Miksi en muista lähes mitään lapsuudesta enkä myöhempiäkään asioita 40v ajalta?

Esim. en muista mitä leluja lapsena oli kuin vain sen minkä valokuvasta näin. Mitään lapsuusmuistoja ei ole mitä leikin. Vain muutamia muistoja ja niistäkin osa ikäviä. Mm. ukkini luuli minun kadottaneen jotain hänen tarvitsemaansa ja sain selkäsaunan koivunvitsalla. Muistan etten ollut siihen edes koskenut. Toinen muisto kun menin pyytämään tätiäni leikkimökkiin niin sanoi äkäisesti ettei häntä tosiaan huvita tulla sinne ja painu kotiisi siitä. Tästä muistan että kävin kostamassa sen hävittämällä sen kärpäslätkän terassin alle piiloon. Viimeksi eilen siskoni kertoi lapsuudesta miten tämä ja tämä on hänen nukkensa jne. muistoja, mutta minä en muista mitään. En muista myöskään teini-iästä tai nyt myöhempiäkään oikeastaan(olen jo 40v). En edes omiin lapsiini liittyviä ja saatan sotkea muistoja ja kuultuja asioita niin, että luulen niiden tapahtuneen omille lapsilleni. Mieheni puhuu lapsiini liittyviä asioita, mutta en muista niitä tapahtuneen. Miehelleni saatan muutenkin puhua monta kertaa samoja asioita muka uusina. Kävin lääkärissäkin ja pään magneetissa muusta syystä, mutta niissä ei mitään. Voinko vaan olla niin etten muista eikä se johdu mistään vaivasta, sairaudesta tms.? En muista kyllä viime juhannuksestakaan mitään mitä tehtiin ja oliko vieraita vai ei ja ei johdu alkoholista, koska en käytä alkoholia kuin ehkä lasin tai pari joskus.

Antakaas vaihtoehtoja onko tämä normaalia vai mistä voisi johtua? Kun tuntuu ettei tämä ole normaalia, mutta onko pahoista traumoista johtuvaa vai mistä vai ihan normaalia.

 

Vaikeasti lapsuudessa traumatisoituneille voi tulla dissosiaatiohairio. Elama tuntuu sirpaleiselta ja vieraalta, olo voi olla arkielamassakin usein poissaoleva ja muistikuvista ei tule ns. tarinaa.

 

Ns. elamantarinaa. Sen muodostumiseen tarvitaan menneisyyden prosessointia.

 

Tee muuten ADD-/ADHD-testi. Löytyy netistä. Itse sain hurjat tulokset ja se oikeasti sai ymmärtämään asioita ja ensi kuun alussa alkaa tutkimukset.

 

Mä olen huomannut muistista häipyvän asioita mitä enemmän tulee ikää ja paljon, oikeastaan liikaa häslinkiä elämään. 20vuotiaana muistin paljon asioita lapsuudesta, nyt tuntuu että tosi vähän. En usko sairauteen tai mihinkään traumoihin omalla kohdallani. Ehkä ne muistot on jossain tuolla arkipäivän ryönän alla. Ja omien lasten vauva/pikkulapsiajat on just sellaista että mietti kukako se olikaan joka teki jotain yms.

 

Mulla oli elämässäni tosi paha parisuhde. Nyt jälkeenpäin oon huomannut ja tajunnut, etten muista silta 10 vuodelta asioita. On ihan hirveän paljon aukkoja ja ihan tavallisiakin asioita mitä en muistanut ennenkuin kaveri niistä mainitsi. Joku itsensä suojelemis juttu tuo täytyy olla, sitä kovettaa kaiken niin paljon että kestää sen kaiken paskan. Ja jos asiaa ei ole saanut käsiteltyä nii voisko se jatkua??? en siis tiiä kunhan mietin vaan...

 

epäilisin että kyse pitkään jatkuneesta traumatisaatiosta ja siitä kehittyneestä dissosiaatiohäiriöstä. vaatisi psykiatrin tutkimuksia ja hoitoa. jossain vaiheessa traumat voi alkaa muistua mieleen.