Miksi bilettäminen kiehtoi teitä nuorena?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "erilainen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"erilainen"

Vieras
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen kysyä että mistä syistä teitä kiehtoi nuorena baarit ja bilettäminen? Siis kun itseä ei kiehtonut, niin en ymmärrä yhtään asiaa ja ois mielenkiintoista tietää että mitkä on olleet ne syyt ja fiilikset bilettää ja mikä siinä oli niin ihanaa? Kuvailkaa mahdollisimman tarkkaan, kun haluan oivaltaa tuon asian.
 
Ei se ollut mustakaan hauskaa, pari kertaa kokeilin kun luulin että se olisi, mutta siihen se sitten jäi. Viimeksi olen ollut baarissa iltaa viettämässä pikkujoulutunnelmissa 18 vuotta sitten (19-vuotiaana) ja voitin joulumantelikisassa herkkukorin =)
 
Mun lapsuudenkodissani oli hyvin autoritäärinen kasvatus eikä minkäänlainen kapinointi tullut kysymykseenkään. Elettiin 70-lukua ja olin taloudellisesti täysin riippuvainen vanhemmistani. Jos - ja kun - halusin käydä lukion, oli pakko tehdä niinkuin vanhemmat käskivät. Kun täytin 18, otin takaisin sen, mitä monet kaverini olivat ehtineet kokea jo vuosia aikaisemmin. Ja tietty kun siinä 80-luvun taitteessa elettiin discojen kulta-aikaa, niin pitihän sitä mennä mukana :D Hauskaa se oli, sitä en kiellä. Rakastan edelleenkin tanssimista, mutta reuman takia en enää siihen pysty. Kun oli ne juoksunsa juossut, oli hyvä sitten 24-vuotiaana alkaa äidiksi.
 
-tunnelma
-erilaiset ihmiset, ihmisten tapaaminen, ei meille kotiin olisi voinut tuoda vastakkaist sukupuolta ja ottaa alkoholia
-tykkään tanssia
-tykkään musiikista

no joo, tuota kesti hetken. vakiinnuin aika nuorena nykyisen miehen kanssa. sitten en jaksanut enää lähteä usein. tai ei jaksettu.
 
Miten niin vain nuorena? ;)
Kävin jo nuorena, alaikäisenä, bileissä tanssimassa kavereiden kanssa. Samaa teen vieläkin, yli 3-kymppisenä äitinä. En kylläkään juo ikinä alkoholia enkä polta, en näe siinä mitään hauskaa.
Miksi? Rakastan tanssimista ja hyvää musiikkia, samoin ihanat ystäväni.
 
[QUOTE="erilainen";27670688]Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen kysyä että mistä syistä teitä kiehtoi nuorena baarit ja bilettäminen? Siis kun itseä ei kiehtonut, niin en ymmärrä yhtään asiaa ja ois mielenkiintoista tietää että mitkä on olleet ne syyt ja fiilikset bilettää ja mikä siinä oli niin ihanaa? Kuvailkaa mahdollisimman tarkkaan, kun haluan oivaltaa tuon asian.[/QUOTE]

Seksi. Loppujen lopuksi.
 
Meilla oli tiukka uskonnollinen kasvatus kotona. Kun siita piinasta paasin eroon, niin oli kunnon rytinaa useamman vuoden. Enka kylla vielakaan tuoppiin sylje, vaikka lapsuuskoti jai taakse 11 vuotta sitten.
 
[QUOTE="northern soul";27670889]Meilla oli tiukka uskonnollinen kasvatus kotona. Kun siita piinasta paasin eroon, niin oli kunnon rytinaa useamman vuoden.[/QUOTE]

Sama juttu. Kotona asuessa ei saanut tehdä "mitään", joten piti sitten koittaa kotoa muuttamisen jälkeen, mistä kaikesta oli jäänyt paitsi. Aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa samoihin aikoihin kun muutin kotoa, ja se onneksi hillitsi jonkin verran menoa, mies on mua vanhempi ja sillä oli jo teinisekoilut takana, vaikka baariin usein lähtikin mukaan.
 
miten niin nuorena? mä olen bilettänyt yli 20 vuotta, koska se vaan on niin kivaa. ihmisten ja kavereiden tapaaminen ja kaverini nyt vaan on ihan ykköstyyppejä, joten meillä on aina kivaa.
 
  • Tykkää
Reactions: lissukka.
Kiva musiikki, tanssiminen, kavereiden näkeminen..


Miten niin nuorena? Voi sitä vanhempanakin. Mulla se vaihe alkoi v.2008 38v.

Niin no mun elämä oli aika ikävää alle 26v. että ei tullut juostua baareissa.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Silloin kun siinä vielä joku kiehtoi, se oli ihan vaan kokeilunhalua saada tietää, millaista se sit on.

Kiehtovuus loppui kyllä hyvin pian, mutta kyllä mä nykyäänkin välillä käyn jossain "bilettämässä", tosin yleensä jonkun kaverin "painostuksesta" enkä omasta aloitteestani.
Mulla ei tee ikinä mieli lähteä "bilettämään", mutta hyviä keikkoja käyn kyllä useinkin katsomassa ja juon siinä samalla vähintään pikkuhiprakkaan. :D

Noista keikoista tykkään senkin takia, että siellä on lähinnä vain samanhenkisiä ihmisiä, eikä jengi ole niin sekaisin kuin jossain perus yökerhoissa.
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
No mä en ole koskaan ns. bilettänyt. Mutta se olisi voinut kiinnostaa joka ..koska meillä kotona alkoholiin suhtauduttiin tosi kielteisesti ja tanssimistakin pidettiin seurakunnassa pahana. Elin vaan niin suojeltua elämää ja halusin kiin kovasti tehdä oikein, etten ole oikein bilekulttuuriin tutustunut.

Mutta jos menen laivalle, vien mieheni tanssilattialle ja tanssin. Alkoholia käytän tosi vähän ja silloin useimmiten vain kotona.
 
Ihan mielenkiintonen aihe. Eiköhän se ole useimmilla ihmisillä sitä, että tehdään sitä, mitä kaveritkin ja koska alkoholi on tässä kulttuurissa niin tärkeätä, niin mennään paikkoihin, joissa sitä saa nauttia. Ja toki kännissä laulattaa ja tanssituttaa! Sehän sen bilettämisen tekee. Ankeata se on aina koheltaa kotibileissä etenkin kun nuorilla nyt ei puitteet kovin hääppöiset ole.

Itselläni ei ollut mitään kiinnostusta bilettämiseen. Tanssiminen ei ollut mun juttu ja itse pidin ihan eri musiikista kuin mitä yökerhoissa soi. Keikoilla kävin - ja ei pisaraakaan alkoholia. Kavereistakaan ei juonut juuri kukaan. Seurustelut hoidettiin siististi eikä mitään yhdenillan säätöjä koskaan. Totta puhuen en edes tajunnut naisista mitään ja kuinka promeskueettisia naiset oikeasti ovat.

Mutta sitten 25-vuotiaana rupesi yhtäkkiä kiinnostamaan. Tanssimisesta tuli hauskaa kun vähän sai viinaa. Musiikki yökerhoissa oli muuttunut seksiä tursuavaksi ja se tietysti loi omaa tunnelmaa (tavallaan ahdistikin kiltin pojan mieltä aluksi). Tuli kai joku kolmenkympin kriisi ja piti päästä kokemaan sitä teinijuttua. Ja kyllähän se hauskaa olikin kun löysi oikeanlaista seuraa! Nuorempia tyttöjä tottakai! Tajusin, että ainahan minä olin haaveillut tekeväni tätä: saada käsihoitoa tanssilattialla ruotsalaistytöltä, ottaa kahden tytön kielet yhtäaikaa suuhun, panna jotain tuntematonta naista, antautua vanhemmalle naiselle, nauttia siitä kun saa antaa pakit itsestään liikaa luuleville siideriprinsessoille jne jne. Ainoa inhottava sivuvaikutus on epäsiistit miesten vessat, öykkärit ja krapula sekä se että joskus kännissä on ääliö. Mutta noita muitahan sitä oikeasti oli teinistä saakka halunnut niin kuin nyt terve mies haluaa, mutta aina se oli pitänyt itseltä kieltää. Kunnon miehen rooli lensi romukoppaan ja hassua kyllä - naisia on ollut sen jälkeen paljon enemmän ja itsetunto kohonnut.

Tavallaan sillä tiellä ollaan vieläkin vaikka nyt tuosta on kulunut jo pari vuotta aikaa ja töiden takia ei jaksa useinkaan enää yötä myöden lähteä minnekään.
 
- taianomainen hyvä fiilis
- itsetunnon kohottaminen esim. vastakkaiselta sukupuolelta ihailevia katseita ja kommentteja saamalla - -tutustumalla erilaisiin ihmisiin ja siten erilaisiin elämäntapahoihin/maailmankatsomuksiin/mielenkiinnonkohtaisiin sen oman paikkansa maailmassa löytäminen.
- eläminen ja liikkeellä oleminen yöllä kun "kuuluisi" nukkua, auringonnousun näkeminen baarista tullessa ja tähtitaivas talvella
- se kun porukka ja itse oli ottaneet alkoholia niin oli rennompaa ja pystyi uskoutumaan ja kuulemaan salaisuuksia ja siten taas maailma tavallaan avartui

Mä en edes mitenkään kovaa bilettäjätyyppiä ollut, tai tykkäsin kyllä siitäkin, mutta mun elämässä oli paljon muutakin: harrastuksia ym.
 
En osaa sanoa. En ole koskaan ollut mikään bilettäjä. Nuorena siellä jaksoi joskus käydä ihan vaan kavereita tapaamassa (joilla siis ainoa paikka tavata muita oli baari) mutta kun sitä on itse muutaman kuukauden sinkkujaksoja lukuunottamatta ollut parisuhteessa melkolailla yhtäjaksoisesti 15-vuotiaasta, ni eipä siellä paljon ollut näkemistä ja kokemista. Usein olinkin baarissa autolla liikenteessä ja join sitten kotona jos juoda teki mieli. Mä en tanssi, en laula karaokea ja munaakin oon aina saanu muualta(kin) kuin baarista ni en ole oikein bilettämistä tajunnut...

Hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja hyvää seuraa esim. kotona tai ystävien luona toimii kyllä!
 
Minä kait olen bilettänyt jo 20 vuotta, eikä loppua näy ;) Kiehtoo; ihanat ystävät, joiden kanssa on aina hauskaa. Sinkkuaikoina tietty ekstrana oli miesten bongailu, mutta parisuhteessa kun olen niin yhdessä tulee käytyä. Mulle se on rentoutumismuotona, ottaa muutama olut ystävien kera, joskus käydä tanssimassa, useammin kuitenkin jossain pubissa josta pääsee hyvissä ajoin kotiin nukkumaan. :)

Ja kotona vanhemmat on aina olleet kohtuukäyttäjiä, kuten ollaan me kaikki lapsetkin. Täysi-ikäiseksi kun tultiin niin joskus saatettiin istua iltaa meidän porukoilla ennen kuin lähdettiin kavereiden kanssa kaupunkiin. :)
 

Yhteistyössä