Miksi erityislapsia on nykyisin niin paljon?

[ei tule kasvatuksesta]

Perhana teitä!! Adhd on aivojen kemiassa olevaa häikkää eikä se tule lepsusta kasvatuksesta.

 

["Tulipeikko"]

[QUOTE="Maria";24070240]No eikö ne riskit ala aikalailla lisääntymään siinä +35 paikkeilla ja +40 nyt on sanomattikin selvää et se on tosiaanki jo hyvin riskialtista hommaa.[/QUOTE]

Voi olla, että ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut (en tiedä, onko edes näin) tai että nykyään useampi synnyttää ensimmäisen lapsensa vanhempana kuin esim. muutama vuosikymmen tai sata vuotta sitten. Mutta aiemmin varmasti yli nelikymppisetkin saivat lapsia ihan samalla tavalla kuin nykyään, joten synnytysiällä tuskin on tekemistä erityslasten määrän kanssa

 

["vieras"]

Juuri tätä ajan takaa. Minusta aikuisuus taitaa olla vähän hukassa.
Hurraa sitten kun kaikki nämä individualistit ovat aikuisia ja haluavat kaikki toimia ainoastaan omilla ehdoillaan.
No, hieman kärjistän, mutta ei kaikki kehitys ole todellakaan meille hyväksi.

Totta, yksilöllisyys tarvitsee kumppanikseen vastuullisuuden. Mutta tämä ei liity erityislapsiin millään muulla atavalla kuin että heidät otetaan nykyään huomioon paremmin ja heitä tuetaan tulemaan toimeen omien vajavaisuuksiensa kanssa.

 

[Jeees]

Aina niitä on ollut. Nyt vain tutkitaan tarkemmin - eikä erityslapsi ole aina ongelmalapsi - jokainen on erilainen ja jokaisella voi olla edessä hyvä aikuisuus.

 

[lepsuilua]

Perhana teitä!! Adhd on aivojen kemiassa olevaa häikkää eikä se tule lepsusta kasvatuksesta.

Älä suutu. Muiden puolesta en osaa sanoa, mutta itse tarkoitinkin ainakin osittain itse aiheutettuja käyttäytymisen ongelmia. Jos on kemiallinen häiriö, niin se on ja siitä aiheutuu monenmoisia haasteita.

Mutta kun niihinkin vanhempin törmää, joita lapset pyörittävät 15-0. Eikä mitään diagnooseja ole. Suunnilleen jokainen voi nähdä, että ei ole kyse elimellisestä sairaudesta.

Vaikka lapsi ei olisi nk. erityislapsi, yhä useammin he inttävät aikuiselle vastaan, verrattuna pari vuosikymmentä taakse päin.
Tuskin sitä voi kukaan väittää vastaan.
Se tässä huolestuttaakin, kun siitä tulee "normaalia".

 

["Vieras"]

[QUOTE="Maria";24070131]Tupakka, viina, huumeet raskausaikana sekä usein raskaana olevan liian korkea ikä...siinäpä ne tärkeimmät syyt![/QUOTE]

Jopa 80 % adhd tapauksista johtuu perimästä, eikä esim. äidin päihteiden käytöstä.

 

[piina]

Kysyisinkin, miksi lapset nykyisin väittävät paljon helpommin aikuiselle vastaan ja kieltäytyvät tottelemasta, kuin aiemmin?
Minäkin olin lapsena todella itsepäinen, mutta ei tullut kuuloonkaan, etten olisi tehnyt kuten vanhemmat sanoivat.

Koska nykykasvatustrendin mukaan vanhempi ei saa olla auktoriteetti lapsille. Tietty jotain auktoriteettista saa olla, mutta kaikki pitää hoitaa puhumalla, johon me kaikki aikuiset ja lapsemme ei yksinkertaisesti pysty. Toisille tämä nykytrendi sopii, mutta kaikille ei.

 

[synnytyksessä tapahtuu jotain]

[QUOTE="Vieras";24070555]Jopa 80 % adhd tapauksista johtuu perimästä, eikä esim. äidin päihteiden käytöstä.[/QUOTE]

Näin. Ja osa siitä että synnytyksessä menee jokin pieleen.

 

[piina]

[QUOTE="Vieras";24070555]Jopa 80 % adhd tapauksista johtuu perimästä, eikä esim. äidin päihteiden käytöstä.[/QUOTE]


Juuri näin eli meilläkin poikien "ongelmat" johtuvat perimästä. Itse en ole käyttänyt alkoholia raskausaikana enkä huumeita ikinä. Kasvatuksestakaan en myönnä ainakaan sen johtuvan

 

[piina]

Aina niitä on ollut. Nyt vain tutkitaan tarkemmin - eikä erityslapsi ole aina ongelmalapsi - jokainen on erilainen ja jokaisella voi olla edessä hyvä aikuisuus.

Totta. Meidän "erityislapsi" on meidän lapsista aina ollut kaikkein helpoin.

 

[piina]

[QUOTE="vieras";24070472]Ei ole kyse lepsuilusta tai diagnooseista, vaan kulttuurin muutoksesta. Sama koskee aikuisiakin, ei pelkästään lapsia. Nykyään korostetaan yksilöllisyyttä, oma ehtoista ajattelua ja pärjäämistä muiden kustannuksella. Ennen arvostettiin yhteisöllisyyttä ja vastuullisuutta.[/QUOTE]


Tätä itsekin olen vähän yrittänyt sanoa ja pelkästään yksilöllisyys ei ole huono asia, mutta vaikuttaa suuresti esim. kouluissa, joissa suurissa ryhmissä pitäisi kaikkien saada opiskelurauha.

 

["vieras"]

Älä suutu. Muiden puolesta en osaa sanoa, mutta itse tarkoitinkin ainakin osittain itse aiheutettuja käyttäytymisen ongelmia. Jos on kemiallinen häiriö, niin se on ja siitä aiheutuu monenmoisia haasteita.

Mutta kun niihinkin vanhempin törmää, joita lapset pyörittävät 15-0. Eikä mitään diagnooseja ole. Suunnilleen jokainen voi nähdä, että ei ole kyse elimellisestä sairaudesta.

Vaikka lapsi ei olisi nk. erityislapsi, yhä useammin he inttävät aikuiselle vastaan, verrattuna pari vuosikymmentä taakse päin.
Tuskin sitä voi kukaan väittää vastaan.
Se tässä huolestuttaakin, kun siitä tulee "normaalia".

Nuo ovat taas eri asia. Miksi sitten liität nuo tähän kun puhumme erityislapsista? Meidän adhd-i poika ei intä vastaan ja on todella helppo sekä vastuullinen. Tarkkaavaisuuden ongelmat vain tuovat hänelle ongelmia, mutta onneksi lääkitys auttaa niihin paljon. Sen sijaan tuo toinen erityislapsi (ei adhd) inttää vastaan ja yrittää pyörittää, mutta hänellä on muutenkin ongelmia tunteiden säätelyn suhteen. Se taas tarkoittaa vain että häntä pitää pitää tiukemmin ohjaksissa ja antaa vapautta sopivina annoksina.

Silti, edes erityislapsen kanssa elämä ei saa olla yhtä taistelua vaan pitää pitää huolta että on niitä yhteisiä hyviä hetkiä. Hyvä periaate on että lapsi saisi enemmän onnistumisen elämyksiä kuin moitteita. Erityislapsella saattaa olla ongelmia, mutta häneltä vaaditaan hänen kykyjensä mukaan. Aivan kuten nuorelta lapselta ei vaadita samaa kuin vanhemmalta, niin erityispiirteet otetaan huomioon.

 

[lepsuilua]

Koska nykykasvatustrendin mukaan vanhempi ei saa olla auktoriteetti lapsille. Tietty jotain auktoriteettista saa olla, mutta kaikki pitää hoitaa puhumalla, johon me kaikki aikuiset ja lapsemme ei yksinkertaisesti pysty. Toisille tämä nykytrendi sopii, mutta kaikille ei.

Tämäkin totta. Mutta eikö tässä olla jo aika vaarallisilla vesillä.
Eikö lapselle ole tärkeä ja turvallinen nimenomaan se kokemus, että aikuinen on vahvempi.
Eihän lapsi vielä edes osaa ajatella asioiden seuraamuksia.

Kuka näitä oman tahdon läpi saajia haluaa enää kohta esimerkiksi opettaa...
Opetetaan niitä, jotka osaavat toimia ryhmässä, kuunnella aikuisen ohjeet ja toimia niiden mukaan. Ja jonottaa vuoroaan vaikkapa käsien pesulle mentäessä. Ihan normaalijuttuja.

No, tämä oli kärjistystä ja onneksi omalle kohdalle ei työssä montaa "mahdotonta" ole sattunut. Mutta yleisesti ottaen, täytyyhän lasten oppia kunnioittamaan aikuista. Ja luottaa siihen, että aikuinen hoitaa homman oikein. Siinä on meille aikuisille vastuu, joka täytyy rohkeasti kantaa.

 

[Kahden adhd-tytön äiti]

kaikillahan sitä pitää joku diagnoosi nykyään olla. Se on trendikästä kun voi kertoa hiekkalaatikolla, että Kukkamaarialla on sellainen diagnoosi kun käyttäytyy näin ja pietuleevikalervolla tämmöinen diagnoosi kun käyttäytyy noin. Ei tarvitse ottaa vastuuta mistään kun kaiken voi perustella diagnoosilla.

Kyllä minusta olisi mukavampaa, jos voisin sanoa, että minun lapsellani ei ole diagnoosia

 

[voi olla etten minä ymmärrä]

Tämäkin totta. Mutta eikö tässä olla jo aika vaarallisilla vesillä.
Eikö lapselle ole tärkeä ja turvallinen nimenomaan se kokemus, että aikuinen on vahvempi.
Eihän lapsi vielä edes osaa ajatella asioiden seuraamuksia.

Kuka näitä oman tahdon läpi saajia haluaa enää kohta esimerkiksi opettaa...
Opetetaan niitä, jotka osaavat toimia ryhmässä, kuunnella aikuisen ohjeet ja toimia niiden mukaan. Ja jonottaa vuoroaan vaikkapa käsien pesulle mentäessä. Ihan normaalijuttuja.

No, tämä oli kärjistystä ja onneksi omalle kohdalle ei työssä montaa "mahdotonta" ole sattunut. Mutta yleisesti ottaen, täytyyhän lasten oppia kunnioittamaan aikuista. Ja luottaa siihen, että aikuinen hoitaa homman oikein. Siinä on meille aikuisille vastuu, joka täytyy rohkeasti kantaa.

Et nyt taida tietää adhd:sta paljoa tai sitten minä en ymmärrä mitä ajat takaa.
Mutta esim. jonottaminen on aika haastavaa adhd-lapselle eikä siinä ole kyse auktoriteetin puuttumisesta. Aivot tarvitsevat sitä motorista liikettä, jotta pysyisivät aktiivisena.

 

["vieras"]

kaikillahan sitä pitää joku diagnoosi nykyään olla. Se on trendikästä kun voi kertoa hiekkalaatikolla, että Kukkamaarialla on sellainen diagnoosi kun käyttäytyy näin ja pietuleevikalervolla tämmöinen diagnoosi kun käyttäytyy noin. Ei tarvitse ottaa vastuuta mistään kun kaiken voi perustella diagnoosilla.

Aivan diagnoosit voi heittää pois. Parempi vain kun sanoo kaikille että lapsi ei opi kun hän on tyhmä. Hän häiriköi koska on syntyjään paha yms. Avun hakeminen olisi pahinta mitä voisi tehdä, lapsihan voisi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi ilman kovaa kuria ja lyttäämistä.

 

[lepsuilua]

[QUOTE="vieras";24070630]Nuo ovat taas eri asia. Miksi sitten liität nuo tähän kun puhumme erityislapsista? Meidän adhd-i poika ei intä vastaan ja on todella helppo sekä vastuullinen. Tarkkaavaisuuden ongelmat vain tuovat hänelle ongelmia, mutta onneksi lääkitys auttaa niihin paljon. Sen sijaan tuo toinen erityislapsi (ei adhd) inttää vastaan ja yrittää pyörittää, mutta hänellä on muutenkin ongelmia tunteiden säätelyn suhteen. Se taas tarkoittaa vain että häntä pitää pitää tiukemmin ohjaksissa ja antaa vapautta sopivina annoksina.

Silti, edes erityislapsen kanssa elämä ei saa olla yhtä taistelua vaan pitää pitää huolta että on niitä yhteisiä hyviä hetkiä. Hyvä periaate on että lapsi saisi enemmän onnistumisen elämyksiä kuin moitteita. Erityislapsella saattaa olla ongelmia, mutta häneltä vaaditaan hänen kykyjensä mukaan. Aivan kuten nuorelta lapselta ei vaadita samaa kuin vanhemmalta, niin erityispiirteet otetaan huomioon.[/QUOTE]E

Olet ihan oikeassa ja tiedät kokemuksesta, mistä puhut. En kyseenalaista sinua mitenkään.
Mutta tuo käsite "eirtyislapsi" vaatii minusta aina selventämisen. Esimerkiksi koulutulokkaiden joukossa voi olla näitä nk. erityislapsia, joilla ei ole voitu diagnosoida mitään. Vanhemmat tavatessa selviää, miksi lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Tämä ei tarkoita sitä, että todellisesti erityistarpeisten lapsien vanhempia jotenkin syyllistettäisiin.
Päinvastoin. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka myöntävät asian ja ovat lähteneet hakemaan apukeinoja. Onneksi esim. päiväkodit ovat yleensä jo varhaisessa vaiheessa puuhttuneet asiaan ja esittäneet huolensa.

Ehkä nämä omat kommentit olisivat voineet olla jossakin toisessa ketjussa, joka käsittelee esim.
"normaalia kasvatusta nykyään" tms. Voimia sinulle ja perheellesi.
Erityistarpeisiin saa onneksi nykyisin apua, jos vanhemmat osaavat sitä vaatia.
Myös kouluissa tämän alan perustitetämys ja asiantuntemus on vuosi vuodelta lisääntynyt.

 

["vieras"]

Tuolla on toisesta häiriöstä kuin adhd:sta asiaa, joka voi aiheuttaa häirikkökäyttäytymistä. Hyväksyttekö tuon paremmin syyksi, kun siitä ei ole tullut muoti-ilmiötä?

http://www.sity.fi/nakyy.html

 

["vieras"]

Ihan varmasti on ennenkin ollut monelaista häiriötä, ei vaan ollut taitoa diagnosoida. Diagnosoinnista on se hyöty, että sen jälkeen pystyy lasta auttamaan ja hoitamaan asianmukaisesti. Ennen sitä vaan oltiin "vähän tyhmä ja jälkeenjäänyt" tai "häiriintynyt".

 

[Lunatic]

Minä veikkaan että yhteiskunnan muutoksella on osuutta asiaan. Lapsi altistuu jo vauvana sellaselle hälinälle ja mölylle, kaikki lelutkin pitää kauheeta meteliä ja kaikki laitteet huutaa.. lapsista vaan tulee rauhattomia. Enemmän kuin ennenvanhaan.
Rauhattomia ja levottomia mölyapinamölytoosaperheitä on siis enemmän, kaikki kun ei ymmärrä miten nykyajan ärsykkeet vaikuttaa lapsen psyykeen.
(Lapset syö myös paljon enemmän sokeria kuin ennen).

 

[eipä saatu ei]

Arvatkaa vain miten ketuttaa kun kunta ei myöntäny meidän adhd-lapselle omaa avustajaa eikä taksikyytiä. Oli lääkärin lausunnot ja kaikki mutta ei ei. No, taitaa open aika siellä luokassa mennä meidän pojan ohjaamiseen. Hänellä kun tulee paljon jumeja. Ruokailussakin joka lusikallisella pitää muistuttaa että syö.

 

["vieras"]

E

Olet ihan oikeassa ja tiedät kokemuksesta, mistä puhut. En kyseenalaista sinua mitenkään.
Mutta tuo käsite "eirtyislapsi" vaatii minusta aina selventämisen. Esimerkiksi koulutulokkaiden joukossa voi olla näitä nk. erityislapsia, joilla ei ole voitu diagnosoida mitään. Vanhemmat tavatessa selviää, miksi lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Tämä ei tarkoita sitä, että todellisesti erityistarpeisten lapsien vanhempia jotenkin syyllistettäisiin.
Päinvastoin. Hatunnosto niille vanhemmille, jotka myöntävät asian ja ovat lähteneet hakemaan apukeinoja. Onneksi esim. päiväkodit ovat yleensä jo varhaisessa vaiheessa puuhttuneet asiaan ja esittäneet huolensa.

Ehkä nämä omat kommentit olisivat voineet olla jossakin toisessa ketjussa, joka käsittelee esim.
"normaalia kasvatusta nykyään" tms. Voimia sinulle ja perheellesi.
Erityistarpeisiin saa onneksi nykyisin apua, jos vanhemmat osaavat sitä vaatia.
Myös kouluissa tämän alan perustitetämys ja asiantuntemus on vuosi vuodelta lisääntynyt.

Minä ymmärrän erityislapsella diagnosoitua erityislapsea.

Kouluissa on tietämystä mutta ei tarpeeksi. Opettaja suositti meidän rauhalliselle pojalle luokalleenjäämistä, kun luuli että hän on kehittymätön. Hän oli muuten hyvä opettaja ja toivon että hänen asenteensa ei näkynyt luokassa. Diagnoosin tullessa opettajan suhtautuminen muuttui kokonaan, suurena syynä lääkityksen teho. Onneksi opettaja ei voinut määrätä lasta luokalleen, koska arvosanat säilyivät hyvinä. Silti lapsi joutui kärsimään kaksi vuotta ennen kuin sai avun.

 

[lepsuilua]

Et nyt taida tietää adhd:sta paljoa tai sitten minä en ymmärrä mitä ajat takaa.
Mutta esim. jonottaminen on aika haastavaa adhd-lapselle eikä siinä ole kyse auktoriteetin puuttumisesta. Aivot tarvitsevat sitä motorista liikettä, jotta pysyisivät aktiivisena.

Tiedän adhd-lasten pulmista jonkin verran. Kaikkea en väitäkään tietäväni.
Itse keskityinkin kommenteillani lähinnä nk. normaalilapsiin, joilla ei diagnoosia ole tai siihen ei ole aihetta. Keskittymättömyys ym. johtuvat muista asioista. Mutta kuten jollekin äsken vastasin,
nämä omat kommenttini kuuluisJosivat ehkä johonkin toiseen ketjuun, jossa keskusteltaisiin vaikkapa "normaalilasten kasvatuksesta" (kauheita sanoja).
Mutta kun arkikielessä sanotaan niin helposti, että "sillä taitaa olla adhd", vaikka voi olla joskus tosiaan kyse muustakin.

Koulutulokkaiden tullessa arvostan itse suuresti, jos vanhemmat kertovat, millaisia erityispulmia ja haasteita lapsella on. Sitten on rehellisesti arvioitava, kykeneekö lapsi oppimaan omalla tasollaan isossa ryhmässä vai onko tarpeen siirtää esimerkiksi pienempään erityisryhmään, missä ärsykkeitä on vähemmän, aikuisia useampi, materiaali havainnollisempaa, jne jne.
Erityislapsi on yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin lapsi, ja ansaitsee itselleen sopivan ympäristön.

Kuten sanottu, olen ehkä enemmän huolissani siitä, että monet aikuiset eivät osaa olla aikuisia.

 

[SyysYö]

siksi, että nykyään osataan tehdä diagnooseja! oma koulunkäynti meni päin helvettiä:
opin hitaammin kuin muut, en voinut keskittyä hälyssä, en malttanut istua paikoillani..
neljännellä luokalla minut työnnettiin tarkkikselle, missä oli pelkästään poikia. sellaisia seksijuttuja höpiseviä, opettajille haistattelevia, tupakkaa polttavia ongelmatapauksia. kiva...

 

["vieras"]

Arvatkaa vain miten ketuttaa kun kunta ei myöntäny meidän adhd-lapselle omaa avustajaa eikä taksikyytiä. Oli lääkärin lausunnot ja kaikki mutta ei ei. No, taitaa open aika siellä luokassa mennä meidän pojan ohjaamiseen. Hänellä kun tulee paljon jumeja. Ruokailussakin joka lusikallisella pitää muistuttaa että syö.

Tämä on enemmän kuin ikävää. Tilanne ei ole hyvä adhd-lapselle, ei opettajan jaksamiselle, eikä kenellekään luokan oppilaalle. Ja sitten kun erityistä tukea tarvitsevia on luokassa pari muutakin, niin heihinpä se aika kuluukin ja heidän tarpeensa ja taitonsa sanelevat, mitä luokassa tehdään... on vaara että kaikista luokan oppilaista tulee ajan myötä alisuoriutujia!! Diagnooseilla ja papereilla ei tee mitään, jos se ei johda tukitoimiin!