Miksi ajattelen, että lapseni on ruma? :(

[äiti alla päin]

Muiden mielestä, miksi aina ajattelen muita. Toki tulee hetkiä, kun katon lastani ja nään maailman söpöimmän pojan, mut taas toisinaan mietin et onkohan hän muiden mielestä ruma. Miksi edes ajatella noin? :/
Alkuun ei tullut sitä lapsi rakkaus tunnetta minulle ollenkaan, ja se tuli vain ajan kanssa. Ja siintä lähtien olen mennyt vuoristorataa tuntemuksineni lastani kohtaan.. Mikä hitto mua vaivaa??

 

[Saska]

Outoa. Miun lapsi tosin onkin maailman suloisin ja ihanin nappisilmäinen peikkotukka, ihan vertaansa vailla.=)

 

[oilikki]

Hyi, minkälainen äiti oikein olet... kaikille niitä lapsia siunaantuukin

 

[Nanna1980]

:hug:
voisko olla masennusta, hae apua!jo lapsesikin takia

 

[vv]

minkäs ikäinen lapsi on?
onko sulla synnytyksenjälkeinen masennus?

 

[no]

mun mielestä harva suomalainen pikku-poika ei olekaan söpö...ulkomaalaisissa on kyllä södejä poikia! Mutta mulla onkin ihania typyköitä

 

[W]

Oletko itseesi tyytyväinen ?

 

[Vanilja]

Onko sulla ollut itselläsi ongelmia ulkonäön kanssa nuorena? Näetkö hänessä jotain piirteitä, joita sinun on vaikea hyväksyä itsessäsi?

 

[ap]

Joo oon sit vissiin tämän takia aivan kamala äiti, jos nyt ajattelen vain lapsestani noin!!!! Käytös häntä kohtaan, on kuitenkin todella rakastavaa ja tuntuu, että olen maailman paras äiti hänelle. Onhan hän jo kohta 2- vuotinen lapsi.

 

[Casper]

Hyi, minkälainen äiti oikein olet... kaikille niitä lapsia siunaantuukin

Tämäpä se auttoi. Ap:lle keskustele vaikka neuvolassa tuntemuksistasi, jos ne vaivaavat. Meitä on niin erilaisia ja kuka se on toisesta sanomaan ja arvostelemaan. Masennustakin voi olla kuvassa jos kuva itsestä äitinä ei ole ehyt.

 

[auts]

en mäkä ajattele tolleen vaan että mulla on nätti poika ja tyuttö... tuli sama mieleen voisko sulla olla masennusta?

 

[vieras]

No onhan se totta, että osa lapsista on viehättävämmän ja söpömmän näköisiä kuin toiset, mutta kyllähän nyt normaalisti äidin mielestä se oma on kaikkein suloisin ja kaunein. Mitä väliä sillä sitten on, mitä muut ovat lapsen ulkonäöstä mieltä?

 

[Minttuhirviö]

Kun tyttö saa kiukkukohtauksen muiden ihmisten nähden (eikä tosiaankaan ole silloin söpöä katseltavaa) :snotty: tiedän kyllä miten ihmiset ajattelee... Että onpa kauhea kakara. Myönnän itsekin joskus syyllistyneeni ajattelemaan niin muiden lapsista

Mutta silti en näe lastani toisten ihmisten silmin, vaan se on maailman ihanin ja rakkain tyttö, sillä hetkellä vaan hankalalla tuulella. Ihan turhaan mietit mitä muut ajattelee. Katohan vaan nii sun pojasta kasvaa komia poika Miehessä saa olla särmää

 

[yksinyhdessä]

Ei musta outoa vaan huolestuttavaa jos enimmäkseen ajattelet noin jos joskus vain niin on varmaan ihan normaalia..tuskin kukaan äiti pystyy kokemaan vain puhdasta rakkautta, iloa ja onnea aina ja ikuisesti lastaan kohtaan..oletko koskaan maininnut noista tuntemuksista esim. neuvolassa tai vaikka mll:n vanheimpainpuhelimessa tms.. voisi olla hyvä puhua jonkun kokeneen tai ammattilaisen kanssa..

 

[ap]

No onhan se totta, että osa lapsista on viehättävämmän ja söpömmän näköisiä kuin toiset, mutta kyllähän nyt normaalisti äidin mielestä se oma on kaikkein suloisin ja kaunein. Mitä väliä sillä sitten on, mitä muut ovat lapsen ulkonäöstä mieltä?

Aivan, tässähän se pointti on. Ajattelen elämässä muutenkin liikaa MUITA. Siintä ois päästävä eroon.

 

[Halfcafnonfatlatte]

Veikkaisin, etta sulla on itsella huono itsetunto ja sita kautta huolehdit siita, mita muut ovat lapsestasikin mielta... :hug:

 

[nbd]

Mulle tuli mieleen, että et ehkä ole ihan sinut itsesi kanssa.. onko sulla omasta mielestäsi huono itsetunto? Älä välitä ilkeistä kommenteista, niiden laukojat eivät myöskään ole sitä "parhaimmistoa", kun inhimillisyyttä ja empatiaa haetaan..

 

[ap]

Ei musta outoa vaan huolestuttavaa jos enimmäkseen ajattelet noin jos joskus vain niin on varmaan ihan normaalia..tuskin kukaan äiti pystyy kokemaan vain puhdasta rakkautta, iloa ja onnea aina ja ikuisesti lastaan kohtaan..oletko koskaan maininnut noista tuntemuksista esim. neuvolassa tai vaikka mll:n vanheimpainpuhelimessa tms.. voisi olla hyvä puhua jonkun kokeneen tai ammattilaisen kanssa..

Neuvola aika olisi kohta, mutta en uskalla puhua. Olen todella arka puhumaan. Jos voisin kirjottaa sille neuvola tätille niin varmasti pystyisin. Jotekin tuntuu kauheelta ajatella, miten se ottaa sen kun ilmasen huoleni. Eli taas alan ajattelemaan pidemmälle.. Puhuisin jos uskaltaisin, suu ei vain aukene ja olen vain se ns. täydellinen äiti muiden joukossa nevolassa -.-

 

[ap]

Mulle tuli mieleen, että et ehkä ole ihan sinut itsesi kanssa.. onko sulla omasta mielestäsi huono itsetunto? Älä välitä ilkeistä kommenteista, niiden laukojat eivät myöskään ole sitä "parhaimmistoa", kun inhimillisyyttä ja empatiaa haetaan..

No lapsen isä laukoi joskus nykysin siis exä, minua huoraksi ja se on jäänyt pistävästi mieleen, kun jälkeenpäin sit pyyteli anteeks. Sanottu, että olen liian sinisilmäinen, äitini mollaa aina tekemisiä ja sanomisia, mielellään en puhu sille mitään, koska se lyttää mun maailman täysin. Sillä oli jopa pokkaa sanoa minulle kerran, että sinäkin se olet niin avuton lasten kanssa ( hän ite lastenhoitaja, eli olevinaan täydellisyys ) harvoin on kuitenkin häneltä neuvoja kysynyt ja sen sanoin myös puoltustukseksi. Omasta mielestäni olen pärjännyt hyvin. Ja toivon jatkossa että pärjään lapsen kanssa kahdestaankin elellessä hyvin.

 

[palma]

Anteeksi nyt mutta toi masennuksen tyrkyttäminen syyksi kaikkeen mahdolliseen on jo vähän liiallista! Äitiyteen kuuluvat myös negatiiviset tunteet ihan jokaisella, ei kenenkään äitiys ole pelkkää hattaraa ja onnentunnetta. Mielestäni olennaista on, kuinka osaa suhtautua synkkiin ja "kiellettyihin" ajatuksiin - antaako itselleen luvan niihin vai kokeeko niistä kovasti syyllisyyttä. Muista ap ettei ne lapsetkaan ihan kaikkea aisti vaikka herkkiä ovatkin, joten pelkät ajatuksesi eivät lastasi vahingoita. Varmaan myös tiedätkin sen, etteivät kaikki rakastu lapseensa ensisilmäyksellä, eivätkä he silti ole mitenkään tunnevammaisia. Sulla on taatusti hurmaava lapsi ja lapsellasi hieno äiti!

 

[vieras]

Kuulostaa tosiaan itsetunto-ongelmilta. Lapsihan on perinyt ulkonäkönsä sinulta ja mieheltäsi. Ajatteletko itsestäsi ja mihestäsikin, että olette rumia muiden ihmisten mielestä?? Lapsen ulkonäölle et voi mitään, mutta muistathan että oma asenteesi ja suhtautumisesi vaikuttaa lapsen itsetunnon kehitykseen. Ethän halua hänelle itsetunto-ongelmia ulkonäön suhteen?

Arvioitko itse useinkin muiden lasten ulkonäköä, kuka on ruma ja kuka kaunis lapsi? Tuskin sentään, ja tuskinpa kovin moni muukaan terve aikuinen niin tekee.

 

[ap]

Kuulostaa tosiaan itsetunto-ongelmilta. Lapsihan on perinyt ulkonäkönsä sinulta ja mieheltäsi. Ajatteletko itsestäsi ja mihestäsikin, että olette rumia muiden ihmisten mielestä?? Lapsen ulkonäölle et voi mitään, mutta muistathan että oma asenteesi ja suhtautumisesi vaikuttaa lapsen itsetunnon kehitykseen. Ethän halua hänelle itsetunto-ongelmia ulkonäön suhteen?

Arvioitko itse useinkin muiden lasten ulkonäköä, kuka on ruma ja kuka kaunis lapsi? Tuskin sentään, ja tuskinpa kovin moni muukaan terve aikuinen niin tekee.

Toisinaan pidän lapsen isää rumana, mutta lasta komeempana kun hän. Itseäni pidän normaalina. En rumana, enkä kauniina. Ja tuttujen lapsia katson, onko he söpöjä, mutte en kenestäkään kyllä ajattele että ruma olisi.
Ja tuntuu pahalta, jos minulle sanotaan, että lapsi on isänsä näköinen. Mutta painotan, lapsi on minulle erittäin rakas ajatukset ovat vain todella kummalliset.

 

[nbd]

Mulle tuli mieleen, että et ehkä ole ihan sinut itsesi kanssa.. onko sulla omasta mielestäsi huono itsetunto? Älä välitä ilkeistä kommenteista, niiden laukojat eivät myöskään ole sitä "parhaimmistoa", kun inhimillisyyttä ja empatiaa haetaan..

No lapsen isä laukoi joskus nykysin siis exä, minua huoraksi ja se on jäänyt pistävästi mieleen, kun jälkeenpäin sit pyyteli anteeks. Sanottu, että olen liian sinisilmäinen, äitini mollaa aina tekemisiä ja sanomisia, mielellään en puhu sille mitään, koska se lyttää mun maailman täysin. Sillä oli jopa pokkaa sanoa minulle kerran, että sinäkin se olet niin avuton lasten kanssa ( hän ite lastenhoitaja, eli olevinaan täydellisyys ) harvoin on kuitenkin häneltä neuvoja kysynyt ja sen sanoin myös puoltustukseksi. Omasta mielestäni olen pärjännyt hyvin. Ja toivon jatkossa että pärjään lapsen kanssa kahdestaankin elellessä hyvin.

En ole mikään psykologi, mutta jos tuota "lyttäystä" on ollut koko elämäsi asiassa kuin asiassa niin ei se ainakaan itsetuntoa kehitä. Uskon kyllä, että pärjäät hyvin lapsen kanssa ja olet hyvä äiti. Ja tuo lapsen ulkonäön pohdinta liittyykin mun mielestä juuri omaan epävarmuuteesi itsesi suhteen, ei siis epävarmuuteen äitinä. Mutta kuten sanottu, tämä on vain tällaista keittiöpsykologiaa.. jos asia sinua vaivaa niin kannattaa tosiaan puhua jonkun asiantuntijan kanssa, saattaa siinä jotkut solmut aueta. Tsemppiä sulle

 

[vieras]

No ei minunkaan mielestäni oma lapseni ole juuri se maailman kaunein, siis onhan se hemmetin hertainen ja ihana ja suloinen, mutta eihän me miehenkään kanssa mitää maailman parhaimman näköisiä olla. Ihan varmasti löytyy kasvoilta rumempiakin muksuja kuin meidän, mutta löytyy myös kauniimpia. Mutta luonteeltaan tuo likka on kyllä maailman paras ja ihanin <3