M
"mmM"
Vieras
Juuri tältä minusta tuntuu.
Mies konkurssissa firman kanssa, velkaa enemmän kuin voi maksaa.
Luottotiedot hänellä mennyt, asuntommem menossa myyntiin.
Äitini velkaantui 2v sitten niin pahoin, että olen 2v kantanut hänelle ruokaa, osatnut tarvikkeita kotiin, maksanut pientä lomaa jne. Hän on ollut yli vuoden masentunut, jonka johdosta kuljetan pitkin sairaaloita ja lääkäreitä.
Miksi minun tulee kantaa tätä paskaa niskassa?
Koska on minun vuoro nauttia elämästä?
Viime aikoina olen löytänyt itsestäni uuden piirteen; kateuden.
Kadehdin ystävää joka voi ostaa ok-talon, vaihtaa auton tai käydä ulkomailla.
Kadehdin, uin itsesäälissä ja vihaan kaikkea elämässä.
Miksi minun lähiympäristössä on henkilöitä, joita minun tulee auttaa ja jaksaa auttaa?Miksi minun tulee menettää yöunet toisten ongelmien takia? Miksi minun tulee antaa tuloistani läheisille, jotta he selviävät elämästä?
Elämäni on aika surkeea.
Koska joudun toisten taakkaa kantamaan, en voi tarjota lapsille mitään ylimääräistä, ei lomia , ei lahjoja jne. Ja nuoret lapseni ovat vihaisia , eivätkä ymmärrä, koska enhän voi heille kertoa todellista syytä tähän kaikkeen. Enkä voi oikeastaan muillekkaan, koska äitini on kieltänyt kertomasta...
Mies konkurssissa firman kanssa, velkaa enemmän kuin voi maksaa.
Luottotiedot hänellä mennyt, asuntommem menossa myyntiin.
Äitini velkaantui 2v sitten niin pahoin, että olen 2v kantanut hänelle ruokaa, osatnut tarvikkeita kotiin, maksanut pientä lomaa jne. Hän on ollut yli vuoden masentunut, jonka johdosta kuljetan pitkin sairaaloita ja lääkäreitä.
Miksi minun tulee kantaa tätä paskaa niskassa?
Koska on minun vuoro nauttia elämästä?
Viime aikoina olen löytänyt itsestäni uuden piirteen; kateuden.
Kadehdin ystävää joka voi ostaa ok-talon, vaihtaa auton tai käydä ulkomailla.
Kadehdin, uin itsesäälissä ja vihaan kaikkea elämässä.
Miksi minun lähiympäristössä on henkilöitä, joita minun tulee auttaa ja jaksaa auttaa?Miksi minun tulee menettää yöunet toisten ongelmien takia? Miksi minun tulee antaa tuloistani läheisille, jotta he selviävät elämästä?
Elämäni on aika surkeea.
Koska joudun toisten taakkaa kantamaan, en voi tarjota lapsille mitään ylimääräistä, ei lomia , ei lahjoja jne. Ja nuoret lapseni ovat vihaisia , eivätkä ymmärrä, koska enhän voi heille kertoa todellista syytä tähän kaikkeen. Enkä voi oikeastaan muillekkaan, koska äitini on kieltänyt kertomasta...