Miksi et rajoita / komenna lastasi kun hän käyttäytyy huonosti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Maisa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Maisa"

Vieras
Olen aina ihmetellyt tätä, jo ennen omia lapsia. Miksi jotkut vanhemmat antaa lapsen esim. riehua kaupassa / kylässä / juhlissa ym. ja käyttäytyä häiritsevästi tai jopa väkivaltaisesti? Miksi sinä et rajoita lasta silloin kun pitäisi? Olisi mielenkiintosta tietää mikä "mekanismi" siinä on taustalla, millainen syy?

Olimme esimerkiksi eilen kylässä, jossa nähtiin seuraava episodi: 4v tyttö terrorisoi koko kahvihetken riehumalla/huutamalla ja lopulta vaati saada mansikat kakun päältä, johon äiti kuuliaisena suostui :O Kysyipä vielä, että mitkä mansikat saisi olla...
 
Mä luulen, että aika pitkälti on kyse ihan siitä, mitä käytöstä kukakin pitää huonona. Itse saatan katsoa alta kulmain naapurin lapsen hösellystä, vaikka vanhempansa pitävät sitä ihan normaalina lapsen leikkinä. Ja omaa lastani on joskus joku toinen aikuinen tullut ojentamaan, vaikka itse en ole lapsen käytöksessä huomannut mitään moitittavaa.

Toki on sitten tilanteita, joissa vanhemmat voivat katsoa, että parempi antaa lapsen riekkua kuin aiheutetaan itkupotkuraivarit tai joudutaan lähtemään kotiin. Esim. tuo ap:n mainitsema kyläilyepisodi voisi olla sellainen, että vanhemmat huomaavat lapsen jännityksen tms. takia toheltavan, mutta vaihtoehtona on että rajoittamisen takia lapsi saa itkupotkuraivarit tai joudutaan lähtemään kokonaan pois. Ainakin omasta mielestäni lapsen rääkyminen häiritsee enemmän kuin pelleily, vaikkakin sekin on rasittavaa katseltavaa. Ja jos ollaan tultu pitkän matkan takaa ja harvoin tavataan sukulaisia, niin onhan se nyt vähän hassua lähteä puolen tunnin visiitin jälkeen jo pois. Että aina ei ole niin mustavalkoista tässäkään asiassa...
 
Mä olen miettinyt samaa varsinkin kun itse ei kuulu siihen porukkaan joka pyytelee kauniisti että voisiko kulta lopettaa kiljumisen. Leuat louksauttavinta nähtävää on se kun lapsi lyö ja/tai puree vanhempaa ja vanhempi vaan on. Kerran seurannut pidemmän aikaa tälläistä iskää jolla lapsi oli sylissä ja lapsi huitoi sitä avarilla päähän eikä isä reagoinut mitenkään. Mä odottelin koska tulee lähtö sivummalle kurinpalautukseen, mutta sitä ei tullut.
 
Samaa olen miettinyt. Joskus tuntuu että lapset on täysin hukassa. Vastuu lasten ohjaamisesta kuuluisi vanhemmille ja yleensä aikuisille.

Asun ulkomailla ja täällä on lapset käyttäytyy kaunisti ja ovat kaikinpuolin tasapainoisia ilosia lapsia. Vaikka joutuvat tarhaan 4 kuisena, ovat paljon isovanhempien kanssa ja lapsilla on ympärillään paljon aikuisia jotka lasta ns. paimentaa. Lapset oppii pienestä pitäen luottamaan aikuisiin.Täällä lapsia rangaistaa nopeasti mutta myös suukotellaan ja hellitään. Lapsen voivat keskittyä olemaan lapsia
 
Mun kaveri vetoaa aina siihen että hänen lapsella on todettu monimuotinen käytöshäiriö. Eli sitä ei voi komentaa???
Ja on todella ärsyttävä reuhooja tuo lapsi. Mun mielestä sille pitäis ottaa vielä tiukempi linja, mutta mikäs mä olen neuvomaan...
 
Olen miettinyt kerran jos toisenkin tätä asiaa. Olen tullut tulokseen, että tämän päivän vanhemmat ei uskalla olla vanhempia, ottaa roolia ja vastuuta siitä kuka sanoo ns. viimeisen sanan. Saati että uskallettaisiin julkisesti kurittaa lastaan tarpeen vaatiessa.
Lapset riehuu ja käyttäytyy miten sattuu ja hyssyttelemällä tästä yritetään selvitä. Johtuneeko siitä, että vanhemmat ei myöskään lain silmissä SAA olla vanhempia. Eihän tänä päivänä minkään muotoinen kuritus ole sallittua. Mitä tästä seuraa, niin hyvät esimerkit on jo koulumaailmassa havaittuja. Ei kunnioitusta, ei käytöstapoja, eletään kuin siat pellossa ja odotetaan aina valmista. Siinä meillä tulevaisuuden tekijöitä ja toivoja!
 
[QUOTE="Niinpä";28482396]Samaa olen miettinyt. Joskus tuntuu että lapset on täysin hukassa. Vastuu lasten ohjaamisesta kuuluisi vanhemmille ja yleensä aikuisille.

Asun ulkomailla ja täällä on lapset käyttäytyy kaunisti ja ovat kaikinpuolin tasapainoisia ilosia lapsia. Vaikka joutuvat tarhaan 4 kuisena, ovat paljon isovanhempien kanssa ja lapsilla on ympärillään paljon aikuisia jotka lasta ns. paimentaa. Lapset oppii pienestä pitäen luottamaan aikuisiin.Täällä lapsia rangaistaa nopeasti mutta myös suukotellaan ja hellitään. Lapsen voivat keskittyä olemaan lapsia[/QUOTE]

Joskus niissä maissa, joissa lapset "osaavat aina käyttäytyä", lasten kurittaminen on arkipäivää. Esim. Ranskassa, oli joku juttukin siitä joku aika sitten
 
Mies tekee tuota. Ei noteeraa huitomista, ja antaa lapsen tehdä kaikenlaista kummaa. Ja tämä pätee silti, vaikka mies myöntää itsekin sössivänsä ja yrittää ottaa oppia, enkä itse ole sortunut ylettömään jöön pitämiseen joka saisi miehen kovasti vastahankaan.

Mutta siis aivan kylmästi todeten: mies samaistuu lapseensa ja hemmottelee siksi, ja pelkää ilmeisesti ettei lapsi rakasta jos hän rajoittaa koko ajan. Mies myös jollain tasolla halveksii muita ihmisiä vaikka on päällisin puolin hyvinkin kiltti, eikä osaa ajatella asioita edes niin, että pelkäisi muiden paheksuntaa enemmän kuin lastaan.

Viimeksi kyläpaikassa pöytään tuotiin mariskoolillinen karkkia. Huomioni oli hetken keskustelussa, ja kun katson mitä tapahtuu, meidän kolmivuotias ronkkii sieltä omin päin ja laittaa takaisin kun ei ole hyviä, ja mies laiskasti toppuuttelee jos sitäkään. Kippo lähestyy pöydän reunaa uhkaavasti, eikä sitä tarvitse edes varjella putoamasta - miehellä ei taida olla mitään käsitystä niiden hinnasta...

Järkyttyneen, pidennetyn mulkaisun ja suorasanaisen ohjeistamisen jälkeen mies noukki sieltä muksun lähmimät erilleen ja laittoi kipon ulottumattomiin, mutta jään ihmettelemään, uskaltaako noita kahdestaan päästää ihmisten ilmoille ollenkaan. Enkä ole oikein hyvilläni, jos minun pitää vahtia molempia.

Tämän pitäisi siis olla suurin piirtein täyspäinen ja vallankin älykäs yksilö, mutta jatkuvasti ihmettelen pitäisikö minun vakoilla kokoaikaisesti, ettei pahempaa tapahdu. Mies on myös antanut kirveen tuolle, ja poika sitten rikkoi jäitä polulta polvillaan istuen. Tiukan perheneuvottelun ja graafisen verimeren kuvailun jälkeen aseeksi vaihtui lekavasara. Pojalla on kyllä komeat lihakset kaikesta takomisesta ja ihmeesti kaikki paikat tallella, mutta ihmettelen pitäisikö minun raahata isä johonkin mielentilatutkimukseen.
 
Koska kaikki muu kuin salliminen on paskaa vanhemmuutta ja huonoa kiintymyssuhdetta. =) Tämän olen saanut ihan henkilökohtaisesti todeta "ammattilaisten" avustuksella, kun puhisin ääneen anoppini tapaa sallia kaikki (psyykkisesti oireilevalle, aikuista vastustavalle) lapselleni, vastapainona omalle tyylilleni pitää kiinni rajoista ja kurista.

Jatkossa en puutu mitenkään, nauttikaa muutkin lapseni käytöksestä. Jos valitusosoitteen haluatte, kirjoittakaa Lastenlinnan johtaville psykiatreille.:whistle:
 
Vilma kirjoitti hyvin. Samanmoisia mietteitä itsellä.

Lisäksi mua ärsyttää lapset, jotka kahvipöydässä rohmuavat lautaselleen pullan, haukkaavat kerran ja ovat ottamassa uutta. Samat lapset usein kokeilee kädellä ensin kaikki pullat ja keksit ennen kuin ottavat sen yhden.
 
Ongelma on se, että nyky-yhteiskunnassa "ei saa" ojentaa lasta. Jos korotat ääntä, sinua katsotaan murhaavasti tai jos otat riehuvan lapsen kiinni, se katsotaan väkivallaksi.
 
Mä toimin tilanteen mukaan. Ihan psykologilta on saatu ohje olla puuttumatta kaikkeen säheltämiseen: Siihen puuttuminen kun aiheuttaa sen, että lapsi huomaa saavansa sillä huomiota ja tekee sitä entistä enemmän. Toisaalta saatan puuttua, mutta niin, ettei ulkopuolinen sitä edes tajua: Hämään lapsen pois ajatuksestaan, odotan, että lapsi käyttäytyy hetken vähän paremmin ja huomioin tämän hyvän käytöksen tms. On tietenkin tilanteita, että pitää puuttua tiukasti, mutta yritän pitää ohjenuoranani, että opetan käyttäytymään lapsen mahdollisimman hyvin. Joskus siihen toimivat epäsuorat keinot paremmin, enkä ala ruokkimaan ja pahentamaan lapsen käytöstä vain siksi, että ulkopuoliset pitäisivät minua tiukkana ja hyvänä vanhempana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hävettää;28482544:
Mies tekee tuota. Ei noteeraa huitomista, ja antaa lapsen tehdä kaikenlaista kummaa. Ja tämä pätee silti, vaikka mies myöntää itsekin sössivänsä ja yrittää ottaa oppia, enkä itse ole sortunut ylettömään jöön pitämiseen joka saisi miehen kovasti vastahankaan.

Mutta siis aivan kylmästi todeten: mies samaistuu lapseensa ja hemmottelee siksi, ja pelkää ilmeisesti ettei lapsi rakasta jos hän rajoittaa koko ajan. Mies myös jollain tasolla halveksii muita ihmisiä vaikka on päällisin puolin hyvinkin kiltti, eikä osaa ajatella asioita edes niin, että pelkäisi muiden paheksuntaa enemmän kuin lastaan.

Viimeksi kyläpaikassa pöytään tuotiin mariskoolillinen karkkia. Huomioni oli hetken keskustelussa, ja kun katson mitä tapahtuu, meidän kolmivuotias ronkkii sieltä omin päin ja laittaa takaisin kun ei ole hyviä, ja mies laiskasti toppuuttelee jos sitäkään. Kippo lähestyy pöydän reunaa uhkaavasti, eikä sitä tarvitse edes varjella putoamasta - miehellä ei taida olla mitään käsitystä niiden hinnasta...

Järkyttyneen, pidennetyn mulkaisun ja suorasanaisen ohjeistamisen jälkeen mies noukki sieltä muksun lähmimät erilleen ja laittoi kipon ulottumattomiin, mutta jään ihmettelemään, uskaltaako noita kahdestaan päästää ihmisten ilmoille ollenkaan. Enkä ole oikein hyvilläni, jos minun pitää vahtia molempia.

Tämän pitäisi siis olla suurin piirtein täyspäinen ja vallankin älykäs yksilö, mutta jatkuvasti ihmettelen pitäisikö minun vakoilla kokoaikaisesti, ettei pahempaa tapahdu. Mies on myös antanut kirveen tuolle, ja poika sitten rikkoi jäitä polulta polvillaan istuen. Tiukan perheneuvottelun ja graafisen verimeren kuvailun jälkeen aseeksi vaihtui lekavasara. Pojalla on kyllä komeat lihakset kaikesta takomisesta ja ihmeesti kaikki paikat tallella, mutta ihmettelen pitäisikö minun raahata isä johonkin mielentilatutkimukseen.

sama täällä, itseäni ärsyttää suunnattomasti tuo !!
 
Juuri eilen kaupassa törmäsin tälläiseen. Odottelin kärryjen kanssa hyllyjen vieressä kun vierestä juoksee lapsi ( noin viisi vuotias). Lapsi kiipeää kärryä pitkin ja nappaa sieltä keksi paketin. Sanon että pistä se takaisin muiden kärryistä ei viedä tavaraa. Lapsi ei anna ja otan sen takaisin kädestä. Mitä tekee vieressä seisonut äiti. Ottaa sen mun kädestä ja sanoo että jessica haluaa nuo keksit ja laittaa kärryynsä. Siinä vaiheessa menen akan kärryihin ja otan keksit takaisin. Ja samalla otan juuston joka siellä oli ja sanon että just tollasta juustoa halusinkin. Jatkoin matkaa ja akka jäi sinne suu auki seisomaan :D
 
Sen verran tuli vielä mieleen, että se vanhemman kunnollinen asenne vaatisi sitä, että oikeastaan koko ajan pitäisi olla harkinta päällä, miten reagoi kun lapsi tekee asioita. Eihän sitä kotona tarvita jatkuvasti, kun asiat menevät tavanomaista latuaan. Mutta miehelläni ei tunnu ollenkaan toimivan se harkinta, kun lapsi pyytää jotain. Aivan ajattelematta suostutaan, ja sitten ollaan ihme tilanteessa kun minä katson kysyvästi, että olikos tuo nyt viisasta. Aletaan perua ja tehdä kompromissia, ikään kuin kahden tulen välissä. Toistaiseksi mies ei ole yhtään oppinut ottamaan tuumaustaukoa ennen kuin höläyttää.

Huomaan, että itse koen sen palkitsevana, kun auktoriteettini toimii, ja jokainen onnistunut kokemus tuo itsevarmuutta ja vakautta. Miehelle tätä myönteistä kehää ei kai pääse syntymään. Mutta joudunkin sitten käyttämään uskottavuuttani jatkuvasti perusasioiden hiomiseen, kun lapsi tekee milloin mitäkin alkeellisen pöljää, eikä selvästikään ymmärrä mikä meni pieleen.

Onneksi kolmevuotias itsekin tykkää näistä kasvatustilanteista, ilmeisesti kaipaisi perusteltuja ohjeita kaikenlaisiin asioihin ja mielellään niitä noudattaa ja haluaa keskustella niistä säännöistä ja toistelee ja koeajaa niitä. Mutta kun on oltu isän kanssa kahdestaan enemmän, saan takaisin susilapsen, joka kommunikoi änisemällä ja vinkuu koko ajan jotain eikä mikään kelpaa... ja tuohonhan se sitten menisi, että haukataan pala pullaa ja kokeillaan, olisiko seuraava parempi.
 
[QUOTE="Ccc";28482756]Juuri eilen kaupassa törmäsin tälläiseen. Odottelin kärryjen kanssa hyllyjen vieressä kun vierestä juoksee lapsi ( noin viisi vuotias). Lapsi kiipeää kärryä pitkin ja nappaa sieltä keksi paketin. Sanon että pistä se takaisin muiden kärryistä ei viedä tavaraa. Lapsi ei anna ja otan sen takaisin kädestä. Mitä tekee vieressä seisonut äiti. Ottaa sen mun kädestä ja sanoo että jessica haluaa nuo keksit ja laittaa kärryynsä. Siinä vaiheessa menen akan kärryihin ja otan keksit takaisin. Ja samalla otan juuston joka siellä oli ja sanon että just tollasta juustoa halusinkin. Jatkoin matkaa ja akka jäi sinne suu auki seisomaan :D[/QUOTE]

Eikä??? Sano nyt, että tämä on edes väritetty tarina? Mutta kai se siis tuohon menee, jos kerran älykäs ja sivistynytkin ihminen menee kädettömäksi kasvattajana nykyisin. Niin sitten tuommoinen avoimemmin tolvana sössii ihan täysillä minkä ehtii.

Sussa on kyllä maailma menettämässä suuren kasvattajalahjakkuuden, jos et ole alan ihmisiä.
 
[QUOTE="Ccc";28482756]Juuri eilen kaupassa törmäsin tälläiseen. Odottelin kärryjen kanssa hyllyjen vieressä kun vierestä juoksee lapsi ( noin viisi vuotias). Lapsi kiipeää kärryä pitkin ja nappaa sieltä keksi paketin. Sanon että pistä se takaisin muiden kärryistä ei viedä tavaraa. Lapsi ei anna ja otan sen takaisin kädestä. Mitä tekee vieressä seisonut äiti. Ottaa sen mun kädestä ja sanoo että jessica haluaa nuo keksit ja laittaa kärryynsä. Siinä vaiheessa menen akan kärryihin ja otan keksit takaisin. Ja samalla otan juuston joka siellä oli ja sanon että just tollasta juustoa halusinkin. Jatkoin matkaa ja akka jäi sinne suu auki seisomaan :D[/QUOTE]


Vähän veikkaan, että se äiti ei ollut huomannut, että lapsi on ottanut SINUN kä'rryistäsi keksipaketin. Ehkä äiti oli antanut lapselle tehtäväksi hakea keksejä ja muksu olikin ottanut ne teiltä. Äiti luuli, että sinä muuten vaan revit hänen lapseltaan keksipakettia kädestä ja tuli pitämään lapsensa puolia. Tietysti jäi suu auki tuijottamaan, kun sinä menet hänen kärryistään ottamaan tavaraa...Ihan vaan veikkauksena, että se tilanne on voinut mennä näinkin...Ja nyt siellä toisessa päässä ihmetellän, että olipa törkeä akka kun repi ensin lapselta keksit ja sitten vielä juustotkin kärryistä...
 
Sama olen ihmetellyt. En kertakaikkiaan voi sietää lasten huonoa käytöstä ja mun on vaikea ymmärtää miten on olemassa vanhempia, jotka vaan antavat kaiken tapahtua, puuttumatta siihen lainkaan.

Ystäväperheemme 5-vuotias poika on tästä hyvä esimerkki. Käytös on niin hirveää, että kyläilytkin on hankalia. Poika karjuu, joksee ja tohottaa niin ettei kukaan kuule mitään. Poika hyppii sohvilla, sohvapöydällä (...), heittelee tavaroita muita päin ja kiusaa muita lapsia (etenkin sisartaan). Kaikkea tätä äiti vain katsoo vieressä, eikä sanallakaan puutu tapahtumaan, korkeintaan joskus lempeällä äänellä sanoo pojan nimen... Omat samanikäiset lapseni katsovat tätä touhua silmät lautasina.

Suurin kysymys tässä onkin, miten joku vanhempi jaksaa tällaista touhua päivästä toiseen SUUTTUMATTA? Oma pinna olisi jo palanut totaalisesti ajat sitten....
 
Minua taas välillä ärsyttävät vanhemmat, joiden pitää jokainen kahvihetki pilata ohjeistamalla lastensa käytöstä parin minuutin välein. Paljon mukavampaa kaikkien kannalta, kun lapsi saa välillä ottaa enemmän kuin juuri sen yhden keksin ja juosta pari kertaa taloa ympäri ja pitää vaikka vähän ääntäkin.
 
[QUOTE="vieras";28482865]Vähän veikkaan, että se äiti ei ollut huomannut, että lapsi on ottanut SINUN kä'rryistäsi keksipaketin. Ehkä äiti oli antanut lapselle tehtäväksi hakea keksejä ja muksu olikin ottanut ne teiltä. Äiti luuli, että sinä muuten vaan revit hänen lapseltaan keksipakettia kädestä ja tuli pitämään lapsensa puolia. Tietysti jäi suu auki tuijottamaan, kun sinä menet hänen kärryistään ottamaan tavaraa...Ihan vaan veikkauksena, että se tilanne on voinut mennä näinkin...Ja nyt siellä toisessa päässä ihmetellän, että olipa törkeä akka kun repi ensin lapselta keksit ja sitten vielä juustotkin kärryistä...[/QUOTE]

Mä veikkaan että kaikki 5-vuotiaat tietää vähänkin tutussa kaupassa missä on karkki -ja keksihyllyt ;)
 

Yhteistyössä