- En _haluaisi_ olla, koska työni on minulle tärkeää, se on kiinnostavaa ja minusta naisellakin on oikeus olla työelämässä ja kehittää itseään. En näe mitään syytä, miksi tämä olisi pelkästään naisasia. Meillä on jaettu vanhemmuus ja se toimii. En haluaisi antaa lapsillekaan mallia, että naisen paikka on automaattisesti kotona kun lapsia tulee.
- Toinen syy on se, että en _voisi_ olla, koska toimeentulomme on ensisijaisesti minusta riippuvainen. Tienaan enemmän kuin mieheni ja olen siis perheen ykköselättäjä. Mies ei voinut jäädä koti-isäksi koska viitsinyt antaa mennä yrityksensä nurin.
- Kolmas syy on se, että pystymme yhdistämään hyvin työn ja perheen. Lasten ei ole tarvinnut mennä ihan pienenä hoitoon (hoitovapaata ja osittaista hoitovapaata) eikä heidän tarvitse olla pitkiä päiviä hoidossa. Jaksamme töiden jälkeen olla hyvin lasten kanssa ja tunnemme, että päivähoito on hyvä lisä kotikasvatuksellemme. Ihan selvästi suurimman osan ajasta olemme kuitenkin lasten kanssa ja mielellään olemme.
- Neljäs syy on se, että meidän elämämme on kaiken kaikkiaan näin laadukkaampaa. Meillä on varaa asua hyvällä asuinalueella ihanassa talossa. Työ antaa aivoille töitä ja pitää mielen virkeänä ja hyvänä. Lasten kanssa ollaan paljon ja meillä on paljon annettavaa. Kotiolot ovat kaikin puolin "priimakunnossa"