Miksi hoitovapaalle?

[höh]

Kaikki tietysti sanovat jäävänsä lapsen takia mutta onko ketään, kun tunnustaisi, ettei vaan viitsi mennä takaisin töihin? Mulla on ainakin muutama tällainen tuttu ketkä ovat kotona ihan selvästi vain siksi, kun ei työ kiinnosta. Sit naristaan, kun rahat on loppu ja mies ei ikinä kotona (kun on töissä). Joskus kysyn huvikseen heiltä ovatko ajatelleet jotain töitä hankkia, kuullakseni taas mitä naurettavimpia sepostuksia siitä miten esim teini-ikäiset lapset ei pärjää yksin kotona! Minun pitäisi palata keväällä töihin äitiysloman jälkeen...tosin haluaisin vielä viettää kesän hoitovapaalla kun eihän nyt kukaan halua kesää olla töissä

 

[Omppu]

Voin kyllä sanoa olevan hoitovapaalla ihan lasten takia, en raaski heitä viedä tarhaan näin pieninä, haluan että ovat n. 3 vuotiaita hoitoon mennessään. Toisaalta haluaisinkin jo palata töihin, mutta ehtiihän sitä sitten. Ja lapset on kerran pieniä vaan.

Kirjoitukseesi: Miten tuo teini-ikäisten lasten vanhempien höpinä sopii aiheeseen. Hoitovapaallahan voi olla vain siihen saakka kun nuorin lapsi on 3 v. Toki pienellä voi olla vanhempia sisaruksia, mutta jotenkin outoa vedota niihin isoihin koululaisiin aiheesta puhuttaessa. Jotenkin en vain tajunnut kirjoituksesti pointtia.

 

[Sanni]

No en tajunnut pointtia minäkään, paitsi mieleen tuli että taas hakemalla haetaan jotain kinastelun tynkää.
Puhut tosiaan hoitovapaasta, ja sitten kuitenkin kyse on teini-ikäsistä. Lisäksi en myöskään ymmärrä, että minkä takia ei saisi rahatilannetta välillä valittaa, vaikka hoitovapaan olisikin valinnut. Kaipa sitä ihmisillä voi hetkittäin olla kausia että asiat mättää, vaikka yleensä olisikin tyytyväinen tilanteeseen. Ei kai kukaan lapsia kotona hoitais jos se pelkästään rahasta kiinni olisi.
Ja samapa kai tuo on minkä takia kukakin on kotona, pääasia että lapset tulee hyvin hoidettua.

 

[:)]

Minä myönnän jääneeni esikoisen äippäloman jälkeen kotiin koska en halunnut palata töihin, tosin en ois raaskinu poikaa hoitoonkaan laittaa, mut työpaikka oli tosi kurja.
Rahatilanne oli mitä surkein, mutta kyllä kannatti ihan oman mielenterveyden vuoks.

 

[äiti]

Kyllä minäkin tiedän sellaisia äitejä, jotka ovat selvästi kotona vaan sen takia, että eivät laiskuuttaan jaksa mennä töihin. Perustellaan kotona oloa lapsen parhaana. PArhaimmillaan tehdään niitä muksuja kolme peräkkäin, että voidaan olla kotona useita vuosia.

 

[Jeps vanhempi]

Mitä ihmeen väliä. Jos on pakko käydä töissä niin sitten on. Jos on varaa olla kotiäiti tai jopa kotirouva niin sitten on. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että soveltuisin oikein hyvin kotirouvaksi, saisin oikein hyvin päiväni vietettyä MUTTA

Nyttemmin olen täysin muuttanut mieltäni. Opiskelujen päätyttyä en voisi kuvitellakkaan olevani "pelkästään" kotona. Tai sitten tarvitsisi olla jotain todella motivoivaa "ylimäräistä tehtävää". Tarvitsen ehdottomasti jotain töitä aivoille. Lapsen kasvu on kiehtovaa seurattavaa mutta lapsen maailma on liian "tylsä" itselleni pidemmän päälle, että se riittäisi itselleni. Etenkin kun vihaan kaikkia kotitöitä, enkä koskaan ole pitänyt mistään ulkoilustakaan tai kotosalla puuhailusta leipomisesta tai käsitöistä tai muusta.

 

[Jeps vanhempi]

Ap:lle Ei kai tuo nyt sula mahdottomuus ole jäädä kotiin kesäksi. Lainoja voi järjestellä, ja pari kuukautta ei muuta tilannetta pitkässä juoksussa paljoakaan. Onko lomia pitämättä tai voisitko ilmoittautua työttömäksi. Saisitko kuntalisää? Säästätte myös hoitomaksuissa.

 

[fffd]

Mä oon nyt kolmatta kuukautta hoitovapaalla ja vielä pitäis olla siihen asti, että lapsi on 1½-vuotias. Tiukkaa on, mutta ei se haittaa ja miehen palkalla ollaan pystytty lyhentämään lainaa ja elämään. Mä oon monesti ajatellut, että olisin päässyt töissä helpommalla kuin kotona eli oon mielestäni lapsen takia kotona... En raaskinut mitenkään mennä töihin silloin kun äitiysloma loppui ja ajattelin kyllä puhtaasti, että lapsen on vielä parempi olla kotona kuin mennä hoitoon. Mä tykkään todella paljon työstäni ja olisin siellä varmasti viihtynyt paremmin kuin kotona, mutta toisaalta lasta tulis ihan älytön ikävä jos en sais olla kotona vielä. Kyllä se hoitovapaa kannattaa... eikö?

 

[jaa-a]

Minä myönnän. Olisin halunnut jäädä kotiin, koska olen tympiintynyt työhön. Työelämässä olen ollut kymmenen vuotta, joten tauko oli enemmän kuin tervetullut. Jos talous olisi antanut myöden, olisin voinut pitää hoitovapaata vuoden verran. En enempää, koska pelkkä vauva-arki ja kotielämä on paljon rasittavampaa kuin töissä käynti.

 

[wilma83]

mun mielestä on ainaki helpompi tehä vaikka sitte ne kolme lasta peräkkäin eikä niin että ollaan välillä töissä ja sit taas pari v kotona.ite oon ollu kotona nyt vähän yli 3,5 v ja kieltämättä joskus kyllä syyllisyys painaa kun en ole vielä mennyt töihin.tosin nuorin lapsi on vasta 1,5 vuotta ja tuleva yllätysvauva pidentää kotona olemista taas sillä 3 vuodella.mutta töihin ei varsinaisesti hinkua ole kun eipä niitä töitä tarjolla oo muutenkaan.ja mieluummin annan työpikan sellaselle joka sen oikeasti tarttee!eihän nämä minimiäitiysrahat ja kotihoidontuet isoja ole mutta pärjätty on ja töissä kyllä kerkeää käymään ihan tarpeeks kauan tämän jälkeenkin.nyt vain nautin ajasta lasten kans kun vielä ovat pienia.

 

[Sirenia]

Minä myönnän kanssa että mieluummin olisin kotona kuin töissä. Sekä lapsen kannalta että sen takia että ei huvittais töihin mennä. Vaan pakko se on kohta mennä kun talolainat painaa päälle ym. Rahaa on saatava. En kyllä haluais lasta hoitoon vielä laittaa kun on niin pieni (1v), ihanne olisi jos joku mummo tms. hoitaisi mutta ei ole mahdollista.

 

[min]

Minkä verran rahaa saa hoitovapaalla ollessaan?

 

[marza]

Hoitoraha on kaikille sama:n.200euroa kuussa, lisäksi saa hoitolisää mikä on 3-henkisessä perheessä max.150euroa, se riippuu tuloista. eli ei noilla rahoilla juhlita.
ite oon hoitovapaalla, iltaisin ja viikonloppuisin käyn töissä, en raaski viesä lasta hoitoon mutta eipä juuri kiinnostaisi alkaa edes töitä enempää tekemään. eli täällä ainakin yksi rehellisesti laiska!!!

 

[ninnu]

En usko, että tuollaisia aivan rehellisesti laiskoja kovin montaa on. Kyllä äidit pui montaa asiaa hoitovapaalle jäädessään. Jos työpaikalla odottaa hommat, jotka eivät motivoi ja joista ei pidä, niin kyllä jokainen sitten mieluummin jää kotiin hoitamaan omaa lastaan. Ja jää usein, vaikka odottaisi kiva työpaikkakin. Ja ei tämä kotonaolo minusta nyt kauhean helppoa ole, vaikka yksi lapsi vain onkin. Tosin on helpompaa kuin työnteko. Mutta kahden lapsen kanssa jo kotonaolo vastaa mielestäni, näin ainakin kuvittelen, jo ihan tavallista työpäivää. Puhumattakaan jos on enemmän lapsia. Jotkut äidithän palaavat töihin sitten siksi, että pääsee vähän levähtämään...

 

[dooris]

Ai siksikö niitä lapsia tehdään, että ne viedään heti kun mahdollista toisten hodettaviksi? Itse olen ainakin hotovapaalla siksi, että SAAN hoitaa pienokaista itse kotona. Rahasta tulee olemaan tiukkaa, mutta töissä ehdin olla vielä sellaiset 30 vuotta, eiköhän se riitä.

Esikoisen vein hoitoon heti kun äitiysloma loppui ja olen sitä katunut jälkeen päin. Nyt en tee samaa virhettä, vaan nautin lapsistani.

Mitä se kenellekään kuuluu, jos toinen ei halua/jaksa mennä töihin, vaan haluaa olla kotona. Eihän se keneltäkään toiselta ole pois, vai?

 

[yksi näkökulma]

Täällä yksi ammatinvalinnanohjaajana työskennellyt mammalomalainen. Työssäni olen tavannut todella paljon naisia, jotka ovat olleet pitkään kotona lasten kanssa. Toiset jopa toistakymmentä vuotta. En kuitenkaan muista tavanneeni naista, jolla kotiin jääminen olisi ollut laiskuudesta kiinni. (No he eivät olisi ehkä hakeutuneet ohjaukseenkaan...) Kyllä kyse oli enemmän siitä, etteivät nämä naiset olleet ehtineet kunnolla kouluttautua ennen perheen perustamista. Jos vaihtoehtona on palata kotoa nälkäpalkalla tehtäviin ns. aputöihi, niin kaikki varmasti ymmärtävät kumpi houkuttelee enemmän. Jos naiset ovat hankkineet koulutuksen/ammatin ennen perheen perustamista, voi kotonaolo vaikuttaa ammatillisen identiteetin ts. itsetunnon heikkenemiseen sen verran, ettei yksinkertaisesti uskalleta hakea takasin työelämään. Elämänarvot ovat voineet kokea myös sen verran suuren muutoksen, ettei vanha ala tunnu sopivalta. Sitten tulee mieleen vielä yksi, melkein se kaikista karuin vaihtoehto: olen tavannut lähes joka ammatilliselta sektorilta kotiin jääneitä, työelämässä loppuunpalaneita ihimisiä, joille vanhaan työpaikkaan palaaminen vaikuttaa samantasoiselta vaihtoehdolta kuin ripustaisi suoraa narun kaulaan... Ai niin ja kaikilla ei ole tietenkään sitä työpaikkaa minne palata, kiitos pätkätyömarkkinoiden. Työnhaussa on todella vaikea kilpailla, jos CV:ssa on kovin monen vuoden lovi. (Poikkeuksena työvoimapula-alat kuten esim. lähihoitaja) Mikä siis neuvoksi? Jos haluaa kotoa takaisin työelämään, mutta tunnistaa jonkun edellisistä "oireista", kannattaa varmasti hakeutua ammatinvalinnan ohjaukseen esim. työvoimatomiston kautta. Jonkinlainen täydennyskoulutus ei varmastikkaan ole pahitteeksi... Kyllä työelämästä voi ammentaa paljon muitakin hyviä juttuja kuin rahaa! (Jotten nyt ihan leimautuisi pelkästään työelämän edustajaksi, niin tarkoituksena on kyllä hoitaa omaamuksua kotona pidempää kuin tuo 9kk)

 

[Elina1]

Kuten dooris, olen sitä mieltä että jos kerran lapsia haluan tehdä niin itse ne myös hoidan. Ei eri töiden vaativuutta voi suoraan verrata keskenään, lastenhoito on jossain mielesssä raskaampaa mutta taas toisissa asioissa helpompaa kuin palkkatyöt, joissa myös on eroa keskenään. Esim onko vanhainkodin lähihoitajan työ helpompaa kuin esim siltainsinöörin työ ja onko jompikumpi näistä siis valinnut hommansa ihan laiskuuttaan? Kaikkia (tai ainakin lähes kaikkia) ammatteja kuitenkin tarvitaan, mielestäni myös kotiäitejä, jokainen omalla tavallamme teemme osuutemme täällä maailmassa. Vai menikö liian filosofiseksi?

 

[höh]

Mitä filosofista tuossa nyt on? Voihan sitä töisen vaativuutta kyllä arvioida. Toisella voi olla esim. haastavammat lapset ja kyllä palkkaakin yleensä saa työn vaativuuden mukaan. Kyllä musta lääkäri tekee pikkasen vaativampaa työtä kuin se lähihoitaja sairaalassa.

 

["lomaileva"]

Aika hyvä ja perusteellinen kirjoitus tuo edellinen, varmasti totta monen kohdalla!

Itse pidin tuota "lapsen/lasten takia"- syytä hoitovapaalle jäämiseen myöskin huuhaana, mutta niin vain on mieli muuttunut itselläkin lapsen saatuani. Jäin äitiyslomalle ja nyt hoitovapaalle johtotehtävistä, työelämässä olen ehtinyt olla 8 vuotta (olen 30-vuotias). Pidin työstäni ja koen kotona olemisen välillä henkisesti raskaaksi, mutta silti haluaisin hoitaa lapseni itse ainakin kaksivuotiaaksi asti. Kyllä sitä tietyllä tavalla kuitenkin kaipaa älyllisiä haasteita ja sosiaalista kanssakäymistä ihmisten (muidenkin kuin toisten äitien) kanssa.

Keskustelimmekin työnantajan kanssa myös sellaisesta vaihtoehdosta, että tekisin ensi vuoden alusta pari päivää viikossa töitä. Anopillani on mahdollisuus tulla meille lapsenhoitajaksi niinä päivinä. Tämä kompromissikin tuntuu tällä hetkellä aika hyvältä vaihtoehdolta.

 

[Elina1]

Niin, tottakai voi arvioida toisten hommien vaativuutta, mutta lähinnä vaan mutu-tuntumalla, jos ei itsellä ole ko. työstä kokemusta. Aina ei ole niin, että työstä maksettaisiin vaativuuden/rasittavuuden mukaan, vaikka jotkut niin tuntuvat uskovankin. Usein töistä maksetaan sen mukaan, paljonko kyseinen ala tuottaa rahaa, esim. vientiteollisuudessa on varaa maksaa korkeampia palkkoja kuin jossain verorahoilla kustannetussa palvelussa.

 

[Elina1]

Ja vielä tiedoksi, kaikki eivät valitse hommiaan sen perusteella, paljonko niistä maksetaan tai kuinka helpolla niissä pääsee vaan sen mukaan mikä itsestä tuntuu tärkeältä ja oikealta!

 

[höh]

En oikein ymmärtänyt, miten koko kommentti siitä, että töiden vaativuutta ei voi arvioida liittyi tähän keskusteluun. Enkä sitäkään, millä motiiveilla ihmiset valitsevat työnsä... Mutta se taitaa jo olla filosofiaa...

 

[SannaA]

Mä jäin hoitovapaalle siitä ILOSTA, että saan edes vähän aikaa olla kotona ja hoitaa omaa natiaistani
Luulin alkuun meneväni töihin heti vanhempainrahakauden jälkeen, mutta niin se mieli muuttui...töissä olen ehtinyt olla 10 vuotta ja ennen eläkeikää ehdin olla vielä yli 30 vuotta töissä, joten ei minua siitä voi "syyttää", että hetken haluan olla kotonakin. Lapsia ei tule kuin tämä yksi, joten ehkä työmaailma pärjää ilman minun panostani sen pari vuotta. Talous on tietenkin vähän tiukalla, mutta ei se haittaa...tämä kokemus voittaa sen! Ja ehdinhän sitten taas tuhlailemaan kun palaan töihin
Eli jäin vuodeksi kotiin lapsen JA itseni takia (en sen takia, että työt ei kiinnosta. Työ kyllä kiinnostaa mutta sitten vasta ensi vuonna, nyt nautitaan tästä!).

 

[Elina1]

Voi olla tietty, että noiden asioiden yhteyttä on vaikea tajuta. Mutta käsittääkseni kyselit jääkö äidit hoitovapaalle ihan laiskuuttaan, kun eivät viitsi tehdä "oikeita" töitä ja kehtaavat sitten vielä valittaa, että rahat on vähissä. Sitten toteat, että kyllä palkkaakin yleensä saa työn vaativuuden mukaan. Että jos nämä laiskat kotiäidit lakkaisivat valehtelemasta ajattelevansa vain lapsen parasta, he voisivat mennä kunnon töihin tienaamaan hyvää liksaa, eikä tarvitsisi narista. Jotenkin noin...

 

[köllikkä]

Outoja lapsia teillä kun vaativat kotihoitoa ja olisivat onnettomia hoidossa!! Meidän 1v4 kk on ihan mahdottoman onnellinen leikkikavereista päiväkodissa. Erittäin iloinen lapsi ja jää mielellään hoitoon mutta myös lähtee miellään hoidosta. Omatoiminen ja iloinen vesseli. Äiti tienaa hyvin ja isikin. Perhe voi hyvin eikä tarvitse pennejä venytellä. Suosittelen että jättäkää yhteiskunnan tuet nostamatta ja tienatkaa itse rahanne.