Miksi äitiyden täytyy olla uhrautumista?

[aapee]

Olen pidempään ihmetellyt, etenkin tällä palstalla, olevaa ilmiötä. Hyvä äiti on uhrautuva äiti. Hän elää vain lapsiaan varten, hermostumatta, turhautumatta ja tylsistymättä. Hän ei ikinä missään nimessä suutu lapsilleen tai väsy ainaiseen käytettävissä olemiseen. Hän pitää kodin ja lapset siistinä uupumuksenkin uhalla. Vapaata, omaa aikaa, hän ei tarvitse. Hän on ensimmäisenä hereillä ja menee viimeisenä nukkumaan. Hän on se, joka vähävaraisessa perheessä, on syömättä jotta muu perhe saa syödä kunnolla.

Miksi näin on?

Sitten äidit, jotka tunnustavat haluavansa olla muuta kuin "pelkkä" äiti, olla Nainen, vaimo, paras ystävä, haukutaan ja syyllistetään! Äiti, joka myöntää välillä olevansa väsynyt, turhautunut lapsiinsa, kyllästynyt siivoamiseen, haukutaan maan rakoon ja ihmetellään miten hän on voinut lapsia tehdä kun ei jaksa niitä hoitaa.

Miksi?

Äitiyttä on monenlaista. Ihan yhtä monta äitiyttä ja tapaa olla äiti, on olemassa kun on äitejäkin. Toiset haluavat luopua omasta itsestään lastensa vuoksi, toiset haluavat säilyttää oman itsensä myös erillään lapsistaan. Miksi ei voida hyväksyä molempia? Miksi ei voida olla syyllistämättä ja vaatimatta että kaikki olisivat samanlaisia äitejä?

 

[hannamaria]

Tai sitten susta vaan tuntuu siltä. Minä herään mieluusti aiemmin kuin muut, jotta saan kaikessa rauhassa syödä jukurtin ja lukea Anna-lehden aamukusella. Vasta kun olen tyhjentänyt tiskikoneen ja ripustanut pyykit kuivuun, teen pojalle aamupuuron.

Ja viimisenä meen nukkuu ihan käytännön syistä. Lattia on helpoin luututa kun ei liiku väkeä.

MUTTA: iltapäivällä otan torkut jos väsyttää. Silloin mua ei saa häiritä

Jos olen vaan kotona, kotityöt ja lapsenhoito ei mua silleen väsytä. Koulu/työpäivän jälkeen on pakko huilata. (hatunnosto niille jotka vetää saman remmin läpi kokopäivätöissä)

 

[nöppönen]

niinhän tuo tuntuu olevan. kun vain se oma tapa on se oikea ja kaikki muu on väärää ja epäonnistunutta. kaikki myö ollaan erilaisia tapojemme ja jaksamistemme kanssa.

 

[SuhmuranSandra]

Jospa lähdettäs siittä, et kaikki me ollaan äitejä ja teemme parhaamme oman perheemme eteen. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa et onko kotona vai ei. Mä olen tällä hetkellä kotona, mut en todellakaan koe uhrautuvani yhtään mihinkään. Tai toi kuvaus oli aika kärjistävä ainakin..

Jospa jokainen eläis vaan sitä omaa elämäänsä, parhaansa mukaan..

 

[Rieputarallaa]

Enemmän oikeassa et voisi aapee olla!

Mie oon yrittänyt täällä moneen kertaan selittää ja perustella, minkälainen kotiäitiys mua närästää, mutta eipä se mitään auta, kun mut on jo tuomittu itsekkääksi paskapääksi, kun menin töihin vanhempainvapaan jälkeen.

 

[aapee]

hannamaria: en nyt pahalla tätä sano, mutta mun mielestä (ja tämä on vain mun mielipide) siivoaminen ei ole sitä omaa aikaa. Ihanaa, että saat edes torkut ottaa rauhassa

Tuostakin paistaa läpi tämä ainainen siivoaminen ja kodin siisteydestä huolehtiminen. Jota on ilmeisesti äidin, ja nimenomaan äidin, tehtävä. Täytyy odottaa, että muu perhe menee nukkumaan ennen kun pääsee hoitamaan kaikkia velvollisuuksiaan.

En tiedä osasinkin ihan oikein ilmaista sitä mitä ajattelen. Jotenkin en vain ymmärrä miksi äidin koko maailma ja kaikki tapahtumat jotenkin rajoittuvat vaan kodin seinien sisälle.

 

[SuhmuranSandra]

hannamaria: en nyt pahalla tätä sano, mutta mun mielestä (ja tämä on vain mun mielipide) siivoaminen ei ole sitä omaa aikaa. Ihanaa, että saat edes torkut ottaa rauhassa

Tuostakin paistaa läpi tämä ainainen siivoaminen ja kodin siisteydestä huolehtiminen. Jota on ilmeisesti äidin, ja nimenomaan äidin, tehtävä. Täytyy odottaa, että muu perhe menee nukkumaan ennen kun pääsee hoitamaan kaikkia velvollisuuksiaan.

En tiedä osasinkin ihan oikein ilmaista sitä mitä ajattelen. Jotenkin en vain ymmärrä miksi äidin koko maailma ja kaikki tapahtumat jotenkin rajoittuvat vaan kodin seinien sisälle.

Ja miksi ihmeessä se elämä lasten kanssa rajoittuu vaan seinien sisälle? Kovin montaa paikkaa ei ole mihin lapsia ei voisi mukaan ottaa..

 

[aapee]

Siis nimenomaan tuota, että syyllistetään ja haukutaan itsekääksi jos ei haluakaan olla "vain" kotona. Eikä hyväksytä sitä, että äiti käy useamman kerran viikossa harrastamassa, puhumattakaan että kävisi viihteellä. Heti haukutaan jos joku ei vaihda käsipyyhkeitä joka päivä tai valittaa kun aika käy pitkäksi. Ei toinen äitiys ole yhtään sen parempi kun toinen. Ei uhrautuva äiti automaattisesti parempi äiti. Tätä en vain ymmärrä miksi jotenkin sitä on niin vaikeaa hyväksyä. Eikä voida edes puhua siitä, että joskus omat lapset suututtaisi tai tuhrauttaisi. Ei hyvä äiti niin ajattele.

 

[hannamaria]

hannamaria: en nyt pahalla tätä sano, mutta mun mielestä (ja tämä on vain mun mielipide) siivoaminen ei ole sitä omaa aikaa. Ihanaa, että saat edes torkut ottaa rauhassa

Tuostakin paistaa läpi tämä ainainen siivoaminen ja kodin siisteydestä huolehtiminen. Jota on ilmeisesti äidin, ja nimenomaan äidin, tehtävä. Täytyy odottaa, että muu perhe menee nukkumaan ennen kun pääsee hoitamaan kaikkia velvollisuuksiaan.

En tiedä osasinkin ihan oikein ilmaista sitä mitä ajattelen. Jotenkin en vain ymmärrä miksi äidin koko maailma ja kaikki tapahtumat jotenkin rajoittuvat vaan kodin seinien sisälle.

Se tosiaan riippuu niin siitä miten jutun kokee. Minusta on ihana lepuuttaa silmiä hiljaisuuden vallitessa, vastaputsatussa lattiassa :kieh:

 

[äiti]

Kukin imee itseensä sellaisia tarinoita/juttuja jotka ärsyttää tai sitten tuntee ne omikseen. Mutta loppupeleissä kukin tekee niin kuin haluaa.kukapa muu elämän suunnasta määrää kuin sinä itse?jos haluaa uhrautua lapsille tai uralle tai jos ei halua edes koskaan lapsia ,on se kunkin yksilön oma valinta.jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä muut haluaa tai ajattelee tai sanoo.

 

[aapee]

hannamaria: en nyt pahalla tätä sano, mutta mun mielestä (ja tämä on vain mun mielipide) siivoaminen ei ole sitä omaa aikaa. Ihanaa, että saat edes torkut ottaa rauhassa

Tuostakin paistaa läpi tämä ainainen siivoaminen ja kodin siisteydestä huolehtiminen. Jota on ilmeisesti äidin, ja nimenomaan äidin, tehtävä. Täytyy odottaa, että muu perhe menee nukkumaan ennen kun pääsee hoitamaan kaikkia velvollisuuksiaan.

En tiedä osasinkin ihan oikein ilmaista sitä mitä ajattelen. Jotenkin en vain ymmärrä miksi äidin koko maailma ja kaikki tapahtumat jotenkin rajoittuvat vaan kodin seinien sisälle.

Ja miksi ihmeessä se elämä lasten kanssa rajoittuu vaan seinien sisälle? Kovin montaa paikkaa ei ole mihin lapsia ei voisi mukaan ottaa..

No tietysti lapset voi ottaa mukaan mutta juuri se että ilman muuta oletetaan että ne otetaan aina mukaan. Sen jälkeen kun naisesta tulee äiti, kaikki mitä hän tekee, tai saa tehdä, määritetään sen mukaan että hän on äiti. Hän ei ole enää ensisijaisesti nainen vaan äiti. Ja hänen tekemisiään arvostellaan sen valossa.

Tietysti, niin kuin sanoin jo, jokainen saa tehdä niin kuin itse haluaa. Mutta minusta tuntuu, että nämä uhrautuvat äidit syyllistävät, haukkuvat ja vähättelevät toisenlaisia äitejä. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta sellainen tunnelma täällä ajoittain on.

 

[äiti]

Vaikka uhrautuja äidit syyllistäisivät muita, ei sinun kannata alentua samaan,mitä juuri aapee teet.

 

[SuhmuranSandra]

hannamaria: en nyt pahalla tätä sano, mutta mun mielestä (ja tämä on vain mun mielipide) siivoaminen ei ole sitä omaa aikaa. Ihanaa, että saat edes torkut ottaa rauhassa

Tuostakin paistaa läpi tämä ainainen siivoaminen ja kodin siisteydestä huolehtiminen. Jota on ilmeisesti äidin, ja nimenomaan äidin, tehtävä. Täytyy odottaa, että muu perhe menee nukkumaan ennen kun pääsee hoitamaan kaikkia velvollisuuksiaan.

En tiedä osasinkin ihan oikein ilmaista sitä mitä ajattelen. Jotenkin en vain ymmärrä miksi äidin koko maailma ja kaikki tapahtumat jotenkin rajoittuvat vaan kodin seinien sisälle.

Ja miksi ihmeessä se elämä lasten kanssa rajoittuu vaan seinien sisälle? Kovin montaa paikkaa ei ole mihin lapsia ei voisi mukaan ottaa..

No tietysti lapset voi ottaa mukaan mutta juuri se että ilman muuta oletetaan että ne otetaan aina mukaan. Sen jälkeen kun naisesta tulee äiti, kaikki mitä hän tekee, tai saa tehdä, määritetään sen mukaan että hän on äiti. Hän ei ole enää ensisijaisesti nainen vaan äiti. Ja hänen tekemisiään arvostellaan sen valossa.

Tietysti, niin kuin sanoin jo, jokainen saa tehdä niin kuin itse haluaa. Mutta minusta tuntuu, että nämä uhrautuvat äidit syyllistävät, haukkuvat ja vähättelevät toisenlaisia äitejä. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta sellainen tunnelma täällä ajoittain on.

No mun mielestä on ihan turha yleistää noin rankalla kädellä, varsinkin oman mututuntuman perusteella.. Tai jonkun palstaperiaatteen takia.

Oikea elämä on sitten ihan eri asia. Mua ei ainakaan kiinnosta suuremmin mitä muut tekee, kunhan oma elämä rullaa sillai, et me ollaan tyytyväisiä. =)

 

[aapee]

Vaikka uhrautuja äidit syyllistäisivät muita, ei sinun kannata alentua samaan,mitä juuri aapee teet.

Tarkoitus ei ollut sitä tehdä. Pohdin tässä vain syitä miksi sellainen tunne tulee. Luin ajatuksia herättävän kirjan ja siksi aikani kuluksi täällä näitä pohdiskelen. Enkä siivoa vaikka sotkuista on

 

[Lunatic]

Munkin pitäs aina olla selitysvelvollinen (mukamas) vieraille ihmiselle, jos liikun kotipihassani ilman lasta. Naapurin ämmille ja ukoille. :headwall:

 

[Rieputarallaa]

Vaikka uhrautuja äidit syyllistäisivät muita, ei sinun kannata alentua samaan,mitä juuri aapee teet.

Tarkoitus ei ollut sitä tehdä. Pohdin tässä vain syitä miksi sellainen tunne tulee. Luin ajatuksia herättävän kirjan ja siksi aikani kuluksi täällä näitä pohdiskelen. Enkä siivoa vaikka sotkuista on

Mikä kirja? Kuulostaa kiinnostavalle .

 

[aapee]

Lähinnä sitä mietin miten paljon turhaa syyllisyyttä ja pahaa oloa kärsitään kun luulla, että äidin on oltava jotenkin marttyyri. Ei saa tuntea väsymystä, kiukkua, kyllästymistä. Vaikka nuo ovat ihan normaaleja, äidillekin sallittuja, tunteita. Ihanteellista olisi jos kaikki äitinä olemisen muodot hyväksytään yhtä ehdoitta kun tuo klassinen äitimalli

 

[hannamaria]

hannamaria: en nyt pahalla tätä sano, mutta mun mielestä (ja tämä on vain mun mielipide) siivoaminen ei ole sitä omaa aikaa. Ihanaa, että saat edes torkut ottaa rauhassa

Tuostakin paistaa läpi tämä ainainen siivoaminen ja kodin siisteydestä huolehtiminen. Jota on ilmeisesti äidin, ja nimenomaan äidin, tehtävä. Täytyy odottaa, että muu perhe menee nukkumaan ennen kun pääsee hoitamaan kaikkia velvollisuuksiaan.

En tiedä osasinkin ihan oikein ilmaista sitä mitä ajattelen. Jotenkin en vain ymmärrä miksi äidin koko maailma ja kaikki tapahtumat jotenkin rajoittuvat vaan kodin seinien sisälle.

Ja miksi ihmeessä se elämä lasten kanssa rajoittuu vaan seinien sisälle? Kovin montaa paikkaa ei ole mihin lapsia ei voisi mukaan ottaa..

No tietysti lapset voi ottaa mukaan mutta juuri se että ilman muuta oletetaan että ne otetaan aina mukaan. Sen jälkeen kun naisesta tulee äiti, kaikki mitä hän tekee, tai saa tehdä, määritetään sen mukaan että hän on äiti. Hän ei ole enää ensisijaisesti nainen vaan äiti. Ja hänen tekemisiään arvostellaan sen valossa.

Tietysti, niin kuin sanoin jo, jokainen saa tehdä niin kuin itse haluaa. Mutta minusta tuntuu, että nämä uhrautuvat äidit syyllistävät, haukkuvat ja vähättelevät toisenlaisia äitejä. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta sellainen tunnelma täällä ajoittain on.

Tämä ei niinkään ole mielipiteeni muista äideistä, vaan minusta itsestäni: Minähän olen nyt ennenkaikkea äiti. Ja lasta ei missään nimessä TARVITSE ottaa mukaan joka paikkaan. Meillä olisi pitkä rivi sukulaisia jonossa, jotka tahtoisi olla pojan kanssa enemmän. Mutta minähän en anna, koska HALUAN olla lapsen kanssa. Tuntui suorastaan pahalta kun kävi ekan kerran ravintolassa syömässä ilman lasta.

Kyse ei ole siitä etteikö äiti VOISI liikkua enemmänkin ilman lasta/lapsia, mutta monasti etenkin imetysaikana ne hormoonit on niin pinnassa, ja se rakastuminen lasta kohtaan niin totaalista, ettei voi käsittää, kuinka joskus voi olla erossa siitä lapsesta. No enää ei koulupäivä ilman vauvaa tunnu hirveän pahalta, vaikka pieni haikeus koko ajan pyörii mielessä.

Näissä tunnelmissa on joskus vaikea tajuta, että joku ei koekaan olevansa "vapaalla", jos on vauva kantoliinassa mukana.

 

[SuhmuranSandra]

Lähinnä sitä mietin miten paljon turhaa syyllisyyttä ja pahaa oloa kärsitään kun luulla, että äidin on oltava jotenkin marttyyri. Ei saa tuntea väsymystä, kiukkua, kyllästymistä. Vaikka nuo ovat ihan normaaleja, äidillekin sallittuja, tunteita. Ihanteellista olisi jos kaikki äitinä olemisen muodot hyväksytään yhtä ehdoitta kun tuo klassinen äitimalli

Onks toi nyt siitä mainitsemastasi kirjasta?

Aika yleistystä.

 

[aapee]

Vaikka uhrautuja äidit syyllistäisivät muita, ei sinun kannata alentua samaan,mitä juuri aapee teet.

Tarkoitus ei ollut sitä tehdä. Pohdin tässä vain syitä miksi sellainen tunne tulee. Luin ajatuksia herättävän kirjan ja siksi aikani kuluksi täällä näitä pohdiskelen. Enkä siivoa vaikka sotkuista on

Mikä kirja? Kuulostaa kiinnostavalle .

Adrienne Rich, Of Woman Born. Ajatuksia herättävä

 

[Rieputarallaa]

Vaikka uhrautuja äidit syyllistäisivät muita, ei sinun kannata alentua samaan,mitä juuri aapee teet.

Tarkoitus ei ollut sitä tehdä. Pohdin tässä vain syitä miksi sellainen tunne tulee. Luin ajatuksia herättävän kirjan ja siksi aikani kuluksi täällä näitä pohdiskelen. Enkä siivoa vaikka sotkuista on

Mikä kirja? Kuulostaa kiinnostavalle .

Adrienne Rich, Of Woman Born. Ajatuksia herättävä

Pannaan muistiin - kiitos .

 

[pieras]

Syy miksi aina löytyy joku haukkumaan on se, että täällä on niin paljon palstailijoita ja meitä on moneen lähtöön. Olipa kyse mistä tahansa niin aina löytyy joku määkimään ja toinen puolustamaan. Jos ei kestä sitä niin kannattaa kirjoitella sellaisella foorumilla, jossa ei ole niin sekalaista joukkoa äitejä.

 

[äiti 40plusplus]

ei äitiys myöskään tarvitse olla ainaista valittamista. Ja tämä vain tuon avauksen ajatusten kirvoittamana... En viitsi lukea pidemmälle...
Mutta oikeasti äitiys on yksi valinta elämässä, kukaan ei pakota ketään perhettä perustamaan eikä hankkimaan sitten enää sitä kuudetta tai edes toista lasta. jalat voi panna ristiin tai kaivaa sen dildon esille ja sanoa miehellekin että omia käsiä voi käyttää =)
Ihan oikeasti elämästä saa enemmän irti jos yrittää asioista löytää ne positiiviset puolet ja omille valinnoilleen positiiviset perustelut.
mutta tällaisten palstojen idea on varmaan myös huolien purkaminen ja valittaminen, mutta jos joku ei valita niin ei siitä kuitenkaan tarvitse valittaa =)

 

[LisaMarie]

Mä en oikein ymmärtäny juttua.
Eihän äitys ole ollenkaan uhrautumista, vaan koko lasten hankkiminen onäärimmäisen itsekästä. Mä ainakin olen ihan itsekkäistä syistä hankkinu lapseni, enkä tunne mitenkään niiden takia uhrautuvani, vaan päinvastoin, olis ollu iso uhraus heistä luopua.

 

[hullujussi]

vastaan että: koska äitiys kasvattaa ihmistä, siinä huomaa kuinka iso vastuu toisesta on, ja kuinka paljon sen hyvän huomisen eteen on tehtevä, on tehtävä uhrauksia paremman tulevaisuuden vuoksi.