Miksi ei saisi tehdä lisää lapsia jos joskus on lapsi huostaanotettu?

Yksikään lapsi ei ole harjoituskappale eikä lasten kustannuksella pitäisi antaa "uutta tilaisuutta".

 

[QUOTE="vieras";22240891]ts. hän ei ajattele asioista niin kuin sinä haluaisit![/QUOTE]

Ei, lähinnä nyt säälin niitä lapsia. Taidat itse olla näitä "no ehkä minä tämän viidennen pystyisin hoitamaan itse..."

 

[QUOTE="Kyynel";22240939]Ei, lähinnä nyt säälin niitä lapsia. Taidat itse olla näitä "no ehkä minä tämän viidennen pystyisin hoitamaan itse..."[/QUOTE]


Väärin arvattu. Minä olen se joka niitä lapsia ottaa huostaan. Joltakin ensimmäistä, joltakin viidettä.

 

[QUOTE="Kyynel";22240838]On ihan älytön ajatus! Harmi ettei tällasta pysty estämään mitenkään. Mä en ymmärrä miksi niitä lapsia pitää väen vängällä tehdä lisää kun on jo kerran todistettu ettei ole kykenevä siihen. Jos multa vietäis lapset niin en antaisi sitä itselleni IKINÄ anteeksi!!! Vastuutonta, typerää ja ihan kamalaa huostaanotetun lapsenkin kannalta. Miten ihmeessä sille selittäisi että sinusta en pystynyt pitämään huolta etkä saa asua äidin kanssa mutta tämä toinen saa. Kyllä siinä huostaan otossa pitäis olla lapselle enemmän kuin tarpeeksi terapian aiheita. Voin vain kuvitella miten se lapsi parka kärsii ja syyttää itseään ja loppuelämänsä miettii miten hän oli niin vaikea, ettei häntä pystytty hoitaa. *Huoh*[/QUOTE]

Tai lapselle kerrotaan että tämän biologisen äidin elämä oli hänen syntymänsä aikoihin niin vaikeaa ja sekavaa ettei hän kyennyt huolehtimaan lapsesta ja siksi oli lapsen parhaaksi että tämä pääsi toiseen perheeseen. Tämä toinen perhe taas halusi hänet omaksi lapsekseen ja siitä tuli lapsen koti minkä myötä hän sai sisarukset jne.

Myöhemmin biologinen äiti löysi uuden perheen ja sai lisää lapsia, tällä ensimmäisellä lapsella oli kuitenkin jo oma perhe mistä hän ei halunnut luopua vaikka biologinen äiti olisikin ollut halukas ottamaan hänet takaisin. Lapsi saa mahdollisuuden myös tutustua uudelleen biologiseen äitiinsä ja biologisiin sisaruksiinsa ja sitten tätä myötä luoda siitä omat perhemallinsa. Parhaassa tapauksessa jopa niin että laskee sisauksikseen sekä adoption kautta saamansa sisaruksete ttä nämä biologiset.

Helppoa se ei aina ole ja vaatii paljon niin lapselta, adoptioperheeltä kuin biologiseltä äidiltä perheineen. Kuitenkin aivan mahdollista luoda tuosta toimiva systeemi eikä ainakaan sillä adoptioon annetulla lapsella ole syytä mihinkään elinikäiseen katkeruuteen tai itsesyytöksiin. Ei hänen tarvitse ajatella olevansa hylkiö ketä kukaan ei halua, päinvastoin hänellä oli lapsuudessaan jopa kaksi perhettä joista molemmat halusivat hänet lapsekseen.

 

Tai lapselle kerrotaan että tämän biologisen äidin elämä oli hänen syntymänsä aikoihin niin vaikeaa ja sekavaa ettei hän kyennyt huolehtimaan lapsesta ja siksi oli lapsen parhaaksi että tämä pääsi toiseen perheeseen. Tämä toinen perhe taas halusi hänet omaksi lapsekseen ja siitä tuli lapsen koti minkä myötä hän sai sisarukset jne.

Myöhemmin biologinen äiti löysi uuden perheen ja sai lisää lapsia, tällä ensimmäisellä lapsella oli kuitenkin jo oma perhe mistä hän ei halunnut luopua vaikka biologinen äiti olisikin ollut halukas ottamaan hänet takaisin. Lapsi saa mahdollisuuden myös tutustua uudelleen biologiseen äitiinsä ja biologisiin sisaruksiinsa ja sitten tätä myötä luoda siitä omat perhemallinsa. Parhaassa tapauksessa jopa niin että laskee sisauksikseen sekä adoption kautta saamansa sisaruksete ttä nämä biologiset.

Helppoa se ei aina ole ja vaatii paljon niin lapselta, adoptioperheeltä kuin biologiseltä äidiltä perheineen. Kuitenkin aivan mahdollista luoda tuosta toimiva systeemi eikä ainakaan sillä adoptioon annetulla lapsella ole syytä mihinkään elinikäiseen katkeruuteen tai itsesyytöksiin. Ei hänen tarvitse ajatella olevansa hylkiö ketä kukaan ei halua, päinvastoin hänellä oli lapsuudessaan jopa kaksi perhettä joista molemmat halusivat hänet lapsekseen.

Tosi selkeetä lapsen kannalta.

 

Itse olen eniten ihmetellyt, miten uuden lapsen voi/kehtaa saada kaksi vuotta edellisen huostaanoton jälkeen. Lähipiirissä on yksi tällainen ja hänellä yllättäen samanlainen ystävä. Hänkin vetoaa elämäntilanteen muuttumiseen, mutta jotkut ihmiset selviävät lasten kanssa vaikeistakin elämäntilanteista kunnialla. Ja miten ihmeessä se elämäntilanne niin hirveästi muuttuu kahdessa vuodessa, että edellistä lasta ei kotiin kaivata, mutta uusi saa tulla?

Mutta varmasti huostaanottotapauksia on monenlaisia. Ja ehkä elämäntilanne ja erityisesti ihminen voi muuttua, mutta kuvittelisin siihen menevän useita vuosia.

 

[QUOTE="Vieras";22240989]Tosi selkeetä lapsen kannalta.[/QUOTE]

Perhetilanteet ei suinkaan aina ole selkeitä lapsen kannalta. Tai no, ehkä ydinperheessä jo nka lähisuku koostuu ainoastaan ydinperheistä jne.

 

Minulla oli aikoinaan sijaislapsia ja kahteen "lainalapseni" bioperheeseen syntyi myöhemmin lisää lapsia.
Kummassakin tapauksessa kaikki on mennyt hyvin enkä näe mitään syytä miksi pitäisi automaattisesti ajatella että kodin ulkopuoleltaankin lapselleen joskus apua hakenut olisi kelvoton vanhempi mahdollisille muille lapsilleen.

Silloin on luonnollisesti eri asia, mikäli huostaanoton syy on ollut alkoholi- tai huumeriippuvuus , pedofilia tai perheväkivalta. Kahdesta ekasta voi parantua (jos kohta toivoisin pitkää "tervettä" jaksoa ennen kuin uskaltautuu lapsia tekemään) , kahden jälkimmäisen harjoittajille en soisi lapsia koskaan.

 

Miten voi ajatella että okei, ensimmäisen kanssa en pärjännyt mutta josko tekisin toisen ja kokeilisin sen kanssa... Miten lastensaantivimma voi olla niin kova?

 

Tiedän perheitä, joista on lapsia huostaanotettu, ja myöhemmin tekevät lisää lapsia ja pystyvät niistä huolehtimaan. Tällainen tilanne voi olla esim. jos on ensin saanut lapsen todella nuorena ja on ollut meno päällä vielä eikä ole pystynyt lapsesta huolehtimaan. Aikaa menee 10 vuotta eteenpäin, lapsi on asunut 9 vuotta sijaisperheessä. Äiti on rauhoittunut ja asettunut aloilleen ja saa lapsen. Jotta tuo ensimmäinen lapsi palaisi kotiin, täytyisi olla todella vahva side äitiin. Yleensä noissa tilanteissa sitä ei ole koska äiti on mennä viipottanut ties missä. Silloin äiti ei edes lähde hakemaan lasta itselleen, koska se ei monesti olisi lapsen edun mukaista. Mikään ei kuitenkaan estä häntä huolehtimasta hyvin tästä toisesta lapsesta.