mä oon miettiny kauheesti mun lapsuutta välillä.. oon miettiny voiko mun lapsuudessa olla vieläkin jotain paljon pahempaa koska en muista kun muutamia asioita.
ensimmäiset muistit ennen kouluikää, on että isälläni kävin lomilla (v-loppuja joskus) ja ryyppäsivät sen naisystävän kanssa, kuristi puhelinjohdolla tätä, muuten vain niin että hän välillä oksensi, muistan myös että nainen huusi mulle joskus että soita poliisi. no enhän uskaltanut kertoa ees kellekään tästä. pelkäsin isääni.
äiti ja isä eros kun synnyin ja löysi uuden miehen jonka kanssa sai mulle siskopuole ja -veljen.
seuraava muistikuva on että meidän äiti oli mielisairaalas jota käytiin katsomassa. sit et oli kotona ja kehu jotain toista miestä ja sitten että lähti ostamaan jätskiä meille lapsille, olin 8, veli 5 ja sisko 2. eikä palannut. isäpuoli kännissä, jouduin jonku aikaa hoitamaan siskoa ja veljeä yksin, en muista kauan. sen muistan että hyvin alkoi menemään ja että isäpuoli lopetti juomisen ja alkoi pitämään meistä huolta.
seurtaava muistikuva että 4:ltä yöllä äiti seisoo sängyn vieressä ja kuiskii että herää ja että mennään pakkaan mun vaatteet. aloin tietty itkeen ja kaikki heräs. isäpuoli ei voinu mitään ja muistan kuinka sisko ja veli itki mun perään kun lähettiin taksilla monen sadan kilometrin päähän äitini äidin luo.
siellä taas äiti oli pahasti vieläkin sairas, mummoni haukkui huoraksi, syötti mulla lämmintä hylamaitoa ja kylmää puurioa aamusin. mummoni oli uskovainen? muka, tukisti usein,haukkui usein. äidillä oli paljon miesystäviä kenen luona kävi, kolme kertaa jouduin estämään sitä itsemurhan teosta. kerran otti kourallisen lääkkeitä, ja sanoin mummolle siitä, ambulanssi haki ja vatsahuutelu. toinen oli että yritti hypätä vauhdissa autosta, mutta tätini sai repästyä hänestä ettei kerinnyt hyppäämään ja sammutettua auton. kolmas oli että oli jääkylmässä joessa yrittämässä hukuttautua kun sain sen itkemällä pois.
sitten näytti elämä hiukan paremmalta kun mun äidin siskot päätti että muutan jommalle kummalle. olin innoissani. tuli loma isälle, sille oli kerrottu tästä kun kukaan ei tiennyt millainen se on. no se pakotti mut sanomaan että haluan sen luo asumaan. ja että muuten joudun lastenkotiin etten voi ikinä päästä tädille asumaan koska mulla on isä.
muutin isälle sitten. se ryyppäs kaikki rahat, muistan että jouduin usein leipomaan jotain kun oli halvempaa. yöllä herätti mut kirjottaan kirjeitä, hakemaan pimeitä viinapuolloja kavereiltaan, ei antanu mulle rahaa ikinä, ei uusia vaatteita. hakkasi naisystäväänsä (sama) aina kännissä. oli varmaan yhden-2 päivää viikossa selvinpäin. sitä henkilöä kaikki rakasti joo. mä salaa vihasin. seksivitsejä ym, kulki alasti kotona. yäk.
tällä välin äiti sai oikean laiset lääkkeet ja löysi nykyisen miehensä ja meni naimisiin.
isä kerkes lyömään mua. löi toisenkin kerran. sitten tuli syysloma ja menin äidille (äiti makso jopa mun liput), kerroin tädeille ja äidille et oli lyöny mua. ja mitä oli mulle kolme vuotta sitten valehdellut että joutuisin lastenkotiin. en mennyt takaisin..
koulu loppui kokonaan muutin tädille vielä vuodeksi hoitamaan hänen lastaan. sitten muutin yksin toiselle paikkakunnalle kouluun ja löysyin nykysen mieheni ja tulin heti raskaaksi, ja nyt kolme lasta ja 9,5vuotta oltu yhdessä. alussa oli meilläkin vaikeeta mutta ei mitään noihin muihin verrattuna.
oon miettiny välil et kuinka mua etoo mun isä, et oiskohan voinu tehä mulle jotain muutakin joskus esim pienempänä lomilla ja kun sil on aina vaan seksijutu mielesä. mut kaippa sen muistais. muita asioita en oikeen muistakkaan. mua myös kiusattiin koulussa 1,5vuotta, mutta sain sen itse loppumaan. hyviä asioita olis kiva muistaa, mut eipä niitä taida olla.
Mutta kai se on ihan normaalia =)
