V
vierailija
Vieras
Olen tuntenut erään miehen jo 10 vuotta, mutta emme ole koskaan seurustelleet. Satunnaisesti on kyllä punkkaan päädytty. Välillä emme ole nähneet moneen vuoteen emmekä pidä mitenkään aktiivisesti yhteyttä. Nyt olemme kuitenkin muutaman kerran nähneet aika lyhyellä aikavälillä, ja muutamia viestejäkin vaihdeltu ihan muuten vain. Hän tuntuu jotenkin läheisemmältä, ja ellen ole täysin väärässä, tunne on molemminpuolinen. Koskaan ennen en ajatellut mitään suhdetta hänen kanssaan, siis että meistä tulisi pari. Muutamia ongelmia siihen kuitenkin liittyy... Hänellä on tällä hetkellä meneillään huoltajuuskiista exänsä kanssa ja asumme eri paikkakunnilla. Satun myös tietämään ettei uskollisuus kuulu hänen parhaimpiin puoliinsa, mutta mulle kävisi myös avoimempi suhde. Huomaan kuitenkin ajattelevani häntä aika paljon ja hänen seurassaan on mukavempi olla kuin kenenkään muun koskaan!
Eli mitä mä nyt tekisin? Soudan ja huopaan edestakaisin enkä osaa päättää että pitäisikö kysyä häneltä että nähtäisiinkö vaikka vähän useammin tai vietettäisiinkö joku viikonloppu kokonaan yhdessä... Tuntuu siltä että onkohan nyt oikea ajankohta kun hänellä varmaan on monta muuta asiaa mielessä, joten pitäisikö odottaa ainakin huoltajuuskäräjien ohi? Ne on siis kuukauden sisään jo. Vai pitäisikö vain unohtaa koko juttu ja kärvistellä omissa unelmissani?
Eli mitä mä nyt tekisin? Soudan ja huopaan edestakaisin enkä osaa päättää että pitäisikö kysyä häneltä että nähtäisiinkö vaikka vähän useammin tai vietettäisiinkö joku viikonloppu kokonaan yhdessä... Tuntuu siltä että onkohan nyt oikea ajankohta kun hänellä varmaan on monta muuta asiaa mielessä, joten pitäisikö odottaa ainakin huoltajuuskäräjien ohi? Ne on siis kuukauden sisään jo. Vai pitäisikö vain unohtaa koko juttu ja kärvistellä omissa unelmissani?