Ihan mielenkiintonen aihe. Eiköhän se ole useimmilla ihmisillä sitä, että tehdään sitä, mitä kaveritkin ja koska alkoholi on tässä kulttuurissa niin tärkeätä, niin mennään paikkoihin, joissa sitä saa nauttia. Ja toki kännissä laulattaa ja tanssituttaa! Sehän sen bilettämisen tekee. Ankeata se on aina koheltaa kotibileissä etenkin kun nuorilla nyt ei puitteet kovin hääppöiset ole.
Itselläni ei ollut mitään kiinnostusta bilettämiseen. Tanssiminen ei ollut mun juttu ja itse pidin ihan eri musiikista kuin mitä yökerhoissa soi. Keikoilla kävin - ja ei pisaraakaan alkoholia. Kavereistakaan ei juonut juuri kukaan. Seurustelut hoidettiin siististi eikä mitään yhdenillan säätöjä koskaan. Totta puhuen en edes tajunnut naisista mitään ja kuinka promeskueettisia naiset oikeasti ovat.
Mutta sitten 25-vuotiaana rupesi yhtäkkiä kiinnostamaan. Tanssimisesta tuli hauskaa kun vähän sai viinaa. Musiikki yökerhoissa oli muuttunut seksiä tursuavaksi ja se tietysti loi omaa tunnelmaa (tavallaan ahdistikin kiltin pojan mieltä aluksi). Tuli kai joku kolmenkympin kriisi ja piti päästä kokemaan sitä teinijuttua. Ja kyllähän se hauskaa olikin kun löysi oikeanlaista seuraa! Nuorempia tyttöjä tottakai! Tajusin, että ainahan minä olin haaveillut tekeväni tätä: saada käsihoitoa tanssilattialla ruotsalaistytöltä, ottaa kahden tytön kielet yhtäaikaa suuhun, panna jotain tuntematonta naista, antautua vanhemmalle naiselle, nauttia siitä kun saa antaa pakit itsestään liikaa luuleville siideriprinsessoille jne jne. Ainoa inhottava sivuvaikutus on epäsiistit miesten vessat, öykkärit ja krapula sekä se että joskus kännissä on ääliö. Mutta noita muitahan sitä oikeasti oli teinistä saakka halunnut niin kuin nyt terve mies haluaa, mutta aina se oli pitänyt itseltä kieltää. Kunnon miehen rooli lensi romukoppaan ja hassua kyllä - naisia on ollut sen jälkeen paljon enemmän ja itsetunto kohonnut.
Tavallaan sillä tiellä ollaan vieläkin vaikka nyt tuosta on kulunut jo pari vuotta aikaa ja töiden takia ei jaksa useinkaan enää yötä myöden lähteä minnekään.
Hauskaa se oli, sitä en kiellä. Rakastan edelleenkin tanssimista, mutta reuman takia en enää siihen pysty. Kun oli ne juoksunsa juossut, oli hyvä sitten 24-vuotiaana alkaa äidiksi.
