Miksi ette totuta vauvaa normaaleihin ääniin?

[leijona76]

Niin, ihan kuin se olisi pelkästään joku totuttamiskysymys. Onhan muutenkin toiset ihmiset herkkäunisempia kuin toiset. Meillä esikoinen nukkuu vaikka maanjäristyksessä, mutta nuorempi heräsi ainakin vauvana pienimpäänkin risahdukseen.

No joo itse syyllistyin kai siihen totuttamiseen, kun en koskaan vauvan nukkuessa jaksanut ruveta imuroimaan tai muuten elämöimään vain siksi, että vauva siihen tottuisi. Ensimmäiset kuukaudet taisin nukkua vauvan kanssa itsekin tai muuten vain löhöilin ihan hissukseen. En muutenkaan tapaa yksin ollessani mekkaloida.

Näin se meni meilläkin että heräs kaikkeen ulkona ja sisällä. Minkäs sille tekee että oli niin herkkäuninen. Vaunulenkillä heräs jo pienenä kaikkeen,mites sen estät ap että ohi ajava auto herättää? Tai sisällä vaikka se puhelin? Ei meillä eletty huopatpssotehtaassa muttei se laps saanu nukuttuakaan.,

 

[leijona76]

Ja minä itse olen herkkäuninen eikä todellakaan meillä kotona ollu hiljasta aikanaan kun illalla vaikka mentiin nukkumaan tai päikkäreille. Mua häirii tosi helposti kaikki äänet kun pitäs saada unta. Aina ollu meistä sisaruksista semmonen. Mies taas nukkuu missä vain.

 

[leijona76]

Se ois helvetin helppoa hoitaa ja kasvattaa lasta jos kaikki ois vaan totuttamisesta kiinni. Ei kellään ois ongelmia syömisen, nukkumisen jne kanssa. Se on helppo huudella jos oma sattuu olemaan mukautuvaa lajia.

 

["vieraana"]

Aluksi muutaman kerran kannoin vauvan vaunukopassa sisälle kun hissistä kuuluu ihan hirveä rysähdys kun se pysähtyy kerroksen kohdalle. En uskaltanut ottaa riskiä, että kolme kertaa puoli tuntia nukkuva vauva heräisi juuri kun sen on saanut nukkumaan. Pian kuitenkin totesin, että en jaksa kantaa isoa vaunukoppaa ylös, joten alettiin käyttämään hissiä. Ensiksi vauva heräsi muutaman kerran. Sen jälkeen vain havahtui ja jatkoi uniaan, kunnes tottui ääneen eikä enää herännyt. Kannustaisin näin ollen ainakin kokeilemaan ääniin totuttautumista, jos on voimia eikä ääniä voi välttää.

 

[Puuhippa]

Kai sitä nyt helpommin pikku narahduksiin herää jos ne rikkoo hiljaisuuden, siksi se tasainen meteli esim. radio pitäisi olla päällä.

 

["vieraana"]

[QUOTE="vieraana";30805500]Aluksi muutaman kerran kannoin vauvan vaunukopassa sisälle kun hissistä kuuluu ihan hirveä rysähdys kun se pysähtyy kerroksen kohdalle. En uskaltanut ottaa riskiä, että kolme kertaa puoli tuntia nukkuva vauva heräisi juuri kun sen on saanut nukkumaan. Pian kuitenkin totesin, että en jaksa kantaa isoa vaunukoppaa ylös, joten alettiin käyttämään hissiä. Ensiksi vauva heräsi muutaman kerran. Sen jälkeen vain havahtui ja jatkoi uniaan, kunnes tottui ääneen eikä enää herännyt. Kannustaisin näin ollen ainakin kokeilemaan ääniin totuttautumista, jos on voimia eikä ääniä voi välttää.[/QUOTE]

Enkä siis tarkoita edellisellä tekstillä, että kaikki tottuu ääniin ja herkkäuninenkin oppii nukkumaan heräämättä. Vauvan kanssa on muutenkin kaikenlaisia vaiheita, jotka saattavat näkyä myös nukkumisessa, kuten sairastelut ja uusien taitojen oppiminen.

 

[vieras*]

Itse nukuin silloin kuin vauva nukkui, en ehtinyt mekkaloida =)

Itse en saa unta jos tv pauhaa vieressä, pitänee syyttää omaa äitiä tästä

 

["Mamacita"]

Ei se tasainen taustamelukaan aina auta, vaikka kuinka olisi telkkari päällä ja isommat sisarukset leikkimässä pienimmän päiväunien aikaan niin ei se vaan tottunut nukkumaan melussa ja oli tehtävä muutoksia huonejärjestykseen ja rutiineihin että saimme rauhoitettua pienelle ajan ja tilan jossa nukkua.

Yksi ystävä oli näitä joka kovaan ääneen naureskeli niille joilla hyssyteltiin ja selitti miten omat lapsensa on opettanut nukkumaan kyllä metelissäkin. No sitten syntyi kuopus, todella huonosti nukkuva ja paljon kitisevä vauva niin jopa alkoi tulla häneltäkin ohjeet että ei saa soittaa ovikelloa, päiväunien aikaan pitää olla keittiössä eikä olkkarissa, vessassa vois käydä ennen päikkäreitä niin ei tarvii sitten liikkua ja naristella lattiaa kun lapsi nukkuu jne Niin se menee usein että elämä opettaa ja vasta oma kokemus avaa silmät sille että ehkä niillä toisilla onkin syyt siihen miksi ne hyssyttelee.

 

[leijona76]

Kai sitä nyt helpommin pikku narahduksiin herää jos ne rikkoo hiljaisuuden, siksi se tasainen meteli esim. radio pitäisi olla päällä.

Sekään ei auta aina. Poika on samanlainen kun minäkin että taustamelukin häiritsee. Edelleen sillä on vaikea nukahtaa äänissä, onneksi ei nykyään enää herää satunnaisiin ääniin kesken unen. Meilläkin oli lapsuuskodissa radiota ja töllöä päällä, aina se häiritsi. Esim autosaa tuo lapsi ei koskaan nukkunu kun pikkukotvasia vaikka oli kokoajan se ajomelu.

 

["harmaanaama"]

No joillakin vaan ne aivotkin valuu ulos siinä synnytyksen aikana

Oikein unelma on asua tällaisen naapurina kun saat oikein kirjalliset ohjeet että:
Olkaa ystävällisiä ja vetäkää vessanne vain ison tarpeen yllättäessä sillä muuten meidän vauva herää kun te käytte wc:ssä.
Voisitteko ystävällisesti ostaa huopatassuja keittiön tuolienne jalkoihin sillä vauvani herää kun te käytätte tuolia allanne.
Olisiko mitenkään mahdollista myös ilmoittaa meille jos aijotte pestä pyykkiä sillä pyykkikoneen kolina kuuluu meille ikävästi, samoin toivon että imuroinnista voitaisi samalla tavoin sopia niin tiedän mennä vauavani kanssa vaikka kävelylle.

En nyt muista aivan kaikkea, tapahtuneesta on siis 20v ja kieltämättä ensi reagtioni oli :O ja sitten en voinut kuin
ja pakko oli käydä alakerran tuoreelta äidiltä kysymässä oliko hän aivan tosissaan
Ja kyllä hän kuulemma oli :O Kun vauva oli niin herkkä äänille ja ties mitä muuta selittikään

Arvatkaapa kävinkö ilmoittamassa kun päätin imuroida tai pestä pyykkiä siitähän hän sitten suuttui ja ilmoitti isännöitsijälle
En tiedä mitä oli valehdellut mutta tuli sitten huomautus ja kävin sitten sinne viemässä talomme uudet säännöt jotka tuo äiti laati vauvansa vuoksi, voitte vain kuvitella kuinka sielläkin oli sen jälkeen hauskaa eikä toiste tullut meidän normi äänistä (päivällä) valituksia

Ihan oikeasti, älkää muuttako kerrostaloon jos vauvan kasvatus on noin vaativaa että naapurustonkin pitää kulkea käytävissä omista asunnoista puhumattakaan huopatossut jalassa.

 

[leijona76]

[QUOTE="harmaanaama";30805566]No joillakin vaan ne aivotkin valuu ulos siinä synnytyksen aikana

Oikein unelma on asua tällaisen naapurina kun saat oikein kirjalliset ohjeet että:
Olkaa ystävällisiä ja vetäkää vessanne vain ison tarpeen yllättäessä sillä muuten meidän vauva herää kun te käytte wc:ssä.
Voisitteko ystävällisesti ostaa huopatassuja keittiön tuolienne jalkoihin sillä vauvani herää kun te käytätte tuolia allanne.
Olisiko mitenkään mahdollista myös ilmoittaa meille jos aijotte pestä pyykkiä sillä pyykkikoneen kolina kuuluu meille ikävästi, samoin toivon että imuroinnista voitaisi samalla tavoin sopia niin tiedän mennä vauavani kanssa vaikka kävelylle.

En nyt muista aivan kaikkea, tapahtuneesta on siis 20v ja kieltämättä ensi reagtioni oli :O ja sitten en voinut kuin
ja pakko oli käydä alakerran tuoreelta äidiltä kysymässä oliko hän aivan tosissaan
Ja kyllä hän kuulemma oli :O Kun vauva oli niin herkkä äänille ja ties mitä muuta selittikään

Arvatkaapa kävinkö ilmoittamassa kun päätin imuroida tai pestä pyykkiä siitähän hän sitten suuttui ja ilmoitti isännöitsijälle
En tiedä mitä oli valehdellut mutta tuli sitten huomautus ja kävin sitten sinne viemässä talomme uudet säännöt jotka tuo äiti laati vauvansa vuoksi, voitte vain kuvitella kuinka sielläkin oli sen jälkeen hauskaa eikä toiste tullut meidän normi äänistä (päivällä) valituksia

Ihan oikeasti, älkää muuttako kerrostaloon jos vauvan kasvatus on noin vaativaa että naapurustonkin pitää kulkea käytävissä omista asunnoista puhumattakaan huopatossut jalassa.[/QUOTE]

No ei tullu mieleen mennä vaatimaan naapureilta sitä ja tätä eikä juniakaan tullu vaadittua lopettamaan kulkunsa tiettyihin aikoihin. Vaikka tuo ei osannutkaan nukkua.

 

[ölkjg]

Minulla oli myös herkkäuninen esikoinen. Olin paljon yksin vauvan kanssa miehen reissutyön vuoksi, joten meillä oli yleensä melko hiljaista. Vauva säikkyi helposti ääniä, joten totuttelin hänet ääniin pitämällä televisiota tai radiota auki. Tuo ei kyllä ratkaissut uniongelmaa, mutta ainakin helpotti äänien säikähtämistä. Nyt lapsi on ekaluokkalainen ja pelkää hiljaisuutta. Yksin olo pelottaa yleensäkin, mutta jos joutuu olemaan kotona vähän aikaa yksin, televisio helpottaa, muuten säikkyy naapurista tulevia ääniä.

 

[jkgvfkj]

En jaksa lukea koko ketjua, mutta aloittaja on taas joku suht kapean elämänkokemuksen omaava. Ihmiset on erilaisia, syntymästään lähtien. Meillä on geenien ohjaama temperamenttiprofiili, johon kuuluu myös häiriöherkkyys ja turvallisuushakuisuus. Sellainen vastasyntynyt, joka on tavallista häiriöherkempi ja turvallisuushakuisempi ei nuku muuttumassa ääniympäristössä itsekseen vaikka häntä kuinka opettaisi. Se huutaa ja valvoo.

Voi kun olisin tiennyt tästä esikoisen kanssa, enkä kuunnellut neuvolan, naapurintädin ja mummon "kyllä vauva pitää opettaa" jauhantaa

 

[nyt jo useampi muksu]

Voivoi. Noin mäkin luulin kunnes esikko täytti 3 kuukautta eikä enää nukkunutkaan radion vieressä.... On nää yhden vauvan äidit huvittavia..

 

["Lissu"]

Juu lapset on erilaisia... meilläkin yksi herkkäuninen ja toinen joka nukkui missä metelissä vaan. Ja ihan samalla tavalla me elettiin kummankin kohdalla. Edelleen nukkuvat samalla tavalla, nyt jo kouluikäiset.

 

[piipappadu]

[QUOTE="Lissu";30806114]Juu lapset on erilaisia... meilläkin yksi herkkäuninen ja toinen joka nukkui missä metelissä vaan. Ja ihan samalla tavalla me elettiin kummankin kohdalla. Edelleen nukkuvat samalla tavalla, nyt jo kouluikäiset.[/QUOTE]
Miten teidän herkkäuninen pärjäsi, jos ette yhtään yrittäneet rauhoittaa hänelle nukkumismahdollisuutta? Vai olitteko luonnostaan hiljaista väkeä muutenkin?

Kyllä meillä on vähän joustettu lasten tarpeiden mukaan, niin että jokainen saisi riittävästi lepoa ja ravintoa, vaikka tarpeet ovat erilaiset. Jos se toimii, että "jatketaan vaan ihan normaalia elämää" niin hyvä, mutta jos ei, niin on aika itsekästä ja jääräpäistä pitää kiinni omista tavoistaan ja rytmeistään sillä ajatuksella että vauva tottuisi meidän elämään. Entä se vauvan elämä? En ne syntyessään ole tyhjiä tauluja, ne on ihmisiä. Tää ei siis ole enää mitenkään Lissulle, yleistä pohdintaa.

 

[Meillä]

No monta kertaa sanottu että ei tarvi pelätä soittaa ovikelloa, mut samat vieraat kerta toisensa jälkeen on vaan shh-shhh.. Meillä hyväuninen vauva, esim. tänään kauppareissun hälinässä, nukkui vain.. Eikä kuiskita, telkkari on normi volyymilla, radio päällä, pyykkikone voi pomppia ja tärrätä kylppärissä, jne. Ei me nyt mennä lapsen korvan juureen imuria loilottamaan tai paukuteta kattilan kansia yhteen mut vauvallekin karhunpalvelus, jos oppii nukkumaan niin, että on ihan hiljaista koska sitten herää JOKA risaukseen.. Toki meillä on yöllä hiljaista mut yö on yö, eri asia..

vauvat olivat myös alkuun, n.3 kk:n ikään asti niin hyviä nukkumaan ettei yhtään tarvinnut olla hiljaa tms., mutta sitten se tilanne muuttui ja jouduttiin olee hiljaksiin nukkumisten aikana.

 

["Lissu"]

Miten teidän herkkäuninen pärjäsi, jos ette yhtään yrittäneet rauhoittaa hänelle nukkumismahdollisuutta? Vai olitteko luonnostaan hiljaista väkeä muutenkin?

Kyllä meillä on vähän joustettu lasten tarpeiden mukaan, niin että jokainen saisi riittävästi lepoa ja ravintoa, vaikka tarpeet ovat erilaiset. Jos se toimii, että "jatketaan vaan ihan normaalia elämää" niin hyvä, mutta jos ei, niin on aika itsekästä ja jääräpäistä pitää kiinni omista tavoistaan ja rytmeistään sillä ajatuksella että vauva tottuisi meidän elämään. Entä se vauvan elämä? En ne syntyessään ole tyhjiä tauluja, ne on ihmisiä. Tää ei siis ole enää mitenkään Lissulle, yleistä pohdintaa.

Oli kyseessä onneksi esikoinen, joten sitten vaan rauhoitettiin tilanne lapsen nukkuessa. Tarkoitin lähinnä sitä että emme yrittäneet alusta alkaen olla mitenkään erityisen hiljaa vauvan nukkuessa... kyseessä oli koliikkivauva, joten siinä vaiheessa olikin kyllä ihan sama oitiinko hiljaa vai huudettiin, lapsi itki mahaansa kun siltä tuntui ja nukkui kun pystyi. Mutta koliikki kun meni ohi ja lapsi kasvoi, niin koko ajan selvemmäksi tuo herkkäunisuus kävi. Ulkona vaunuissa sujui päikkärit ihan ok, sisällä ei lainkaan. Ja meidän oli lopulta pakko siirtää vauva nukkumaan yönsä eri huoneeseen, sillä hän heräsi siihenkin kun jompikumpi aikuinen käänsi kylkeään yöllä tai yskäisi, kuorsasi tai mitä vaan. Kun sai oman huoneen, alkoi yötkin sujua. Ja edelleen 10 v on hidas nukahtamaan illalla ja heräilee herkästi ääniin.

 

[Ent. Ksantippa S.]

Näissä ketjuissa täydelliset äidit aina pitävät radiot ja tv:t pauhaamassa lasten nukkuessa päikkäreitään. Sitten taas toisissa ketjuissa pädetään sillä miten elektroniikka ei koskaan suotta pauhaa ja tee lapsia levottomiksi. Lienevätkö peräti samoja pätijöitä?

Omat lapseni ovat nukkuneet omien temperamenttiensa mukaisesti, riippumatta minun yrityksistäni heitä talon tavoille totuttaa.

 

[sssssssssss]

Ensimmäinen vauva posotti nukkua 3h päiväunia, vaikka olisi mikä räjähdys vieressä. Kolisteltiin, elettiin ja paukuteltiin kaappeja - ei mitään. Vaunuissa nukkui vaikka 5h jos oltiin liikenteessä. Edelleen nukkuu kuin tukki, eikä herää MIHINKÄÄN. Toinen - > ei nuku ikinä vaunuissa, huutaa kuin syötävä jos sitä siellä yrittää nukuttaa, nukkuu aina samaan aikaan, vain tunni kerrallaan ja todellakin herää ihan mihin ääneen tahansa. Lapset on erilaisia.

Ja kyllä mä haluan hiljaisuutta silloin kuin mä nukun, en pysty nukkumaan jos joku kolistelee vieressä...

 

[Pin]

Tarvitsetteko oikeasti kaikesta oman kokemuksen, että tajuaisitte jotain? Tekö olette juuri niitä jotka "vanhetessa viisastuvat" ja sitten kovaan ääneen uhoavat elämänkokemuksellaan? Olen aina ihmetellyt sitä, tuntuu olevan nimittäin suurimassa huudossa juuri vähän yksinkertaisemmilla tapauksilla. Selittänee taas paljon...

 

["hih"]

Meillä 2kk vanha esikoinen. Alusta asti, ollaan kotona pesty pyykkiä, imuroitu, tiskattu, katottu telkkaria ja kuunneltu radiota sun muuta, silloinkin kun vauva nukkuu (paitsi ei imuroida makkarista silloin). Välillä on hiljasempaa välillä taas enemmän melua.
Ja nyt ollaan huomattu että monet vieraat jotka meillä käy ja joilla on lapsia, on ihan hissunkissun kun vauva nukkuu!
Siis, eivät uskalla edes ovikelloa soittaa vaan hiljaa koputtavat ulko-oveen. "Ettei vauva herää jos se on unilla". Ja kun vauva nukkuu niin puhuvat hyssytellen ja puoliksi supisten. Oon sanonu ettei meillä tarvi niin tehdä, voi olla ihan normaalisti, koska vauva ei herää vaan nukkuu sikeästi!

Tunnenkin pari lasta jotka on totutettu nukkumaan hipi hiljaa.. Ei kärsi talossa edes vessaa vetää jos lapset nukkuu kun muuten herää ja kauhea parku..!

Voi myötätuntohäpeä Huomaa kyllä, että olette vasta yhden lapsen vanhempia ja vauvanne on vieläpä VASTA 2kk. Tuon ikäinen nukkuu nyt ihan missä vaan eikä ääniin kyllä herää. Tuo on asia, minkä kuulee oikeesti jokaisen ensimmäisen lapsen vanhemman suusta: "Meillä totutetaan kyllä ääniin, kun kaikki neuvolakirjat niin neuvovat". Ihan oikeesti, ootelkaa nyt edes rauhassa se muutama kuukausi niin tuutte huomaamaan, mitä tapahtuu. Myös teidän kohdalla

Mutta nauttikaa nyt tuosta hetkestä, teillä on pieni vauva, joka ei ääniin herää. Kukaan tuon ikäinen ei herää ääniin

 

["mjn"]

Peesailen kans, että tuo on temperamenttikysymys. Toiset on herkkäunisempia kuin toiset. Meille sattui keskitien tapaus: tasainen taustaääni, kuten radio, televisio, puhe, suihkun kohina jne. olivat omiaan rauhoittamaan toisen jo vauvasta saakka. Mutta äkkinäiset kolaukset, ovikellon rimpautukset, huudot tai vaikka imurointi ylitti häiriökynnyksen. Aika moni vauva taitaa olla sellainen: on turvallisinta nukkua, kun on pehmyttä elämän ääntä ympärillä, tietääpä ainakin ettei ole yksin. Yhtäkkiset äänet, varsinkin kovat sellaiset, taas ovat hälytysmerkki että jokin on pielessä. Mutta tosiaan tuo häiriintyvyys on todella yksilöllistä, eikä sitä perustemperamenttia voi muuttaa. Mulla on kavereita, jotka nukkuu vieläkin korvatulpat korvissa ja yömaski kasvoillaan. Minä taas en kykene nukahtamaan korvatulpat päässä, kun on liian hiljaista. Pitää kuulla miehen hengitys, kissojen tassuttelu jne.