Miksi ei vaan olla iloisia lapsen sukupuolesta, oli kumpi oli?

On kavereita joilla on vaan tyttöjä ja kavereita joilla vaan poikia. Sitten ne hehkuttaa, miten on onnellista että on vaan jompaa kumpaa ja ettei pärjäisi sen toisen sukupuolen kanssa ja miten mieskin on ylpeänä kun on vaan sitä jompaa kumpaa.

Minusta tuo on täysi valhe. Toki joillakin on ajatus että kunhan saadaan lapsia, vaan useimmilla kuitenkin että olisi kiva saada molempia. Mutta että alkaa sitten kolmen samaa sukupuolta olevan jälkeen kun lapsiluku ehkä on täynnä, että näitähän me vaan haluttiin. Katkeruushan siinä paistaa.

Miksi sen kolmen tytöt, tai kolmen pojan jälkeen pitää alkaa selittämään, että olisin ollut kauhuissani, enkä millään olisi halunnut, tai mitenkään olisi pärjännyt toisen sukupuolen kanssa. Tottakai olisit pärjännyt ja rakastanut sitä toista sukupuolta samanlailla, ehkä jopa enemmän. Nimittäin vanhemmillakin saa olla lempilapsi.

Niin ja tuntemissani perheissä, joissa on ensin ollut vaan tyttöjä tai poikia ja toisen sukupuolen syntyessä on ollut perhe ja suku aivan sekaisin, nimittäin onnesta. Kyllä se on vaan aina iloinen asia...

 

Höpö höpö! Kolmen pojan äitinä sanon, että se ongelma on just teillä muilla ihmisillä ja läheisillä esim jatkuvasti kuulee, että kait te vielä sen tytön teette tai ei sitte tuo sun mies ole sekatyöläinen kun tekee vaan yhtä laatua yms sontaa.... ja todellaki se ongelma on muilla just sunkaltasilla!! Me ollaan haluttu lapsia ja sukupuolella ei ollu väliä!

 

Up. Aihe oikeasti kiinnostaa minua.

 

Mulla oli aikanaan työnantaja (kampaaja) jolla oli 3 poikaa ja ymmärrän vallan hyvin tuon selittelyn. Mä todistin valehtelematta (n. vuoden aikana) 15 - 20 kertaa keskustelua asiakkaiden kanssa siitä, että "kai teillekin vielä se iltatähti, kun on vaan poikia". Työnantaja kertoi mulle, että keskustelun aihe väsyttää ja kokee sen hieman loukkaavaksi. He eivät nimittäin voineet saada enää lapsia. Mitä se kenellekään oikeasti kuuluu, jos on vaan poikia tai tyttöjä tai sekaisin molempia TAI EI OLLENKAAN lapsia??!

 

Halusin kaksi lasta pienellä ikäerolla. Toivoin heidän itsensä takia, että olisivat samaa sukupuolta, oli sitten kumpaa merkkiä tahansa. Poikia sain ja en tosiaan ole katkera. Heillä on kaveri toisistaan, samoja harrastuksia ja kavereita. Perheen kesken reissaaminen on myös helpompaa, kun kiinnostuksenkohteet melko samoja. Nyt jo isoja koululaisia. Jos lapsia vielä haluaisin, niin sukupuoli olisi yhdentekevä. Suku olis sekaisin yhtä lailla tytöstä kuin pojastakin. Minusta sun aloitus on jotenkin yleistävä.

 

Itsekin odotan tällä hetkellä. Minulla on vuoden ikäinen poika ja toivoisin myös saavani toisen pojan, jotta heistä olisi parhaiten seuraa toisilleen. Mutta ei se mitään, jos se on tyttö.

 

Niin ja koen hyvin loukkaavana nämä "kai te vielä tytön teette" - utelut. Ihan kuin pitäisi surra terveitä lapsiani ja pitää perhettäni jotenkin vaillinaisena.

 

Minulla on pienellä ikäerolla tyttö&poika. Kun tyttö jo oli, niin tavallaan sitä toivoi, että syntyvä lapsikin olisi tyttö. Olin todella iloinen kuullessani että uusin tulokas on poika. Tottuupahan molemmat leikkimään vastakkaisen sukupuolen kanssa ja ehkä myös oppivat toisiltaan jotain. Sama se, lapsi kuin lapsi!

 

Meillä on tyttö ja poika. Oli todella rasittavaa kun toista odottaessa kaikki "toivoi" meille tyttöä, että on yksi kumpaakin. Ja koko ajan tivattiin että enkös sen tytön nyt halua kun joka nainen haluaa.

Olin maailman onnellisin tyttöuutisesta, mutta aivan yhtä onnellinen olisin ollut toisesta pojasta. Meilläkin takana 2 keskenmenoa, joten se on ihan p*skan hailee kumpi tulee kunhan tulee!

 

Mulla on kolme tyttöä ja aina ollut ihan sama kumpiako tulee. Aina joskus joku onnistuu kysymään olisinko halunnut pojan ja yritämmekö vielä poikaa. Aivan kuin lapsia tehtäisiin sukupuolen takia.

 

Tottakai olisit pärjännyt ja rakastanut sitä toista sukupuolta samanlailla, ehkä jopa enemmän. Nimittäin vanhemmillakin saa olla lempilapsi.

:O :headwall:

 

Mulla ei ole vielä lapsia yhtäkään, mutta jos saisin valita, toivoisin pelkkiä poikia.

 

[QUOTE="napsi";30503924]Mulla ei ole vielä lapsia yhtäkään, mutta jos saisin valita, toivoisin pelkkiä poikia.[/QUOTE]

Tästä tuli mieleen oma kaveri, joka myös toivoo että sais kolme lasta ja kaikki poikia.

Jos sillä niin käy ja se hehkuttaa tapahtunutta, niin ap:n mukaan kyse on katkeruudesta? sure

 

En oikein ymmärrä aloitusta. Otsikossa kysytään, miksi ei voida olla iloisia lapsen sukupuolesta, olipa se kumpi tahansa. Ja sitten teilataan ne, jotka ovat iloisia sanotaan nyt vaikka kolmesta pojasta.

Itse olen näitä paljon parjattuja yhden sukupuolen tyytyväisiä vanhempia. Poikia on kaksi, ja haaveilen kolmannesta. Mutta koko muu maailma, muun muassa lasten isovanhemmat, kaipaavat sitä tyttöä. Kaipasivat jo edellisellä kerralla. Ehkä kyseessä on jonkinlainen vastareaktio noihin odotuksiin. Tai sitten on kysymys vain siitä, että omat lapset vaan kerta kaikkiaan ovat niin ihania, että sitä haluaa lisää samaa sorttia.

 

Mulla on kaksi poikaa ja tyttö. Molempia sukupuolia haluttiin ja molempia saatiin

 

en ymmärrä miksi sukupuolesta tehdään niin iso numero. Raskaus-aikana mietin sukupuolta jonkin verran, mutta vauvan synnyttyä tajusin että sillä ei ole pienintäkään väliä.

 

En oikein ymmärrä aloitusta. Otsikossa kysytään, miksi ei voida olla iloisia lapsen sukupuolesta, olipa se kumpi tahansa. Ja sitten teilataan ne, jotka ovat iloisia sanotaan nyt vaikka kolmesta pojasta.

Itse olen näitä paljon parjattuja yhden sukupuolen tyytyväisiä vanhempia. Poikia on kaksi, ja haaveilen kolmannesta. Mutta koko muu maailma, muun muassa lasten isovanhemmat, kaipaavat sitä tyttöä. Kaipasivat jo edellisellä kerralla. Ehkä kyseessä on jonkinlainen vastareaktio noihin odotuksiin. Tai sitten on kysymys vain siitä, että omat lapset vaan kerta kaikkiaan ovat niin ihania, että sitä haluaa lisää samaa sorttia.

Minäkin ihmettelin tätä samaa: otsikon ja itse tekstin ristiriitaisuutta... Jos onkin aidosti iloinen samaa sukupuolta olevista lapsista, niin ap:n mielestä sehän on vaan katkeruutta?

Itselläni on kolme poikaa ja lapsiluku täynnä. Emme miehen kanssa olla yhdelläkään kerralla toivottu tiettyä sukupuolta. Lapsia ollaan haluttu ja koska siihen sukupuoleen ei kuitenkaan pysty itse vaikuttamaan, niin ollaan oltu iloisia juuri siitä, mitä ollaan saatukin
Ekan kohdalla ei sukulaiset eivätkä tututkaan juuri mitään erityisesti toivoneet. Toisen kohdalla alkoi lähipiiri toivomaan tyttöä. Kolmashan me tehti kaikkien sukulaisten, tuttujen ja veljenkumminkaimojen mielestä ainoastaan siitä pakottavasta tyttötarpeesta. Vaikka itse halusimme vaan kolmannen lapsen. Se oli oikeastaan jo suorastaan ahdistavaa, miten kaikki jotka kuuli, että kaksi poika on ennestään, toivottivat meille sitä tyttyöä. Ja voi sitä säälin määrä, kun rv 30+ selvisi, että kolmas poika on tulossa. Ajatella, mua säälitään sen vuoksi, että minulla on kolme aivan ihanaa, tervettä ja rakasta lasta. Mutta he kaikki ovat sattumoisin poikia. Että kuka tässä siis onkaan katkeraa?

p.s. vaikka olemme kaikille tehneet selväksi, että lapsiluku on täynnä ja lähipiiri tietää myös mieheni vasektoimiasta. Niin silti kysellään säännöllisesti, että milloin se tyttö tulee

 

Vähän ristiriitainen otsikko tekstin kanssa. "Miksei vaan olla iloisia lapsen sukupuolesta?" kysytään ja samalla ihmetellään niitä vanhempia jotka ovat iloisia siitä kun lapset ovat kaikki samaa sukupuolta. Miksi heidän pitäisi vielä erikseen toivoa sitä toista sukupuolta?

Saako molempia sukupuolia omaava olla sitten iloinen kun sai sekä poikia että tyttöjä, vai pitäisikö hänenkin vuorostaan haikailla vain sitä yhtä sukupuolta jotta voisi olla rehellisesti iloinen lapsensa sukupuolesta?