Miksi aina luullaan että terapiat ja psykologit auttavat ihmistä?

  • Viestiketjun aloittaja "oikea ammattivalittaja"
  • Ensimmäinen viesti
cccc
Kuka luulee?

On yleisessä tiedossa että esim. persoonallisuushäiriöisistä osa toipuu, osa ei.
Lisäksi on tiedossa, että psykopaatteja voidaan auttaa tietyiltä osin mutta kokonaisuudessaan hoito on tuloksetonta ja opittu unohtuu pian.
 
Masentaa
Lukea tuollaista. Itse en ole terapiaan päässyt omasta halusta huolimatta. Käyn vain juttelemassa psyk. Sairaanhoitajalle. Lääkkeitä kokeiltu erilaisia. Vuosia kärsinyt masennuksesta.
 
Ongelmana on voinut olla terapeuttien/psykologien liian tiuha vaihtuminen, tai päinvastoin liian kauan saman ammattiauttajan pakeilla jonka kanssa henkilökemiat eivät vain kohtaa. Mielenterveyttä edistävillä ammattilaisilla kun työkaluinaan ei ole muuta kuin oma persoonallisuus. Omissa asenteissa tietenkin piilee myös, saako asiakas tarvitsemaansa apua mutta siinäkin tilanteessa ammattitaitoisen ihmisen tulisi tunnistaa potilaansa mahdolliset dissosiaatiot, splittaukset, mitä tahansa siellä taustalla onkaan.
 
"Vieras"
Voithan sä ajatella, että olet edelleen hengissä. Ehkä sun kohdalla terapia meni niin, että esti sun psykoosin ja itsemurhan.

[QUOTE="oikea ammattivalittaja";29146728]Mä kävin 25v eikä elämänhalu lainkaan kasvanut sitten ne lopetettiin tuloksettomina. Ei niistä kaikille ole hyötyä.[/QUOTE]
 
"Piipiäinen"
Mä olen nyt itse käynyt terapiassa vuoden. Tulin itse asiassa aika epätoivoiseksi terapeutin sanoista. Hän totesi, että ei ole ollenkaan varmaa, että saan terapiasta apua. Lisäksi sanoi, että olen yksi hänen uransa haastavimmista potilaista. Terapeuttini on siis psykiatri, ei pelkästään psykoterapeutti.

Moni voi nyt ihmitellä, että kuinka joku terapeutti voi sanoa noin. Itse suoraan kyllä kysyin, voinko hyötyä tästä terapiasta. Maksan terapiani itse, koska mulla on sairauskuluvakuutus. Syyt terapiassani käymiseeni eivät myöskään ole tavanomaiset. En ole masentunut, ahdistunut eikä minulla ole sellaista sairautta, jota voitaisiin lääkkeillä hoitaa. Mulla on vaikea persoonallisuushäiriö.
 
cccc
[QUOTE="Piipiäinen";29146810]Mulla on vaikea persoonallisuushäiriö.[/QUOTE]

Uteliaisuudesta, mikä? Mulla oli sellaisten, kyllä monikossa, lisäksi mm. vaikea ja pitkäkestoinen masennus, muutama ahdistuneisuuhäiriö jne.
Silti, terapiasta oli ja on huomattava apu.
 
"minttu"
ensinnäkin terapeuteissa on eroa, jos esim. terapeutti keskittyy vain nykyhetkeen,siitä ei luonnollisesti ole kaikille apua. koska jos ongelmat juontuvatkin lapsuudessa tai nuoruudessa koetusta traumasta. eikä sitä läpikäydä,niin ei ongelma häviä minnekkään. Toisekseen henkilökemia vaikuttaa,terapeutin koulutus ja ammattitaito vaikuttaa. sen lisäksi vaikuttaa potilaan oma motivaatio.

pps. sinä jokaoot kärsinyt vuosia masennuksesta, miksi pitää keskustella psyk.sairaanhoitajalle,ei niistä oel mitään apua,toisekseen ei aivojen kemiallinen tasapaino parane puhumalla(toki jos on jotain traumaattista,mutta siihen tarvitsee psykoterapiaa) tee terveydenhuollon muistutus ja kantelu siitä ette ole saanut asianmukaista hoitoa.

ps.tiedän ihmisiä jotka ovat käynett juttelemassa ties missä ja jotka ovat kokeilleet vaikka mitä lääkkeitä tuloksetta. mutta 10 sähköhoito kerran jälkeen on masennus oireet hävinneet.

http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=1551100
 
"vieras"
[QUOTE="Piipiäinen";29146810]Mä olen nyt itse käynyt terapiassa vuoden. Tulin itse asiassa aika epätoivoiseksi terapeutin sanoista. Hän totesi, että ei ole ollenkaan varmaa, että saan terapiasta apua. Lisäksi sanoi, että olen yksi hänen uransa haastavimmista potilaista. Terapeuttini on siis psykiatri, ei pelkästään psykoterapeutti.

Moni voi nyt ihmitellä, että kuinka joku terapeutti voi sanoa noin. Itse suoraan kyllä kysyin, voinko hyötyä tästä terapiasta. Maksan terapiani itse, koska mulla on sairauskuluvakuutus. Syyt terapiassani käymiseeni eivät myöskään ole tavanomaiset. En ole masentunut, ahdistunut eikä minulla ole sellaista sairautta, jota voitaisiin lääkkeillä hoitaa. Mulla on vaikea persoonallisuushäiriö.[/QUOTE]

Jos sä oot itse kysynyt asiaa, niin olisiko terapeutin pitänyt valehdella? Hänhän vastasi rehellisesti, ettei tiedä hyödytkö terapiasta, josta itse maksat. Itsekin pystyt näkemään, ettet käy terapiassa tavanomaisista syistä ja sinulla on vaikea persoonallisuushäiriö.
 
Masentaa
Minulle sanotaan aina etten ole vielä terapiakunnossa. Kuitenkin käyn töissä. Nyt psykiatri teki lausunnon että katsotaan vasta 2014 terapiaa mutta varmaa ei ole sekään. Psyk.sairaanhoitajalla olen jutellut jo 2v ja mitään apua en ole saanut. Kyselee vaan nykyhetkestä ja miten menee töissä ja kotona. Olen monesti pyytänyt lähetettä terapiaan. En tajua pitääkö minun itsekseni osata parantua masennuksesta ja sitten vasta saan terapiaa. Turhauttaa. Ongelmat lähtöisin lapsuuden perheen ongelmista ja koulukiusaamisesta. Tarvisin kyllä apua kun työkyky voi mennä lopulta. Miten tehdä muuten kantelu hoidosta? Onko siitä haittaa itselle ja omaan hoitoon?
 
"vieras"
Ei se terapia ole mikään poppaskonsti että joillain sanoilla toinen pystyy parantamaan.

Siinä pitäisi itsekin tehdä jotain eikä vaan odottaa, että kun tuo kuuntelee mä paranen. Pitää käydä läpi syyt, seuraamukset, oma osuus, oma vaikutusmahdollisuus ja ajatuksen ja toimintojen muuttaminen. Näin karkeesti.
 
"oikea ammattivalittaja"
[QUOTE="vieras";29147003]Ei se terapia ole mikään poppaskonsti että joillain sanoilla toinen pystyy parantamaan.

Siinä pitäisi itsekin tehdä jotain eikä vaan odottaa, että kun tuo kuuntelee mä paranen. Pitää käydä läpi syyt, seuraamukset, oma osuus, oma vaikutusmahdollisuus ja ajatuksen ja toimintojen muuttaminen. Näin karkeesti.[/QUOTE]

Niin mä tiedän etten pysty ikinä hyväksymään sitä etten pääse työelämään enkä saa ammattia siksi en varmasti ikinä piristy.
 
Masentaa
Eli tajusinko oikein että itse pitää nämä syy/seuraus suhteet pohtia ilman että psyk.sairaanhoitaja kysyy niitä tai ottaa selvää? Tiedän kyllä minkä takia jouduin koulukiusatuksi mutta auttaako asian muistelu ja esiinnostaminen? Yritän vain unohtaa sen samoin kuin kotivaikeudet ja suurimman osan olenkin unohtanut. Pitääkö minun siis nyt pohtia omaa syyllisyyttäni asioihin että paranen? Syyllistän itseäni jo kaikesta nytkin kuten masennuksesta. Onko kellään neuvoa miten eteenpäin? En halua huonompaan kuntoon joutua.
 
cccc
Eli tajusinko oikein että itse pitää nämä syy/seuraus suhteet pohtia ilman että psyk.sairaanhoitaja kysyy niitä tai ottaa selvää? Tiedän kyllä minkä takia jouduin koulukiusatuksi mutta auttaako asian muistelu ja esiinnostaminen? Yritän vain unohtaa sen samoin kuin kotivaikeudet ja suurimman osan olenkin unohtanut. Pitääkö minun siis nyt pohtia omaa syyllisyyttäni asioihin että paranen? Syyllistän itseäni jo kaikesta nytkin kuten masennuksesta. Onko kellään neuvoa miten eteenpäin? En halua huonompaan kuntoon joutua.
Voihan itsetutkiskelua harjoittaa ihan itsekseenkin. Ei siihen tarvita ketään kyselemään.
Ajatuksia voi työstää paperille, ihan vaan kirjoittamalla tai vaikka piirtämällä.
Lisäksi keskustelu vaikka sitten sen sairaanhoitajan kanssa, joista muuten osalla on ihan psykoterapeutin(kin) koulutus.

Miksi pitää etsiä syyllisiä? Jos joku hakkaa, on se hakkaajan syy. Mutta se miten tästä nousee ylös on omalla vastuulla.
 
Masentaa
Hirveesti olen tehnyt ajatustyötä itsekseni. Osa ongelmaani on liian syvällinen ajattelu ja asioiden pyörittäminen joka johtaa ahdistukseen. Olen lukenut myös kirjallisuutta mm. Positiivisesta ajattelusta. Ei tuloksia juurikaan. Olen pitänyt kaiken vuosia sisälläni kertomatta kellekään ja joitakin vuosia sitten kerroin ja siitä ongelmat ja masennus laukesi.
 
min ttu
Eli tajusinko oikein että itse pitää nämä syy/seuraus suhteet pohtia ilman että psyk.sairaanhoitaja kysyy niitä tai ottaa selvää? Tiedän kyllä minkä takia jouduin koulukiusatuksi mutta auttaako asian muistelu ja esiinnostaminen? Yritän vain unohtaa sen samoin kuin kotivaikeudet ja suurimman osan olenkin unohtanut. Pitääkö minun siis nyt pohtia omaa syyllisyyttäni asioihin että paranen? Syyllistän itseäni jo kaikesta nytkin kuten masennuksesta. Onko kellään neuvoa miten eteenpäin? En halua huonompaan kuntoon joutua.
no unohtamaminen ei ole hyvä keino,sillä se lisää ahdistusta,ne vaikuttaa tiedostamatta sun elämään vaikka yrittäisitkin unohtaa. kyllähän sun täytyy ymmärtää että asiat pitää käsitellä,eikä paeta. olen minäkin ollut koulukiusattu ja vaikka mitä,enkä ole masentunut, itteä on turha syyttää esimerkiksi siitä että on joutunu kiusatuksi,mutta kyllä sitä masennuksen syntymistä voi edes auttaa ja vaikeuksien syntymistä omalla toiminallaan. tietty jos masennus on vain kemiallinen epätasapaino ni sit auttaa lääkehoito/sähköhoito.

psyk sairaanhoitaja on oikeasti ihan turha ammatti,ei ne ketään auta parantumaan, hymistelee vaan(mut onhan se tärkeää tietty seurata jos potilas alkaa vaikka itsetuhoiseksi niin tietää lääkäri laittaa lähetteen sairaalaan).



Ahdistusta voivat ylläpitää myös opitut toimintatavat ja psyykkiset tottumukset, kuten:
ahdistavien tilanteiden välttely
virheelliset uskomukset itsestä ja kielteiset ajatukset
tunteiden tukahduttaminen
kyvyttömyys hoivata itseä
kyvyttömyys määritellä omia rajoja
jännitykset kehossa
stressaava elämäntapa
päihteiden väärinkäyttö
merkityksettömyyden ja tarkoituksettomuuden tunne.

Ahdistus - Suomen Mielenterveysseura


Alakuloisuus - Suomen Mielenterveysseura
 
"minttu"
seurakunnan perheasiainneuvottelukeskuksessa on perhe/pariterapeutteja,sinne voi mennämyös yksin,sieltä löytyy koulutettu psykoterapeutti eikä lähetettä tarvitse.

terveydenhuollon muistutus tehdään yksikön ylilääkärille, se on lakisääteinen oikeus. jos ongelmaa vähätellään,eikä hoitoa(lähetettä psykoterapiaan) tule, voi tehdä kantelun googlaamalla löytyy kantelulomake(kantelun voi tehdä alue-hallinto virastoon ja eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle).niistä ei seuraa mitään,muuta kuin se että saa mahdollisesti hoitoa.
 
cccc
"psyk sairaanhoitaja on oikeasti ihan turha ammatti,ei ne ketään auta parantumaan, hymistelee vaan(mut onhan se tärkeää tietty seurata jos potilas alkaa vaikka itsetuhoiseksi niin tietää lääkäri laittaa lähetteen sairaalaan)."

Sinulla taitaa olla hoito kesken.
 
"minttu"
sekä valviraan
http://www.valvira.fi/files/tiedostot/k/a/Kantelulomake.pdf

eduskunnan oikeusasiamiehelle
http://eoa.eduskunta.fi/Resource.phx/eoa/kantelu/kantelu.htx

siinä vetoaa siihen että on oikeus saada hyvää hoitoa ja kohtelua.

mitään lakipykäliä ei tarvitse.
 
Piipiänen
Uteliaisuudesta, mikä? Mulla oli sellaisten, kyllä monikossa, lisäksi mm. vaikea ja pitkäkestoinen masennus, muutama ahdistuneisuuhäiriö jne.
Silti, terapiasta oli ja on huomattava apu.
Ihan tarkkaa diagnoosia ei ole, mutta kyseessä on mun kohdalla epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Olen empatiakyvytön, mutta osaan teeskennellä sellaista. Olen myös hyvin tunnekylmä monissa asioissa. Tiedostan kuitenkin, että käytökseni ja ajatteluni on epänormaalia. Terapeutti ei voi poistaa " häiriötäni", mutta toiveena olisi, että voisin muuttaa käyttäytymistäni, enkä satuttaisi muita. Suurin "syntini" on välinpitämättömyys muista ihmisistä. Jos joku käytökseni takia hylkää minut, sillä on melko vähän merkitystä.
 
Masentaa
Joo masennus ja ahdistushäiriö minulla tod.näköisesti on. Sitä myös yksityinen psykiatri epäili jo vuosia sitten. Sitten jouduin sairaalaan ja kunnalle hoitoon. Ei varaa yksityiseen psykiatriin nyt. On huono itsetunto, luottamus ihmisiin mennyt, mm. Psykiatrini kunnalla on yksikön ylilääkäri ja hän ei suositellut terapiaa vielä kuntoni takia. Siinä vaan vaara että joudun sairaslomalle tai työkyvyttömäksi ja sitten ei enää terapiaa suositella muutenkaan. En enää jaksaisi yhtään odottaa kun vuosia jo puhunut psyk.sairaanhoitajalle. Kuitenkin niitäkin aikoja vaikea sovittaa päivätyössä käyvänä ja sitten niitä annetaan harvoin. Oman kunnon mukaan annetaan mutta terapiaa ei anneta oman kunnon mukaan. Osaan puhua ja käsitellä vaikeitakin asioita joten ihmettelen kohdallani terapia negatiivisyyttä.
 

Yhteistyössä