Miksi ette totuta vauvaa normaaleihin ääniin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hullut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hullut

Vieras
Meillä 2kk vanha esikoinen. Alusta asti, ollaan kotona pesty pyykkiä, imuroitu, tiskattu, katottu telkkaria ja kuunneltu radiota sun muuta, silloinkin kun vauva nukkuu (paitsi ei imuroida makkarista silloin). Välillä on hiljasempaa välillä taas enemmän melua.
Ja nyt ollaan huomattu että monet vieraat jotka meillä käy ja joilla on lapsia, on ihan hissunkissun kun vauva nukkuu!
Siis, eivät uskalla edes ovikelloa soittaa vaan hiljaa koputtavat ulko-oveen. "Ettei vauva herää jos se on unilla". Ja kun vauva nukkuu niin puhuvat hyssytellen ja puoliksi supisten. Oon sanonu ettei meillä tarvi niin tehdä, voi olla ihan normaalisti, koska vauva ei herää vaan nukkuu sikeästi!

Tunnenkin pari lasta jotka on totutettu nukkumaan hipi hiljaa.. Ei kärsi talossa edes vessaa vetää jos lapset nukkuu kun muuten herää ja kauhea parku..!
 
Toi on kans asia mitä en ymmärrä. Mun muksu veteli unia kun oltiin kattomassa ralliesitystä :D alusta asti nukkui niin, että telkkari oli normaalilla äänellä ja kukaan ei kuiskannu. Nyt tietty, kun on lapsi jo niin pidän telkkua pienemällä, niin saa varmasti hyvät unet. Vauvojen nyt pitäs nukkua missä vaan metelissä.
 
Vauvat nyt vaan on erilaisia nukkumisenkin suhteen. Ja ehkä ne tyhmät vieraat joille ei ole tullut samaa ainutkertaista oivallusta mieleen yrittää vaan olla huomaavaisia.
 
Ihmettelin samaa kun esikoinen oli alle puolivuotias, sen ikäisethän nukkuu missä ja miten vaan. Sittenpä vauvan kasvaessa piti itsekin ottaa ovikellosta patteri pois päiväunien ajaksi tai pompahti ylös ja päivärytmi meni täysin pieleen. Esimerkki tältä päivältä: Vauvana sikeäuninen kaksivuotias heräsi kesken päiväunien kun koululaisen kaveri puhalsi vappupilliin. Kiukkusi ja roikkui kimpussa koko illan väsyneenä ja teki kiusaa niin etten pystynyt laittamaan päivällistä vaan syötiin voileipiä.
 
No monta kertaa sanottu että ei tarvi pelätä soittaa ovikelloa, mut samat vieraat kerta toisensa jälkeen on vaan shh-shhh.. Meillä hyväuninen vauva, esim. tänään kauppareissun hälinässä, nukkui vain.. Eikä kuiskita, telkkari on normi volyymilla, radio päällä, pyykkikone voi pomppia ja tärrätä kylppärissä, jne. Ei me nyt mennä lapsen korvan juureen imuria loilottamaan tai paukuteta kattilan kansia yhteen mut vauvallekin karhunpalvelus, jos oppii nukkumaan niin, että on ihan hiljaista koska sitten herää JOKA risaukseen.. Toki meillä on yöllä hiljaista mut yö on yö, eri asia..
 
Esikoisen ollessa vauva tein usein niinkuin neuvotaan ja nukuin silloin kun vauvakin nukkui. Ei paljon kiinnostanut tuveta imuroimaan ja kolistelemaan keittöissä kun vauvan oli vihdoin saanut päiväunille vaan kävin itsekin päikkäreille sitten. Kyllä se silti myöhemmin tottui ääniin. Pikkuveljet on nukkumeet paremmin melussa kuin hiljaisuudess kun ovat kohdusta asti tottuneet lasten ja kodin ääniin.
 
Niin, ihan kuin se olisi pelkästään joku totuttamiskysymys. Onhan muutenkin toiset ihmiset herkkäunisempia kuin toiset. Meillä esikoinen nukkuu vaikka maanjäristyksessä, mutta nuorempi heräsi ainakin vauvana pienimpäänkin risahdukseen.

No joo itse syyllistyin kai siihen totuttamiseen, kun en koskaan vauvan nukkuessa jaksanut ruveta imuroimaan tai muuten elämöimään vain siksi, että vauva siihen tottuisi. Ensimmäiset kuukaudet taisin nukkua vauvan kanssa itsekin tai muuten vain löhöilin ihan hissukseen. En muutenkaan tapaa yksin ollessani mekkaloida.
 
Lapset ovat erilaisia, ei se aina ole totuttamisesta kiinni. Meidän esikoinen nukkui vauvana missä vaan metelissä, mutta kuopus olikin toista maata. Vaikka laitoin hänet vastasyntyneestä saakka päiväunille olkkariin keskelle arjen ääniä, alkoi hän parin kuukauden ikäisenä herätä esim. imurin hurinaan tai isosisaruksensa huuteluihin. Nukkumapaikka oli pakko siirtää makkariin suljetun oven taakse jotta unet eivät olisi keskeytyneet.
 
Lienetkö yhden lapsen äiti...?

Nimittäin näin minäkin ajattelin esikoisen aikaan, että olemme "opettaneet" vauvan nukkumaan metelissä jne kun ei melusta piitannut. Samat äänet ja lisäksi esikoisen ja hänen kavereiden äänet ja kuopuspa onkin tosi herkkäuninen.

Asia jota ei voi siis opettaa. Ominaisuus.
 
[QUOTE="juupa juu";30805185]Lienetkö yhden lapsen äiti...?

Nimittäin näin minäkin ajattelin esikoisen aikaan, että olemme "opettaneet" vauvan nukkumaan metelissä jne kun ei melusta piitannut. Samat äänet ja lisäksi esikoisen ja hänen kavereiden äänet ja kuopuspa onkin tosi herkkäuninen.

Asia jota ei voi siis opettaa. Ominaisuus.[/QUOTE]

Näin, samalla tavalla meidän lasten välillä. Tosin en kuvitellut edes esikoisen aikana, että se olisi jotenkin minun ansiota...
Saanko kertoa jotain yllättää ap, puuhippa ja ketä siellä nyt oli: vauvat ovat erilaisia. Ooh.
 
  • Tykkää
Reactions: HippuTAR
Toi on kans asia mitä en ymmärrä. Mun muksu veteli unia kun oltiin kattomassa ralliesitystä :D alusta asti nukkui niin, että telkkari oli normaalilla äänellä ja kukaan ei kuiskannu. Nyt tietty, kun on lapsi jo niin pidän telkkua pienemällä, niin saa varmasti hyvät unet. Vauvojen nyt pitäs nukkua missä vaan metelissä.

Olisit sanonut aikaisemmin tästä taidostasi niin olisit saanut kutsun näyttämään minulle, miten se tehdään erityisen herkkäunisen itkuisen vauvan kanssa. Unohdin sen taitoni ilmeisesti esikoisen jälkeen kun sillon vielä osasin, hitsi.
 
No koska kaikki ei vaan totu siihen vaan herää herkästi ääniin vaikka kotona ei olisi vauva-aikana hissuteltukaan uniaikaan. Ja sitten koska toiset lapset on todella huonounisia niin sitä kiittää onneaan vaan kun hän vihdoin nukahtaa ja saa itse hetken hengähtää, ei siinä tule kyllä ensimmäisenä mieleen että nyt mun pitää alkaa pitään normaaleja elämisen ääniä tässä ettei tuo totu nukkumaan hiljaisuudessa.

Loppujen lopuksi ne kotona nukutut päiväunet on kuitenkin aika lyhyen aikaa lapsen elämässä (olettaen että menee päiväkotiin kun vanhemmista toinenkin palaa töihin) ja yöllä toivottavasti suurimmassa osassa lapsiperheitä on aika hiljaista. Ei ole siis tämä mikään ykkösprioriteetti ollut meillä koskaan, tärkempiin juttuihin oomme panostaneet.
 
  • Tykkää
Reactions: Coeur de Glace
Olisit sanonut aikaisemmin tästä taidostasi niin olisit saanut kutsun näyttämään minulle, miten se tehdään erityisen herkkäunisen itkuisen vauvan kanssa. Unohdin sen taitoni ilmeisesti esikoisen jälkeen kun sillon vielä osasin, hitsi.

Voi olla, että näin kävi ;)
Kannattaa mennä ulos sen vauvan kanssa nukkumaan eikä laiskotella sisällä.
 
Viimeksi muokattu:
Ei kannata yleistää. Meillä kaksoset, jotka varmasti ovat samaan tapaan totutettu nukkumaan samassa metelissä. Sangyt ovat aina oleet vierekkäin ja lapset samassa rytmissä. Silti vain toinen on herkkäuninen ja selvästi kärsi ylimääräisistä äänistä, kun piti nukkua. Ei auttanut sama totutus kuin kaksossisaren kohdalla. Pakko oli myöntää, että lapset, myös kaksosetkin ovat yksilöitä. Osa ei luontaisesti välitä metelistä, osa on herkempiä :) Mutta se ärsyttää, että syyllistetään äitiä/vanhempia, jos lapsi ei osaa nukkua kuin hiljaisuudessa.
 
Meillä on mukulat aina nukkuneet ihan hyvin djemben paukkeessa. :D Meillä ei ollut koskaan kovin hiljaista, eikä ollut myöskään ongelma imettää meluisassa paikassa, kun muksut olivat ääniin tottuneet.
 
Koliikista kärsivä, levottomasti nukkuva vauva, jonka nukuttamiseen meni useita tunteja päivässä. En jaksanut. Oppi nukkumaan myöhemmin hyvin metelissäkin.

Meidän koliikkityttö nykkyi erinomaisesti, päivällä. Öisin valvotti ja joskus maalasin yöt läpeensä vauva sylissä. Menimme molemmat sitten vauvatytön kanssa aamulla nukkumaan. Oli aika järkytys saada huutava nukkumaton vauva ensimmäisen ylityytyväisen ja vaivattoman jälkeen. :D Mä kun luulin ennen, et se kaikki oli vaan kasvatuksesta kiinni.
 
On hyviä päiviä ja on huonoja päiviä, unen suhteen. Välissä nukkuu vaikka työkoneen vieressä, välissä on päiviä kun ei kestä laittaa edes ovea kiinni. Nukutin nuorempana radion melussa mutta päivät vaihtelee silti. Arvostan sitä että vieraat huomioi lapsen unet, kun rytmi menee sekaisin on illat paljon vaikeampia. Mieluummin varoa liikaa, kyllä äiti sitten korjaa melutason sopivaksi.
 
Olet siis yhden lapsen vanhempi? Koska muuten ymmärtäisit että lapset ovat erilaisia. Ei kukaan nuku samallatavalla.
Meillä toinen nukahtaa kun näkeekin sängyn. Toinen pitää itsensä hereillä kuulostellen ääniä.
Minä itse olen herkkäuninen kun taas veljeni on toista maata.
Ei se kasvatus kaikkkeen vaikuta. Jotkut ovat sisäisesti erilaisia
 
Tää kuuluu sarjaan "lapsettomana minäkin ajattelin noin". Oltiin meilläkin etukäteen päätetty, että lapsi totutetaan nukkumaan elämän äänissä. Vaan kuinkas kävikään, aivan pienestä lähtien hän heräsi _jokaiseen_ pienimpäänkik risahdukseen. Muutenkin oli huono nukkumaan, pariviikkoisesta eteenpäin päikkärit olivat max puoli tuntia. Eipä sen parinkymmenn minuutin - puolen tunnin aikana sitten tehnyt mieli "totuttaa ääniin" eli herättää heti. Kaikkia ei vaan totuteta, kun eivät nuku niin sikeästi.
 
Hahaa! Kolmen ensimmäisen lapsen kanssa ajattelin, että mitä typeryyttä hissutella - Nämä kolme vanhinta nukkua possottivat autuaan onnellisina vaikka vieressä olisi harjoitellut hävittäjälaivue.. Sitten syntyi neljäs, ja ajattelin että sama jatkuu - onhan se jo kohdussakin tottunut ääniin ja sitä diipadaapaa.. Noh, kuinkas sitten kävikään. Sain totaalisesti näpeilleni; jo aivan ensimetreillä tajusin, että tämä vauva hätkähtää ja herää ääniin. Siis sellaisiin ääniin kuten imuri, huuto, oven paiskaaminen, pimpotus ja koiran haukku.. Heräsi, huusi väsymystään ja kiukkua Pitkään. Kun olin kuukauden uuden tulokkaan kanssa taistellut ja totuttellut ja kokeillut kaikenmaailman vippaskonsteja tajusin viimein vaatia muilta HILJAISUUTTAkun vauva nukkui sisällä... Jumankekka jos joku tuli ovikelloa soittamaan vaikka ovessa oli lappu jossa kehotettiin koputtamaan hiljaa koska vauva nukkuu, niiin AAAAArrrggghhh, voi että mä olin vihainen . Naapurikin sai muutamat todella pahat mulkaisut osakseen, kun minä teatraalisen suureleisesti kampsesin vaunuja sisään joissa oli kitapurjeet lepattaen huutava pikkuihminen (naapurin molopää alkoi ruohoa leikkaamaan kun meillä oli vauva unilla siinä 4 m päässä-- Nooh, eihän sellaista nyt voi vaatia huomioimaan). Äitini kanssa tuli silloin pahimmat yhteenotot, hän kun kylässä ollessaan huuteli lapsille toisiin huoneisiin (tai alakerrasta yläkertaan), pani vähän telkkua kovemmalle että KUUlee, tai radiota kun tuli niin hyvä biisi.. Kolisteli leegoja takaisin laatikkoon lasten huoneessa tai alkoi leikittämään koiraa... Ja sitten kuuntelin sitä " älä sinä opeta lasta siihen, että hiiren hiljaa ollaan kun se suvaitsee nukkua, muuten et voi mitään tehdä sillä aikaa" ja kyseessä oli kuitenkin jo NEljäs lapsi- ja tiesi äitinikin kyllä hyvin, ettei samaa hiljaista linjaa oltu toteutettu vanhempien lapsien kohdalla. Tavallaan oli ihan mukavaakin itsekin aina rauhoittua siksi aikaa kun vauva nukkui, sitä metakkaa kun meillä riitti muuten ihan mukavasti.
 

Yhteistyössä