Miksi ei voi unohtaa.

[Minskii]

Siis tapasin miehen ja hävisi sitten elämästä, ainakin toistaiseksi. Rakastuin ja perkele kun en pysty unohtamaan häntä. Miten voi olla näin pirun vaikeeta. Koko ajan mielessä että jos nyt kuitenkin hän palaa jne.. Ihan tyhmiä ajatuksia mulla.

Päivittäin häntä melkein näen ja se ei auta unohtamisessa ollenkaan. Vinkkejä pliis mulle miten unohdan hänet niin että voin jatkaa elämääni? Haluan hänet unohtaa ja en halua. Pieni toivonkipinä on koko ajan että tämä ei tähän jäänyt.
Aina kun känny soi niin ensimmäisenä on mielessä että hän soittaa . Aamulla ajatuksissa on ensimmäisenä hän. Kurjaa on.
:ashamed: Rakastuminen on perseestä kun se sattuu huonoon aikaan.

 

[jaaha]

No mihis hän hävisi? Oliko teillä siis suhde, mut hän ei ollut yhtä mukana siinä kuin sinä?

 

[Williviini]

Milloin erositte? Kauan olitte yhdessä?

 

[Minskii]

Tapailtiin siis. Hän halusi lopettaa koska ei ollut valmis ja haluaa selvittää omat ongelmansa eka, saada elämänsä järjestykseen. Hän oli kyllä mukana yhtä paljon kuin minä mutta yhtäkkiä hän halusi lopettaa tapailun, oli tosin jo minuu toppuutellut etten hätiköi yms. Hänen tahtiaan menin ja vaikeaa oli. Niin viikko sitten "erottiin". Ei seurusteltu vaikka oli siihen kovaa vauhtia menossa. :ashamed:

 

[Minskii]

Milloin erositte? Kauan olitte yhdessä?

Noh vain pari hassua kuukautta tapailtiin :ashamed:

 

[jaaha]

Kuulostaa, että ihastuit ajatukseen ihastumisesta/rakastumisesta, jännityksestä yms. Tuskin vielä noin nopeasti oikeasti rakastuit mieheen!? Löydät kyllä jonkun muun!

 

[Williviini]

Viikko vasta mennyt, niin sure rauhassa aika hoitaa loput. :hug:

Kuulostaa tylyltä mutta niin vaan menee.

 

[Minskii]

Kuulostaa, että ihastuit ajatukseen ihastumisesta/rakastumisesta, jännityksestä yms. Tuskin vielä noin nopeasti oikeasti rakastuit mieheen!? Löydät kyllä jonkun muun!

Niin voi sekin olla, välillä en tiedä itsekään mitä tunnen ja ajattelen :ashamed: . Vaikeaa tämä silti on ja kurjaa Kiitos erillaisesta näkökulmasta

 

[Minskii]

Viikko vasta mennyt, niin sure rauhassa aika hoitaa loput. :hug:

Kuulostaa tylyltä mutta niin vaan menee.

Niinhän se on. Kurjaa olla yksin ja ikävä on. Kiitos halista =)

 

[Huisi hippu]

vaikka juttua kestäis kuukauden voi siitä toipumiseen mennä hyvinkin pitkä aika, esim 3kk. mulle tapahtu kerran silleen.

 

[4n äiti]

Kuulostaa, että ihastuit ajatukseen ihastumisesta/rakastumisesta, jännityksestä yms. Tuskin vielä noin nopeasti oikeasti rakastuit mieheen!? Löydät kyllä jonkun muun!

Niin voi sekin olla, välillä en tiedä itsekään mitä tunnen ja ajattelen :ashamed: . Vaikeaa tämä silti on ja kurjaa Kiitos erillaisesta näkökulmasta

hetkinen. kun/jos OIKEA rakkaus astuu ihmsen elämään, niin se tapahtuu melkoi joutuisaa vauhtia eikä ihmiseltä silloin kysytä vaihtoehtoja. valitettavasti useimmat meistä eivät koe koskaan oikeaa rakkautta ja minäkin luulin aikanaan, että se on vain tarinaa. onneksi luulin väärin.

 

[jaaha]

Kuulostaa, että ihastuit ajatukseen ihastumisesta/rakastumisesta, jännityksestä yms. Tuskin vielä noin nopeasti oikeasti rakastuit mieheen!? Löydät kyllä jonkun muun!

Niin voi sekin olla, välillä en tiedä itsekään mitä tunnen ja ajattelen :ashamed: . Vaikeaa tämä silti on ja kurjaa Kiitos erillaisesta näkökulmasta

hetkinen. kun/jos OIKEA rakkaus astuu ihmsen elämään, niin se tapahtuu melkoi joutuisaa vauhtia eikä ihmiseltä silloin kysytä vaihtoehtoja. valitettavasti useimmat meistä eivät koe koskaan oikeaa rakkautta ja minäkin luulin aikanaan, että se on vain tarinaa. onneksi luulin väärin.

Tiedän, olen itsekin ollut rakastunut ja rakastunut vaikken olisi halunnut rakastua, mutta tuo tarina kuulosti silti, ettei se vielä rakastumista ehtinyt olla...jotain ihastusta ja intoa siitä, että on joku. Eihän tuossa ajassa ja toista vain tapaillessa edes vielä tunne toista niin, että voisi oikeasti rakastua.

 

[Minskii]

Kuulostaa, että ihastuit ajatukseen ihastumisesta/rakastumisesta, jännityksestä yms. Tuskin vielä noin nopeasti oikeasti rakastuit mieheen!? Löydät kyllä jonkun muun!

Niin voi sekin olla, välillä en tiedä itsekään mitä tunnen ja ajattelen :ashamed: . Vaikeaa tämä silti on ja kurjaa Kiitos erillaisesta näkökulmasta

hetkinen. kun/jos OIKEA rakkaus astuu ihmsen elämään, niin se tapahtuu melkoi joutuisaa vauhtia eikä ihmiseltä silloin kysytä vaihtoehtoja. valitettavasti useimmat meistä eivät koe koskaan oikeaa rakkautta ja minäkin luulin aikanaan, että se on vain tarinaa. onneksi luulin väärin.

Totta turiset sinäkin. Tekisi mieliyrittää saada hänet takaisin mutta tiedän minkälainen tilanne hänellä on elämässä niin annan olla. Se ahdistaisi häntä ihan liikaa. Vai mitä sinä tekisit? Luovuttaisitko ja koittaisit päästä irti ihmisestä vai oottaisitko jos kuitenkin tulevaisuudessa...? Höh. :ashamed:

 

["elli"]

minula on ollut vähän huonoja suteita miesten kanssa kun jotkkut petää ja jotkkut vai tekkevät pahaa
ollen ollut 6 vuotajo sikunna ja ollen villäkin. isä jätti perheen kun minnä ollin 6 vuotija ja en olle nähnyt sittä pitkään aikohin.
minnula ei olle kavereta koskkane mutti poistäälltä.