Miksi eroaminen on niin vaikeaa

[Murheellinen mies]

Minulla on sellainen tilanne, että en todellakaan ole onnellinen suhteessani. Meillä on enemmän riitoja kuin hyvää aikaa. Minulla on tunne, että meillä ei ole mitään yhteisiä tavoitteita.

Avovaimoni mm. perui äkkipikaisesti kihlauksemme, kun olimme erimielisiä avioehdosta. Minusta me emme edes ehtineet asiaa kunnolla käsittelemään. Hän ei minun mielestäni arvosta minua eikä kunniotakaan.

Kuitenkin rakastan häntä enkä haluaisi erotakaan. Avovaimoni on mielestäni kaunis ja seksikäs nainen ja jotenkin pelkään, että en löytäisi hänenlaistaan. Samalla musta tuntuu, että joku osa mua kuolisi suhteen päättymisen mukana enkä enää ikinä näkisi häntä. Olen luopunut haaveistakin jo, mutta silti. Toisaalta henkisesti kärsin kovasti eikä hänkään taida olla tyytyväinen.

 

[jutelkaa.]

Jutelkaa asioista, jos tilanne todella sua ahdistaa. Ei asiat selviä muuta kuin puhumalla. Jos todella rakastatte toisianne, niin pystytte myös selvittää asiat. Koittakaa pohtia, että mistä ne riidat alkavat, väännetäänkö riitaa ihan turhanpäiväisistä asioista, ja vain siksi kun se toinen ärsyttää?

Jos suhde on jatkuvaa riitelyä, niin silloin ei taida suhteella olla tulevaisuutta. Monesti sillä riitelyllä koitetaan myös saada se toinen ottamaan ero ensin, kun ei itse uskalleta. Motiivina voi siis olla se, että koitetaan ajaa toista kauemmas, tai jostainhan ne riidat alkavat.

 

[älä murhehdi :(]

Ero on VARSINKIN vaikeaa, jos molemmat tietää ettei suhteesta tule enää mitään vaikka, sitä rakastaa toista mutta, joskus se rakkaus ei vain riitä, kun muut asiat ei taida ( enää ?) kohtaa.
vaikka aina sanotaan ja väitetään että " rakkaus voittaa ja kestänee kaiket "
Rakastaa voi jotakuta mutta, jos sitä ei ole yhdessä onnellinen? miksi jatkaa..?

 

[Keittiöpsylogi (ei kirj.)]

Avovaimoni on mielestäni kaunis ja seksikäs nainen ja jotenkin pelkään, että en löytäisi hänenlaistaan.

Eroa, kasva aikuiseksi ja etsi rakkaus äläkä kuorta.

 

[Monta oikeaa]

Ihan varmasti löytyy toinen ja vielä oikeampi. Jokaiselle meistä on olemassa vaikka miten monta potentiaalia hyvää kumppania.

Eroa ei pidä pelätä, se on oikea päätös silloin, kun maailmat eivät kohtaa. Miksi pitäisi kerjätä elämänpituista kärsimystä ja ongelmia sitoutumalla ilmiselvästi väärän ihmisen kanssa?
Ihmisen kuori ei todellakaan ole kauneuden ja seksikkyyden paras symboli, kyllä se on sitä, mikä kumpuaa sisimmästä.

Aito seksikkyys ei suinkaan ole ulkoista, vaan sisäistä. Sinulla ei taida olla kokemuksta sellaisesta? Sellainen vie jalat alta. Jos siihen on punottu vielä lämmin luonne ja toisiinsa sopivat elämänarvot kumppanin kanssa, kauniimpaa et löydä etkä näe.

Anna elämälle mahdollisuus. Kerrot itse, että avopuoliso ei arvosta eikä kunnioita sinua. Ne asiat ovat hyvän parisushteen kivijalka ja jos toinenkaan niistä puuttuu, eivät eväät yhteiseen elämään ole kaksiset.

 

[Uupunut nainen]

Minun mielestäni oli sinun onnesi, että nainen perui kihlauksen. Vaikuttaa todella äkkipikaiselta ja rasittavalta ihmiseltä, jonka kanssa on aivan mahdoton elää.

Ei se pelkkä rakkaus riitä, jos yhteiselo on jatkuvaa riitelyä. Kannattaa laittaa se energia omien voimien keräämiseen ja oman elämän rakentamiseen ja erosta toipumiseen mieluummin kuin jatkuvaan riitelyyn parisuhteessa, joka ei johda mihinkään. Mieti asiaa päätös on sinulla.

Kyllähän se eroaminen rankkaa on, sitä ei voi kukaan kieltää, mutta kyllä siitä selviää.

 

[Mies_82]

Avovaimoni mm. perui äkkipikaisesti kihlauksemme, kun olimme erimielisiä avioehdosta. Minusta me emme edes ehtineet asiaa kunnolla käsittelemään. Hän ei minun mielestäni arvosta minua eikä kunniotakaan.

Jos ei arvosta tai kunnioita, niin ei rakastakaan. Mikähän avioehdossa sai hänet kimpaantumaan? Raha-asiat? Jos olet varakas ja nainen ei, niin pidä kukkaronnyörit tiukalla ja avioehto ehdottomasti.