Miksi en kelpaa kummiksi?

Mieheni paras kaveri vaimoineen pyysi miestäni kummiksi esikoistytölleen. Olen iloinen mieheni puolesta, joka on kovasti otettu kunniatehtävästä. Samalla kuitenkin mietin, miksei meitä molempia pyydetty pariskuntana kummeiksi. Toki vanhemmilla on oikeus valita ja valinta on usein tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset. Minusta tuntuu silti pahalta, koska kyse on "miehen puolelta" läheisimmästä kaveripariskunnasta, jonka kanssa on koettu yhtä sun toista yhdessä.

Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta, joista neljä avoliitossa joten suhteen epävarmuudesta tuskin on kyse. Meillä molemmilla on myös erikseen kummilapset ajalta ennen suhtemme alkua, jotka ovat molemmille yhdessä tärkeitä. En ole kateellinen miehelleni, enkä olettanut tai edes odottanut pääseväni nyt syntyneelle kummiksi. En kuitenkaan voi välttää kysymystä: mikä minussa on vikana, kun en kelpaa mieheni kanssa ystävilleni kummiksi heidän lapselleen? Vai olenko vain kuvitellut koko ystävyyden omalta osaltani?

 

No ompa jännä..Itse en kehtaisi kyllä noin tehdä. Molempia pyytäisin kyllä kummeiksi.

 

Kuulostaa omituiselta ja ikävältä. Ei sinussa varmasti mitään vikaa ole.

 

No jos ne ei halunneet pariskuntaa. Tai sitten niillä oli mielessä et joku tietty määrä kummeja. Esim. 3 kummia, niin eipä siihen mahdu kuin yksi pariskunta. Tai sitten he katsovat että muut kummit ovat läheisempiä.

 

kummallista...mitä miehesi ajattelee as

 

Monet eivät kutsu pariskunnan molempia osapuolia kummeiksi, emme mekään ole tehneet, eikä meitä ole pyydetty pariskuntana kummeiksi. Eikä ole tarkoitettu eikä otettu loukkauksena.


Ja meillä siis syy se, että halusimme kaksi kummia lapsille, yhden naispuolisen ja yhden miespuolisen.

 

Meidän lapsen kummeina ovat molempien siskot. Toinen siskoista on asunut avoliitossa monta vuotta, mutta pyysimme kummiksi vain siskon emme miestä. Ajattelimme, että emme pyydä kummiksi kun eivät ole naimisissa. Pidämme miehestä ja hän pitää meidän lapsesta. Meillä oli vaan tämmöinen syy taustalla.

 

Me ei pyydetä pariskunta. Viimeks pyydettiin 4 kummia, joilla oli avikot, näistä kolme on eronnut. Eipähän tartte tapella että ketä kutsutaan kun monikaan eronnut ei voi olla saman katon alla ex:nsä kanssa.

 

Ymmärrän hyvin, että pahoitit mielesi asiasta. Voisiko syynä olla se, että ette ole naimisissa? En muuta syytä asiaan kyllä keksi, vaikka kyllähän avoparit kirkollekin kelpaa.

 

Ei tuossa musta ole mitään ihmeellistä, munkin serkkuni pyysi vain mua kummiksi eikä miestäni ja yhdessä ollaan oltu 14 vuotta joista 7 naimisissa.

Samoin mä pyysin vain siskoani enkä hänen miesystäväänsä. Juuri tuon takia, että haluttiin vain tietty määrä kummeja. Ei meidän suvussa ole kukaan koskaan tuosta ongelmaa ottanut, älä ota säkään.

 

Ehkä tosiaan haluavat valita kaikki 4 kummia erikseen?

Omalla kohdalla kävi niin että pyydettiin pariskuntaa kummiksi, josta toinen siis todella läheinen ja tuttu ja tää puoliso suht uusi tuttavuus, no, vuosi on kulunut ristiäisistä ja pariskunta eronnut. Tuskin ikinä kuullaan enää siitä kummista, eipä nyt niin tärkeää tietysti kun tarkoituksena olikin tämän toisen puolison kummius.

Mutta heidän kannalta ajateltuna siinä voi olla jokin tällainen taka-ajatus, että jos eivät tunne sua kovin hyvin ja eroatte, niin haluavatko että pidät erikseen yhteyttä lapseen?

 

on noin. siis esim veljeni on lapsemme kummi, mutta hänen avo ei. Samoin miehen kaveri on kummi, hänen avo ei. Ihan syystä että haluttiin niitä kummeja tietty määrä ja kaikki kun ei ole parillisia jne. Haluttiin myös että kaikki kummit olisi läheisiä. Esim veljeni avo ei siedä miestäni, joten emme häntä näinollen kummiksikaan halunneet. Sama miehen kaverin avo, ei olla läheisiä emmekä häntä pidä kovin hyvänä malli-ihmisenä lapsellemme niin emme halunneet häntä.

Mutta tosiaan aina ei ole kyse siittä kuinka hyvä/huono joku ihminen on. Joskus vain tosiaan haluaa ne itselle läheisimmät. Esim ehkä se oli miehelle tärkeää että miehesi on esikoisensa kummi, vastaavasti naiselle ehkä että hänen paras ystävänsä olisi kummi ja eivät halua kuin 2 kummia.

 

Mä en taas ymmärrä miksi molemmat pitäisi kummeiksi pyytää

 

Meillä pyydettiin pojan kummeiksi meidän molempien lapsuuden ystävät, ei tullut edes mieleen heidän puolisoitaan pyytää.

 

Minusta on nykyajan erotilastot tietäen vain fiksua, ettei pariskuntia ole kummeina. Itse olen aina kysynyt meitä molempia kummiksi pyytäviltä, että oletteko varmoja, että haluatte molemmat, sillä ymmärrämme myös sen, että vain toista kysyttäisiin. Mielestäni on ikävää, että hyvän ystävän puoliso pitäisi ihan vain muodon vuosi pyytää kummiksi, kun tosiasiassa häntä ei kysyttäisi, ellei olisi juuri se puoliso.

 

Meidän lapsille kummeiksi ei huolita pariskuntia. Vaikka kuinka olisi vakaa ja pitkä suhde takana, se ei vaikuta siihen mitenkään. Sisarukset pyydetään kummeiksi, mutta ei heidän puolisoitaan, oli ne sitten avo tai avio.

 

Hyviä ja erittäin ymmärrettäviä syitä. Hyvä kuulla myös, että syy ei välttämättä ole minussa. Arvomaailmamme tämän pariskunnan kanssa ovat hyvin samanlaiset, joten en usko, että olisin heidän mielestään huono aikuisen malli.

Olisi tietysti ollut kivempaa kuulla suoraan heiltä esim. että "haluamme tietyn määrän kummeja" tai "emme halua pariskuntia/avopareja". Epämiellyttäväkin totuus sattuu vähemmän kuin epätietoisuus. Tai vaikka olisi valkoinen valhekin, mutta edes joku selitys olisi säästänyt paljolta pahalta mieleltä. Vaikka tietysti kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta kummivalintojaan perustella.

Mies vähän asiaa ihmetteli, kun siitä mainitsin, mutta sanoi myös, että tuskin siinä mitään henkilökohtaista on. Eipä se silti epätietoisuutta poista.

Kiitos kaikille vastanneille. :flower:

 

Varmaan vika ei ole sinussa :hug:

 

ehkä sulle ei sanottu mitään selitystä, koska ne ei välttis ajatellu teidän asiaa yhtään ihmettelevän. itse pyytäisin vastaavassa tilanteessa molemmat mutta tiedän monia jotka ei pyydä pariskuntaa ilman mitään syytä vaan pyytää esimerkiksi lapsuudenaikaisen parhaan ystävän. ja se puoliso tulee ikäänkuin kaupanpäälle.
Voit ajatella niin että vika ei ole sussa. sun mies pyydettiin koska se on sen toisen miehen paras kaveri.

 

Ihan normaali käytäntö. Kaikilla lapsilla virallisesti kaksi kummia, nimenomaan EI pariskunta. Emme ole asiaa kummemmin kenellekään selittäneet, kun ei ole tullut mieleenkään, että tarvitsisi.

 

Mekään ei olla pyydetty avopareja. Niistä ainoastaan se meidän pitkäaikainen/läheinen ystävä. Avioliitossa olevat pyydetty pareina.

 

Ei mekään olla koskaan pyydetty pariskuntaa. Kaikilla kolmella lapsella on kolme kummia, joista suurin osa on kyllä parillisiakin. Ja tosiaan pyörineet kimpassa jo useita vuosia.

Ei edes mitään naimisissaolo-periaatteita meillä. Ollaan vaan se tietty määrä haluttu kummeja kaikille. Ja pariskunnista, vaikka läheisistäkin, on valittu se osapuoli, joka on ollut "olemassa ensin" meidän elämässä.
Aina on lisäksi se eron mahdollisuus, vaikka vuosia olisi takana yhdessä kuinka ja monta.
Ja silloin yleensä jommalta kummalta kummilta jää kuitenkin se yhteydenpito pois (tai näin olen ainakin monesti kuullut).

 

Minullekin oli tosi outoa, että toisilla on tapana pyytää kummiksi vain toinen parista. En ollut moiseen törmännyt ennenkuin tällä palstalla aikoinaan sain tietää, että tapa on täysin normaali.

 

Me pyydettiin vain kaksi kummia kummallekin lapselle vaikka kaikki kummit on parisuhteessa. Harvoin kuitenkaan pariskunnan osapuolet elää niin erillistä elämää että vaimo ei voi ottaa osaa miehensä kummilapsen synttärilahjaan tai mies ei saata olla kotona jos vaimon kummilaps tulee kylään.

Mun mielestä kun pariskunnasta toinen on kummi niin se kattaa koko kummin ruokakunnan. Tosin me tunnetaan vain sopuisia ja vähintään kohtuullisella järjellä varustettuja henkilöitä.

 

Voi olla, että eivät halua "käyttää" heti kaikkia ystäviä ja säästelevät sitten toiselle lapsellekki hyviä kummeja? Oletko niin hyvä ystävä, että näin voisi olla?