Miksi avoliitto on muka vähempää sitoutumista kuin avioliitto?

Olen monesti törmännyt tuohon typerään ajattelutapaan tällä palstalla, että avoliitto on jotenkin vähempi arvoisempi ja siitä voi lähteä noin vain pois.

Miten on vähäistä sitoutumista se, että pariskunnalla on yhteinen asunto/talo ja velat siitä, yhteiset lapset? Mun mielestä nuo sitoo enemmän yhteen kuin joku avioliitto ja kyllä ihminen lähtee jos on lähteäkseen oli kyse avoliitosta tai avioliitosta.

Joskus tuntuu, että jotkut ottaa henkilökohtaisena loukkauksena sen, että kaikki ei halua naimisiin. Ei ymmärretä sitä, että ollaan silti sitoutuneita toisiinsa. Jos omassa avioliitossa on asiat hyvin, niin miksi sitten pitää halventaa muiden parisuhteita älyttömillä kommenteilla?

En mäkää ala haukkumaan ketään naimisissa olevaa vaikka en itse avioliittoa pidäkään niin suuresti tavoiteltavana asiana.

Ei, en ole itse avoliitossa vaan olen sinkku. Jos joku sopiva mies löytyy, niin ei mun ajatus ole se, että menemme naimisiin joku päivä. Se ei vain ole mulle tärkeää vaan muut asiat ovat.

Sekin vielä, että mun puolesta ihmiset saa olla kihloissa vaikka 50 vuotta, se on heidän asiansa. Ei se ole pois muilta millään tavalla.

 

mulle avioliitto on kristillisen vakaumukseni takia tärkeä ja siksi olen mennyt naimisiin.

 

Avioliitto takaa ainakin sen että jos toinen kuolee niin leskellä on taloudellinen turva parempi.

 

Olen törmännyt samanlaiseen ajatusmaailmaan omassa tuttavapiirissäni. Vieläpä niin, että parempi mennä naimisiin vaikka useita kertoja, kuin jättää kokonaan menemättä. Tuttavapiirissä on muutamia, jotka ovat alle kolmikymppisinä jo toista kertaa naimisissa ja erotessa asenne on jo sellainen, että ei kannata vaihtaa sukunimeä takaisin tyttönimeen, kun kyllähän se sitten taas uudelleen avioituessa muuttuu. Me olemme jotenkin todella omituisia, kun emme mieheni kanssa ole suunnitelleet menevämme naimisiin. Tänä päivänä kun ainoa asia jotka avoliitossa ei saa, on leskeneläke, eikä uskonnollinen vakaumuksenikaan vaadi, en näe kovinkaan tarpeellisena mennä naimisiin.

 

Mä taas en tajua, miksi avoliittoon vaaditaan lisää oikeuksia. Siitä vaan naimisiin, jos asemaansa tahtoo parantaa! Siinä mielessä minusta on kummallista olla vuosikausia avoparina, koska jokainen liitto päättyy joskus. Tulee sitten ero tai kuolema, niin liitto on ohi ja silloin avoliitossa eläneellä voi olla kusiset oltavat. On siis varsin huomaavaista ottaa rakkaansa aviopuolisokseen.

 

mulle avioliitto on kristillisen vakaumukseni takia tärkeä ja siksi olen mennyt naimisiin.

Mulla sama. Siis en ole naimisissa, olen sinkku, mutta jos haluan joskus naimisiin niin teen sen ainoastaan sen vuoksi koska avioliitto on pyhä. Mulle se merkitsee sitä, että tosissani haluan sitoutua ja luvata sen Jumalan edessä.

 

Ihan naurettavaa ajatella, että avoliitto olisi verrattavissa avioliittoon.

 

Mä taas en tajua, miksi avoliittoon vaaditaan lisää oikeuksia. Siitä vaan naimisiin, jos asemaansa tahtoo parantaa! Siinä mielessä minusta on kummallista olla vuosikausia avoparina, koska jokainen liitto päättyy joskus. Tulee sitten ero tai kuolema, niin liitto on ohi ja silloin avoliitossa eläneellä voi olla kusiset oltavat. On siis varsin huomaavaista ottaa rakkaansa aviopuolisokseen.

Avoliitossa olevat ei kyllä usein ole näitä "oikeuksia" haluamassa, vaan nimenomaan eivät halua valtiota säätelemään liittoansa. Valtio ja kunnat taasen säästävät pitkän pennin, kun enää ei voi pitkäaikaista avopuolisoa ihan puille paljaille erotessa jättää.

 

Minä taas ajattelen ihan toisinpäin kuin ap.

Yhteiset lapset, yhteinen asunto ja yhteinen velka ovat erittäin huonoja syitä pysyä yhdessä. Meidän parisuhteessa merkityksellisin syy yhdessäololle on se 'tahto rakastaa toista aina kuolemaan asti.' Me molemat rakastamme toisiamme. Me haluamme rakastaa toisiamme myös niinä huonoina päivinä; sen takia olemme solmineen avioliiton ja sanoneet toisillemme -Tahdon.

En pidä avoliittoa millään tavalla huonompana kuin avioliittoa - kummassakin muodossa perusteet parisuhteelle voivat olla hyvät ja kantavat, mutta surisin kyllä jos mieheni olisi kanssani samoista syistä, joita ap luettelee...

 

Mä taas en tajua, miksi avoliittoon vaaditaan lisää oikeuksia. Siitä vaan naimisiin, jos asemaansa tahtoo parantaa! Siinä mielessä minusta on kummallista olla vuosikausia avoparina, koska jokainen liitto päättyy joskus. Tulee sitten ero tai kuolema, niin liitto on ohi ja silloin avoliitossa eläneellä voi olla kusiset oltavat. On siis varsin huomaavaista ottaa rakkaansa aviopuolisokseen.

Peesi. Jokainen olkoot ihan sellaisessa liitossa kun mieli tekee. Mutta jos valtsee sen avoliiton, niin turha sitten kitistä perintöveroista ja leskeneläkkeistä. Ihan itse se "vapaampi" suhde on valittu.

 

[QUOTE="alma";26259456]Peesi. Jokainen olkoot ihan sellaisessa liitossa kun mieli tekee. Mutta jos valtsee sen avoliiton, niin turha sitten kitistä perintöveroista ja leskeneläkkeistä. Ihan itse se "vapaampi" suhde on valittu.[/QUOTE]

En ole ikinä kuullut yhdenkään avoliitossa elävän valittelevan leskeneläkkeistä tai perintöveroista, saati erotilanteen tasingoista ynnä muista. Sen sijaan kun avioliitossa elävältä kysyy, miksi oikein pitäisi mennä naimisiin, nuo vedetään esiin. Turhan monille tuntuu oleva taloudellinen etu ainoa syy naimisiin menoon, kyllähän rakkaus riittäisi pitämään yhdessä ilman rekisteröintiäkin.

 

Minä haluan olla mieheni lähin omainen. Se on yksi syistä miksi toisella kerralla valitsin avioliiton.

Avopuoliso ei sitä ole vaikka mihin sen itse ilmoittaisitte. Puhun kokumuksesta.

 

Avoliitosta on helpompi lähteä kuin avioliitosta. Avoliittoon monet menevät helpommin kuin naimisiin. Mutta on silti avoliittoja ja avoliittoja. Toiset ovat noita, joissa sitoutuminen ei ole kummoista, mutta toisissa sitoutuminen on vahvempaa kuin monella avioliitossa. Joten en pidä kaikkia avoliittoja samanlaisina.

 

Minä haluan olla mieheni lähin omainen. Se on yksi syistä miksi toisella kerralla valitsin avioliiton.

Avopuoliso ei sitä ole vaikka mihin sen itse ilmoittaisitte. Puhun kokumuksesta.

Missä tilanteessa avopuoliso ei ole lähiomainen? Mullakin on nimittäin rutkasti kokemusta asiasta, eikä vielä ole tullut tilannetta vastaan, jossa ei olisi ollut vaikkei mitään erillistä ilmoitustakaan tekisi.

 

Mä taas oon törmännyt yhden ihmisen taholta siihen että minä ja mieheni oltiin typeriä kun mentiin naimisiin kahden vuoden seurustelun jälkeen, kun eihän se vai kestää. Tän tyypin mielestä ainut järkevä tapa hoitaa asiat on olla ensin kymmenen vuotta yhdessä ja tehä sinä aikana pari lasta ja sitten ehkä naimisiin. Kaikki muu on "älyvapaata". Itsekin olen samaa mieltä että avoliitto varsinkin omistusasunnossa on melko sitova sopimus, siinä missä avioliittokin.

 

[QUOTE="vieras";26259494]En ole ikinä kuullut yhdenkään avoliitossa elävän valittelevan leskeneläkkeistä tai perintöveroista, saati erotilanteen tasingoista ynnä muista. Sen sijaan kun avioliitossa elävältä kysyy, miksi oikein pitäisi mennä naimisiin, nuo vedetään esiin. Turhan monille tuntuu oleva taloudellinen etu ainoa syy naimisiin menoon, kyllähän rakkaus riittäisi pitämään yhdessä ilman rekisteröintiäkin.[/QUOTE]

Aivan varmasti rakkaus on lähes kaikille tärkein syy mennä naimisiin, ihan älytöntä kuvitella jotakin muuta. Useimmille ei nuorena ja/tai köyhinä nuo taloudelliset seikat merkitse mitään. Mutta helposti se mieli alkaa muuttumaan, jos yhteisiä lapsia ja vielä useampia kotiäitivuosia alkaa olemaan.
Eikä se, että mietitään näitä rahajuttuja, tarkoita sitä, että se alkuperäinen syy, eli rakkaus olisi johonkin kadonnut/ vähentynyt.

 

Avoliitto on perseestä, toista kertaa en moiseen lähde. Avioliitossa asiat paljon selkeämmät ja kaikki on tasan yhtä paljon molempien. Ei tartte aina miettiä tää mun tää on sun ja mitään ei kannata hankkia yhdessä koska mahdollisen eron sattuessa ei tiedä yhtään mitä niille yhteisesti hankituille jutuille tapahtuu kuka saa ne jne.

 

[QUOTE="vieras";26259541]Missä tilanteessa avopuoliso ei ole lähiomainen? Mullakin on nimittäin rutkasti kokemusta asiasta, eikä vielä ole tullut tilannetta vastaan, jossa ei olisi ollut vaikkei mitään erillistä ilmoitustakaan tekisi.[/QUOTE]

Toivon ettei tulekaan. Esim. siinä tilanteessa kun mieheni makasi teholla liikenneonnettomuuden seurauksena.

Poliisi ilmoitti hänen veljelleen (vanhemmat jo kuolleet) tilanteesta. Veljillä olivat olleet välit poikki jo parikymmentä vuotta ja veli on ihan rappioalkoholisti eikä ole koskaan edes veljestään välittänyt. Siskokin eksällä oli ja kunnollinen mutta kun veli oli vanhempi niin hän oli eksän lähin omainen.
Sairaalasta sain tietoja sen jälkeen kun veli kirjoitti siihen valtakirjan. Samoin perunkirjaan ja muiden asioiden hoitoon tarvitsin sisaruksilta valtakirjan.

Jokainen valitkoon liitokseen sen missä on onnellinen ja se on pääasia. En vaan toivo kenellekään sitä mitä minulle tapahtui.

 

[QUOTE="sss";26259623]Avoliitto on perseestä, toista kertaa en moiseen lähde. Avioliitossa asiat paljon selkeämmät ja kaikki on tasan yhtä paljon molempien. Ei tartte aina miettiä tää mun tää on sun ja mitään ei kannata hankkia yhdessä koska mahdollisen eron sattuessa ei tiedä yhtään mitä niille yhteisesti hankituille jutuille tapahtuu kuka saa ne jne.[/QUOTE]

Nykylainsäädännön mukaan avoliitossa jaetaan ihan samalla tavalla varat tasan erotilanteessa. Ei siis eroa avioliitosta mitenkään.

 

[QUOTE="vieras";26259646]Nykylainsäädännön mukaan avoliitossa jaetaan ihan samalla tavalla varat tasan erotilanteessa. Ei siis eroa avioliitosta mitenkään.[/QUOTE]

Tuskin nyt ihan kaikissa mene niin, ehkä yhdessä hankituille asioille. mutta en usko että mä yhtäkkiä erotessani saan puolet miehen talosta.

 

Toivon ettei tulekaan. Esim. siinä tilanteessa kun mieheni makasi teholla liikenneonnettomuuden seurauksena.

Poliisi ilmoitti hänen veljelleen (vanhemmat jo kuolleet) tilanteesta. Veljillä olivat olleet välit poikki jo parikymmentä vuotta ja veli on ihan rappioalkoholisti eikä ole koskaan edes veljestään välittänyt. Siskokin eksällä oli ja kunnollinen mutta kun veli oli vanhempi niin hän oli eksän lähin omainen.
Sairaalasta sain tietoja sen jälkeen kun veli kirjoitti siihen valtakirjan. Samoin perunkirjaan ja muiden asioiden hoitoon tarvitsin sisaruksilta valtakirjan.

Jokainen valitkoon liitokseen sen missä on onnellinen ja se on pääasia. En vaan toivo kenellekään sitä mitä minulle tapahtui.

Olen ollut vastaavassa tilanteessa, valitettavasti, ja kyllä avopuoliso katsottiin lähiomaiseksi ihan automaattisesti. Valitettavaa että sinulle on käynyt noin, mutta tuossa tilanteessa on toimittu väärin.

 

[QUOTE="sss";26259661]Tuskin nyt ihan kaikissa mene niin, ehkä yhdessä hankituille asioille. mutta en usko että mä yhtäkkiä erotessani saan puolet miehen talosta.[/QUOTE]

Kannattaa tutustua tähän uuteen lakiin. Todellakin erotilanteessa toimitaan nykyään samoin oltiinpa sitten avo- tai avioliitossa.

 

[QUOTE="vieras";26259663]Olen ollut vastaavassa tilanteessa, valitettavasti, ja kyllä avopuoliso katsottiin lähiomaiseksi ihan automaattisesti. Valitettavaa että sinulle on käynyt noin, mutta tuossa tilanteessa on toimittu väärin.[/QUOTE]

Kyllä mun tiedoissa on lähiomaisina omat vanhempani..

 

Itse asiassa ei. Avoliitossa erpon tullessa avopuoliso voi toki yrittää vaatia jonkinlaista hyvitystä vaatia mutta vaatimuksen läpimeno on sangen epävarmaa koska mitään paperille pistettyä ei ole olemassa. Periaatteessahan ex-siippa voi jopa väittää ettei mitään liittoa ollutkaan vaan kämppiksinä tässä on vain asuttu.

 

[QUOTE="sss";26259661]Tuskin nyt ihan kaikissa mene niin, ehkä yhdessä hankituille asioille. mutta en usko että mä yhtäkkiä erotessani saan puolet miehen talosta.[/QUOTE]

Ethän sinä avioliitossakaan saa puolia miehen talosta, vaan mies maksaa sinulle tarvittaessa tasinkoa. Toki jos ei rahana, niin sitten kiinteänä omaisuutena, mutta se toimii ihan samalla tavalla avoliitossakin nykyään.