Miksi ei tajuta, että myös isovanhemmilla on elämä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
isovanhemmilla on täysi oikeus omaan aikaan. Olivat sitten eläkkeellä tai työelämässä. Meidän lasten isovanhemmat eivät ole kovin aktiivisesti lastenlastensa elämässä vaikka ihan lähekkäin asumme.

Itse toivoisin kuitenkin suurempaa kiinnostusta. En halua lastenhoitoapua vaan olisi kiva jos kävisivät kylässä ja antaisivat vähän huomiota.

Käyttekö te kylässä ja annatte huomiota isovanhemmille? Voihan olla etteivät uskalla tupata teidän elämään, jos te ette ole kiinnostuneita? :)
 
Kyllä se elämäni olisikin yhtä hoitamista jos ensin hoidan omia lapsiani, sitten isomummoni (jonka tietysti otan kotiin ) , oman äitini (jonka tietysti otan kotiin ) ja vielä appivanhemmat. Sitten siirrynkin hoitamaan lapsenlapsiani ja mahdollisesti oman miehenikin (tai itseni) tämäkö on oikeasti jonkun mielestä elämää joka kuuluu naiselle?
 
meillä ainoastaan miehen äiti asuu samalla paikkakunnalla,ei koskaan ehdota että tulisi käymään meillä,jos erikseen vielä kutsumalla kutsutaan niin ensin lupaa tulla "piipahtamaan" ja viime hetkellä peruu. Olemme monena viikonloppuna ehdottaneet että menisimme käymään myös hänen luonaan,syötäisiin yhdessä ja vietettäisi vaan muuten aikaa,mutta ei koskaan hänelle sovi. Aina,ihan aina on jotain muuta tekemistä. Muutimme miehen kanssa toiselle paikkakunnalle ja nyt on hirveä poru miten tämä mummi meitä ikävöi,soittelee ja vihjailee syyllistävästi että lapsemme vieraantuu hänestä ym. Ei kelvannut silloin kun asuimme kävelymatkan päässä,miksi meidän täytyisi ottaa hänet nyt avosylin vastaan. Myös odotusaikana miehen äiti soitteli päivittäin,hössötti hirveästi vauvasta ja kuulemma "aina saa tulla käymään kun haluaa ja hän tulee aina kun vaan pääsee". kissanviulut,eipä näkynyt eikä kuulunut.
 
En tiedä ap:n tapausta, mutta mua tympäisee meidän isovanhempien puhutaan-yhtä-tarkoitetaan-toista-tyyli.

Mummu lupailee pojalleni yhteistä aikaa ja yhteisiä juttuja ja pojan ollessa innostunut unohtaa ne täysin. Olen kyllä vaatinut hänet tilille joka lupauksesta, sillä lapselle ei tuoteta pettymystä, jättää lupaamatta, jos ei ole halua pitää. (Olen hoitanut tilille vaatimiset ilman, että poika huomannut, saas nähdä miten isompana käy...)

Toiset isovanhemmat haluaisivat NIIN nähdä ja hoitaa, mutta sen yhden kerran, kun apua pyydettiin ei herunut. (ja oli kyse työstä, ei mistään juhlimaan pääsemisestä) Haluasivat puheittensa mukaan NIIN kovasti olla edes jotenkin osa pojan elämää. Kun sitten kutsuttiin pojan muskarin päättäjäisiin, jossa tämä esiintyi, niin eipä sopinut tulla. Katsos, kun anoppi sopinut käyvänsä päättäjäisiä edeltävänä päivänä ostoksilla, ostamassa puvun häihin (jotka kolmen kuukauden päästä) joten ei hän nyt sitten heti seuraavana päivänä taas jonnekin...
 
Tottakai saa. Ja saa sitten myös nämä lapset heittää tällaisen mummun vanhojenkotiin, koska eihän heidän tarvitse sellaista matkustelevaa mummoa hoitaa. Onhan heilläkin oma elämä. Eikö nyt tää mummu tajuakaan ettei hänelle tarvitse elämäänsä kuluttaa.
mutta kun tämä mummu on kuitenkin ne omat lapsensa hoitanut ja kasvattanut, niin ehkäpä heillä on jonkinlainen velvollisuus hoitaa omia vanhenevia vanhempiaan??
 
Miksi pitäisi? Siis jos lapsen äiti ei ole synnyttämässä pikkusisarusta tai joku perheenjäsenistä sairas tai jotain muuta poikkeavaa, niin kyllähän näissä tilanteissa normaalisti "suku pitää yhtä". Mutta jos kyse on normiperheestä, jossa kaikki on vaikkapa terveitä, niin ei kai niitä lapsia sitten sentään joka kuukausi HOITOON viedä? Ihan vaan viemisen ilosta? Kyllähän jokasen perheellisen pitää omien lastensa kanssa kyetä myös vapaa-aikaansa viettää. Laatuaikaa ei ole VAIN se, että äiti ja isä on kahdestaan. Myös perheenä voi olla hauskaa
totta!!!
 

Yhteistyössä