Miksi en saa kertoa kenellekkään, että OLEN RASKAANA?

Mä olen tai olisin nyt rv 4+5 ja olen parilla palstalla ehtinyt hehkuttaa asiaa ja ostella vähän vauvanvaatettakin. Tein sitten huvikseni uuden raskaustestin eilen enkä saanutkaan enää siihen viivaa Tänään kävin verikokeessa, jossa katsotaan veren hcg-hormonimäärä eli olenko (vielä) raskaana. Nyt tunnen itseni niiiin tyhmäksi, kun riemuitsin ja haaveilin jo vaikka mitä ja nyt mato vetästiinkin jalkojen alta. Tätä lasta tehtiin 2 vuotta.

Kakspiippunen juttu. Ei voi elää koko ajan pahinta peläten ja raskaus on sellanen asia, josta pitääkin olla onnellinen ja antaa sen näkyä. Mutta itse ainakin ens kerralla, jos sellanen tulee, yritän hillitä itteeni vähän pidemmälle.

Voi harmi! *halaa* Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin!

 

en esim jaksaisi peitellä turvotusta tai keksiä selityksiä ikuisesta oksennustaudista...

Mitä turvotusta??
Ei sitä turvotusta tule, jos syö ihan normaalisti. Ja harvoilla pahoinvointi aiheuttaa oksentelua 24/7.

No minulla turposi maha heti, kerään helposti nestettä. Jano on koko ajan! Housun nappikaan ei mene kiinni. Ja ruokahalukin on suunnaton, joten varmasti lihon nopeasti. :x Vielä en oksenna, mutta viime raskaudessa halasin pönttöä rv6-15...

 

Siksi että jos se menee kesken, niin sinun on kiusallista selitellä sitä kaikille. Mutta jos sua ei sekään haittais, niin en tajua, mikset voisi kertoa.

 

Mä kärähdän raskaudesta läheisille heti koska lopetan sitten tupakoinnin. Jokainen tyhmäkin, joka minut tuntee, tietää sillä samalla minuutilla. Joten ei auta salailu.

Minulla on vähän samantyypinen juttu... Viimeistän ensiviikolla minun ON PAKKO kertoa veljelleni, koska hän kertoi eilen minulle, että runsaan viikon kuluttua pitää minulle syntymäpäiväjuhlat. Enkä siis yleensä kuppiin sylje... Nyt on keksittävä yhdessä sitten joku hämäys.

 

Siksi että jos se menee kesken, niin sinun on kiusallista selitellä sitä kaikille. Mutta jos sua ei sekään haittais, niin en tajua, mikset voisi kertoa.

No en mäkään tajua... Mies vaan sanoo, etten saa kertoa. Mä tunnen itteni, tarviin edes veljen tukemaan mua, jos menee kesken. Se on aina ollu mun mukana kaikki sairaalareissut ym, enhän mä yksin osaakaan mennä... :/

 

Mä kärähdän raskaudesta läheisille heti koska lopetan sitten tupakoinnin. Jokainen tyhmäkin, joka minut tuntee, tietää sillä samalla minuutilla. Joten ei auta salailu.

Minulla on vähän samantyypinen juttu... Viimeistän ensiviikolla minun ON PAKKO kertoa veljelleni, koska hän kertoi eilen minulle, että runsaan viikon kuluttua pitää minulle syntymäpäiväjuhlat. Enkä siis yleensä kuppiin sylje... Nyt on keksittävä yhdessä sitten joku hämäys.

Juu, edellisen raskauden kohdalla työkaverit tiesivät sillä samaisella sekunnilla kun en lähtenyt aamutupakalle. Samoin arvasi vanhempani ja siskoni. Että ei siinä pystynyt salailemaan, kun ei olisi mennyt läpi alkuunkaan. Sen verran se tupakka mun intohimoni normaalisti on. Vaikka häpeähän se on myöntää :ashamed:

 

Siksi että jos se menee kesken, niin sinun on kiusallista selitellä sitä kaikille. Mutta jos sua ei sekään haittais, niin en tajua, mikset voisi kertoa.

No en mäkään tajua... Mies vaan sanoo, etten saa kertoa. Mä tunnen itteni, tarviin edes veljen tukemaan mua, jos menee kesken. Se on aina ollu mun mukana kaikki sairaalareissut ym, enhän mä yksin osaakaan mennä... :/

No milläs se sen kieltää, että veljelles lähtee tekstari?

 

Siksi että jos se menee kesken, niin sinun on kiusallista selitellä sitä kaikille. Mutta jos sua ei sekään haittais, niin en tajua, mikset voisi kertoa.

No en mäkään tajua... Mies vaan sanoo, etten saa kertoa. Mä tunnen itteni, tarviin edes veljen tukemaan mua, jos menee kesken. Se on aina ollu mun mukana kaikki sairaalareissut ym, enhän mä yksin osaakaan mennä... :/

No milläs se sen kieltää, että veljelles lähtee tekstari?

No jopas, sirkkahan rupes oikein juonikkaaks!

 

Mä taas itse tätä toista lasta odottaessa haluan nimenomaan nauttia tästä raskaudesta ihan vain miehen kanssa mahdollisimman kauan "meidän juttuna". Esikoista odottaessa alkoi järkyttävä hössötys kun viikolla 10 kerrottiin kaikille raskaudesta ja sen jälkeen kukaan muu ei mistään puhunutkaan eikä ketään mikään muu kiinnostanut vaikka tuttavapiirissä on syntynyt paljon lapsia. Kaikki olivat kimpussa kuin takiaiset. Jos tuttavat suhtautuisivat hieman neutraalimmin asiaan, niin voisin ehkä asiasta kertoa. Nyt on rv 16 menossa ja valitettavasti on kohta kerrottava tai huomaavat itsekin.

 

Siksi että jos se menee kesken, niin sinun on kiusallista selitellä sitä kaikille. Mutta jos sua ei sekään haittais, niin en tajua, mikset voisi kertoa.

No en mäkään tajua... Mies vaan sanoo, etten saa kertoa. Mä tunnen itteni, tarviin edes veljen tukemaan mua, jos menee kesken. Se on aina ollu mun mukana kaikki sairaalareissut ym, enhän mä yksin osaakaan mennä... :/

No milläs se sen kieltää, että veljelles lähtee tekstari?

No jopas, sirkkahan rupes oikein juonikkaaks!

Eipä se mikään juoni9 ole, mun mielestä miehellä ei ole oikeutta sua kieltää. Omalle miehellesi saat viesti koska tahansa.

 

Mä taas itse tätä toista lasta odottaessa haluan nimenomaan nauttia tästä raskaudesta ihan vain miehen kanssa mahdollisimman kauan "meidän juttuna". Esikoista odottaessa alkoi järkyttävä hössötys kun viikolla 10 kerrottiin kaikille raskaudesta ja sen jälkeen kukaan muu ei mistään puhunutkaan eikä ketään mikään muu kiinnostanut vaikka tuttavapiirissä on syntynyt paljon lapsia. Kaikki olivat kimpussa kuin takiaiset. Jos tuttavat suhtautuisivat hieman neutraalimmin asiaan, niin voisin ehkä asiasta kertoa. Nyt on rv 16 menossa ja valitettavasti on kohta kerrottava tai huomaavat itsekin.

Aika hassua. Minä tiedän, että elämäni helpottuisi roimasti, jos kertoisin, kun silloin minua ei kokoaikaa pompoteltaisi joka suuntaan. Onnea sinulle raskautesi johdosta kuitenkin!