Miksi aina kuvitellaan että toinen kun katsoo niin se heti mulkoilee pahasti

[shihtzu]

Tuli tosta julki-imetys-ketjusta mieleen, että tällä palstalla moni on sitä mieltä, että kun joku jossain ulkomaailmassa tuijottaa tai katsoo hieman pidempään, niin se on heti murhaavasti katsomista. Mistä te tiedätte mitä se ihminen oikeasti sillä hetkellä katsoo.

Minä itse näytän kuulemma helposti aika pelottavalta ja mun perusilme on suupielet enempi alaspäin, että jos minä jotain vähän pidempään katson, niin varmaan heti ajatellaan että katson murhaavasti, vaikka se ei sitä olekaan.

 

[-Jonttu-]

Siksi, että ihmisillä on tarvetta kärjistellä asioita, ja siten hakea huomiota / sääliä itseään kohtaan.

 

[Dee]

Samaa miettinyt.
Pari kertaa olen tainnut tuijottaa sekunnin murto-osan myös imettävää äitiä..murhaavastikko?
En vaan kateellisena kun en ite voinut imettää
En minä tuijottele kyllä, tai jää tuijottamaan, vaan ennemminkin katsahdan mahdollisesti.
Pari pv sitten oli joku ketjukin jossa äiti oli ollut kaupassa vammaisen lapsensa kanssa,
ja loukkaantunut kun "tuijotettiin"..
saatan katsahtaa silloinkin, en väheksyen tai arvostellen vaan arvostaen äidin jaksamista ja katsoa hellyydellä lasta,
ovat herttaisia.

 

[vieras]

Tuo on vähän semmoista murrosikäisen kielenkäyttöä. Meillä ainakin teini kysyy kiukkuisena: "Mitä vahtaat/kyttäät?" vaikka mielestäni katson häntä ihan tavallisesti.

 

[hoya bella]

Mulla on tapana katsoa jonnekin suuntaan (usein ihmiseenkin) ja ajatella ihan omia asioita enkä lainkaan kiinnitä huomiota siihen mimmonen ihminen siinä on ja mitä tekee. Tai vaikka katsonkin ihmiseen mimmonen hän on ja mitä tekee niin en mä sitä pahalla katsoa ellei ole aihetta esim yks päivä kaupan kassojen luona yks mies tupakoi ja olin, että mitä ihmettä.

Helposti sitä vain itsekin ajattelee, että mitähän mussa on vikana kun joku ihminen katsoo vaikkei pahastikaan katsois.