Miksi ei voi olla varma haluaako lapsen vai ei???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Siis minulla 3 ihanaista lasta joista nuorin jo melkein 6 ja olen useamman vuoden haaveillut neljännestä, miehen mielestä voin tehdä miten vaan onnelliseksi tulen. On annettu jo mahdollisuus pariinkin otteeseen tuloksena keskenmenoja. Ja nyt taas vatkaan asiaa, että mitä tekisin. Miksi järki ja tunne sahaavat edestakaisin? Aikaisemmista lapsista on vain tullut tunne, että olisi ihana saada lapsi ja sitten sitä on jo tehtykin sen enempää miettimättä. Nyt mietin välillä, että mitä järkeä ja välillä haaveilen siitä pienestä uudesta ihmisesta. Mutta itseä mietityttää, että miksi niin kauheesti mietin asiaa, onko se haavekuva jotenkin väärä vai miettiikö sitä enemmän kun jo 4. lapsi kyseessä? Miettiikö joku muu tai onko miettinyt ja miten toimit? ARRRRGGh tätä ihmisen mieltä.....
 
tällä hetkellä se on vain ja ainoastaan minun päätös, olemme tämän asian puhuneet sata kertaa ja mies on sitä mieltä, että minä päätän, hänelle kyllä käy, jos tulee 4., mutta jos en halua niin hyvä niinkin......on tosi hyvä isä ja touhuilee miesten juttuja poikien kanssa.....
 
miltä susta tuntuu mahanpohjassa kun ajattelet, että teillä olisi 4 lasta? miltä sama tuntuu sinun miehelläsi? mitä sydämesi sanoo? unohda se, mitä muut ihmiset sanoo ja jätä ego omaan arvoonsa.
 
kyllä mun mahanpohja pyörähtää ympäri, jos ajattelen 4 tai 5 lasta ja rakkautta meillä piisaa, muta mietin sitä kaikkea muuta niin paljon, jos taas menee kesken, jos onkin jotain häikkää raskaudessa, jos synnytys ei onnistu, jos tapahtuukin jotain....jne. en mieti rahaa, se ei ole ongelma, en mieti työasioita, niihin sopisi oikein hyvin pieni katko, omaa jaksamista kyllä mietin, mutta edelliset lapset jo aika isoja, mutta en oikein tiedä mikä se perimmäinen ajatus on miksi välillä haraan vastaan, onko se sitten se pelko??
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kyllä mun mahanpohja pyörähtää ympäri, jos ajattelen 4 tai 5 lasta ja rakkautta meillä piisaa, muta mietin sitä kaikkea muuta niin paljon, jos taas menee kesken, jos onkin jotain häikkää raskaudessa, jos synnytys ei onnistu, jos tapahtuukin jotain....jne. en mieti rahaa, se ei ole ongelma, en mieti työasioita, niihin sopisi oikein hyvin pieni katko, omaa jaksamista kyllä mietin, mutta edelliset lapset jo aika isoja, mutta en oikein tiedä mikä se perimmäinen ajatus on miksi välillä haraan vastaan, onko se sitten se pelko??

pelko mistä? missä kohti kroppaa se pelko tuntuu?
 
pelko siitä että kova vaiva ja taas menee pieleen tai jotain sellaista, siis eihän kukaan voi luvata, että kaikki menisi hyvin.....missä kohtaa kroppaa se pelko tuntuu, no en kyllä oikein osaa sanoa...ehkä mahassa....enkä tiedä onko se pelkkää pelkoa.....siis kummallinen yhtälö haluaisin hirveästi lapsen, mutta haluaisin, että se vaan tupsahtaisi tuohon :) ....ei odotusta, ei raskautta, ei synnytystä....ottaisin sen heti ja pitäisin niiiiin hyvänä :).....
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
pelko siitä että kova vaiva ja taas menee pieleen tai jotain sellaista, siis eihän kukaan voi luvata, että kaikki menisi hyvin.....missä kohtaa kroppaa se pelko tuntuu, no en kyllä oikein osaa sanoa...ehkä mahassa....enkä tiedä onko se pelkkää pelkoa.....siis kummallinen yhtälö haluaisin hirveästi lapsen, mutta haluaisin, että se vaan tupsahtaisi tuohon :) ....ei odotusta, ei raskautta, ei synnytystä....ottaisin sen heti ja pitäisin niiiiin hyvänä :).....

eihän elämässä kukaan voi mitään sanoa, että miten hommat menee. jos et ole valmis raskauteen, niin ei universumi sitä sulle annakaan. miten ois koira tai kissa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja yonnazzz:
Haluaako mies sitä 4.lasta? Eihän se pelkästään pitäisi sinun päätös olla. Tuo miehen kommentti kuulostaa sitä, että no "miten vaan, mua ei vois vähempää kiinnostaa"

Miehet nyt voi ilmaista asian noin. Mutta kyllä omasta miehestään tietää ja näkee, mitä se haluaa.

 
kyllähän minä sen varsin hyvin 3 lapsen äitikkänä tiedän, että mitään ei saa jos ei yritä... ja 4 keskenmenoa takana, että onhan tässä yritettykin, mutta ehkä se sitten on jotain lannistumista tai jotain, että ajattelee että pääsee helpommalla, kun vaan antaa olla. Ja miehestäni yleensä kyllä tietää, mitä hän haluaa, mutta hänellä ei kyllä tosiaankaan ole tässä asiassa kantaa kovin voimakkaasti puoleen eikä toiseen, eikä ole ollut edellisistäkään lapsista ja kaikista hän nauttii tosi paljon...ja eläintä emme ota, olemme allergisia ja eläin ei korvaa lasta....
 
kai ne on yksi kerrallaan käsitelty, mutta viimeinen juuri viime viikolla, joten sen jälkeen tulee aina tämä sama fiilinki, että olisi varmaan parempi lopettaa ja sitten miettii, että aloitan taas pillerit jne.....hohhoijaa....onneksi on nuo ihanat lapset, yhdeltä sain juuri pusun :) mietin vaan, että harmittaako sitten joskus myöhemmin, jos ei nyt kumminkin vielä yritä, vai onko se sitten vaan sellainen ratkaisu...
 

Yhteistyössä