ihmiset ei saa kun paskaa niskaan. itse olen ihminen joka katsoo että muilla on kaikki hyvin ja sitten vasta katotaan omaa napaa jos mahdollista. Tiedän että tällä ei pärjää,mutta miten ihmeessä saan muututtua itsekkääksi?? Ei vain onnistu :( oikeesti,mä olen hyväksikäytetty. kaikki vaan ottaa mutta kukaan ei anna. ei apua koskaan kun pyytää tms. ei lainalle jotain(vaikka muille kyllä annetaan) ja silti mä vaan jaksan tälläisille ihmisille antaa kaikkeni. Todellisia ystäviä ei ole..kohtalo heittää kaikenlaista paskaa pienissä paloissa eteen. Nyt vain tuntuu että täytyy alkaa itsekkäämmäksi ja kylmästi olla antamatta esim. vauvan tavaroita ja vaatetta ilmaiseksi enää yhtään ja enkä auta ketään enää, pärjätköön omillaan!Sittenköhän alkais aurinko paistaa risukasaankin..?[/QUOTE]

Minäkin oli aivan samanlainen. Niin viimeiseen asti unohdin jos jotain ikävää tapahtui. Se auttaminen ja lainaaminen yms. oli niin voimakasta. Vähistäni annoin ja näin jälkikäteen ainakin pystyn sanomaan, että minua käytettiin todella rajusti hyväksi. Yhdessä vaiheessa maksoin kahdesta asunnosta vuokraa, kun siskollani ei ollut varaa maksaa omastaan niin "lainasin" hänelle rahaa vuokraan. Siskoni sai kyllä kaikki tuetkin, mutta käytti ne leveään elämään. Tuosta aikaa noin 15-vuotta, mutta eipä ole lainaa tullut takaisin vaan lainaili vuosien aikana lisääkin. Lopulta peliin tuli makeilu, valehtelu ja kun aloin kieltäytyä lainaamasta rahaa niin alkoi uhkailu ja pahanpuhuminen ja sanominen "miten voin tehdä heille näin etten maksa heidän sähkölaskuaan, onko minulla sitten kiva kun heillä ei ole enää sähköjä ja vauvakin vielä kuolee kylmyyteen". Näitä pelotteluja ja uhkailuja on useita. Tunsin niin sääliä ja olin jo maksamassa, mutta sitten alkoi minun mustamaalaaminen ja vedin yhteydet poikki. tuon jälkeen kaikki jatkui ennallaan ja monta välirikkoa tuli. Lopulta tuli se viimeinen välirikko ja siskoni oli haukkunut minut koko suvulle ja lähetellyt työpaikalleni haukkumaviestejä minusta ja sain joka puolelta kimppuuni eri henkilöitä, jotka alkoivat ivata millainen ihminen oikeastaan olinkin. Joukossa oli yksi ainoa ihminen, joka tunsi minut ja tiesi totuuden ja järkyttyi siskoni tekemisistä ja hän kertoikin minulle mitä valheita siskoni minusta on levitellyt laajalle piirille. Jouduin tekemään siskostani tutkintapyynnön poliisille, koska asiat vaikuttivat elämääni niin voimakkaasti ja olin siis hänen vainonsa kohteena. Enää en auta yhtään ketään, en halua yhtään ketään enää lähelleni. Koen hankalaksi alkaa tutustua uusiin ihmisiin tai pitää yhteyttä kehenkään vanhaankaan tuttuun, koska en enää jaksa. Kun ei tunne ketään niin ei tarvitse odottaa kenenkään tarvitsevan apuanikaan.
 
Ilmeisesti. Olen aina ollut kiltti ja todellakin äitini opetti että kaikille täytyy olla ystävällinen ja ketään ei saa syrjiä ja hyvä antaa vähästäänkin,paha ei paljostaankaan. yms. mutta nykyään tämä ei vain toimi näköjään. Ja oikeestaan nyt kun tarkastelee äitini tilannetta,ei hälle oo elämä ollut kovin hyvä vaikka onkin ollut hyväsydäminen jne :(
 
"Kun ei tunne ketään niin ei tarvitse odottaa kenenkään tarvitsevan apuanikaan. "

Tämä lause pelottaa. Tätä ajatusta pelkään ja pelkään että todellakin kohta napsahdan niin, että katkon kaikki välit niihin muutamiin ihmisiin elämässäni. Vaikkakin olen kaikille vain joku joka auttaa aina ja jota voi käyttää hyväksi.
 
[QUOTE="vieras ap";23460948]Ilmeisesti. Olen aina ollut kiltti ja todellakin äitini opetti että kaikille täytyy olla ystävällinen ja ketään ei saa syrjiä ja hyvä antaa vähästäänkin,paha ei paljostaankaan. yms. mutta nykyään tämä ei vain toimi näköjään. Ja oikeestaan nyt kun tarkastelee äitini tilannetta,ei hälle oo elämä ollut kovin hyvä vaikka onkin ollut hyväsydäminen jne :([/QUOTE]
Kyllä se toimii edelleenkin, mutta halun auttaa - ja tavan auttaa - täytyy lähteä sinusta itsestäsi eikä siitä, että joku apuasi pyytää. Jos olet ajatellut myydä lastesi vaatteet kirppiksellä, niin sitten myyt. Jos taas mietit, kenelle voisit lahjoittaa lastesi vaatteet, silloin voit lahjoittaa ne jollekin, joka pyytää. Tai antaa vaikka Pelastusarmeijalle tai muuhun hyväntekeväisyyteen.
 
[QUOTE="vieras ap";23460992]Kiva kuulla. Kaikeksi on haukuttu,mutta ei koskaan narsistiksi! Perusteleppas.[/QUOTE]

Minäminäminä.muissa ei ole vikaa.minä olen kiltti, muut ilkeitä.minäminäminä autan muita...jne...
 

Yhteistyössä