Miksi äiti itkee?

Esikoinen tuli yllättäen alakertaan huomasi minun itkevän. Ei ollut ensimmäinen kerta tässä viime päivinä, että poika näki minut itkemässä.
Selitin vaan, että joskus me aikuisetkin itkemme, aina siihen ei ole selitettävää syytä.
Onko hullua kertoa 6,5-vuotiaalle mitä on tapahtunut? Raskauden keskeytymisestä?
Näen, että poikaa selvästi vaivaa, miksi minä olen nykyisin aina surullinen. Ja tuo näkee sen, vaikka yritän sitä sinnillä peitellä.
:'(

 

osan ottoni kekeytymisestä :hug:

 

vaan lapselle, niin ei turhaan ahdistu lapsikaan. On hienoa, että äiti voi näyttää tunteensa lapselleen

 

No, toinen näkee että olet surullinen! Eikai sitä kuitenkaan ihan tuon ikäiselle keskenmenoa suoraan kannata selostaa.
Ite vaikka sanoisin, että halusin niin kovasti sulle pikkuveljeä tai siskoja ja ihan alkoi itkettää kun ei sitä ainakaan vielä saada...

 

No mä en ehkä kertoisi. Se saattaisi lapselle olla yllättävänkin vaikeaa.

Voimia!

 

Kyllä tuon ikäiselle voi kertoa. Ymmärtää varmasti paremmin miksi äidillä on paha olla.
OTAN OSAA!! Jaksamisia!!!

 

No, toinen näkee että olet surullinen! Eikai sitä kuitenkaan ihan tuon ikäiselle keskenmenoa suoraan kannata selostaa.
Ite vaikka sanoisin, että halusin niin kovasti sulle pikkuveljeä tai siskoja ja ihan alkoi itkettää kun ei sitä ainakaan vielä saada...

Jotain tuollaista meinasin.

 

Kertoisin, jos itselle kävisi noin. Meillä 5 ja 7 vuotiaat vanhemmat lapset. Helpottaa lapsenkin huolta sinusta, kun tietää, mikä on syynä.
Ei nyt tietenkään kirjaimellisesti, mutta siis sen, että nyt vauva ei lähtenytkään kasvamaan, vaan tuli pois. Tai jotain muuta vastaavaa.

 

Jaksamista äidille

Itse en varmaan kyllä tuon ikäiselle kertoisi. Sanoisin vaan että äiti on vähän surullinen. Jotenkin ajattelis että ton ikänen alkais miettimään kuollutta vauvaa eikä keskenmenoa ymmärtäisi. Ja kuinka sen sisäistäisi kun vauvaa ei ole ollutkaan.. Vaikea tilanne.. Mutta en kertois...

 

Jaksamista äidille

Itse en varmaan kyllä tuon ikäiselle kertoisi. Sanoisin vaan että äiti on vähän surullinen. Jotenkin ajattelis että ton ikänen alkais miettimään kuollutta vauvaa eikä keskenmenoa ymmärtäisi. Ja kuinka sen sisäistäisi kun vauvaa ei ole ollutkaan.. Vaikea tilanne.. Mutta en kertois...

Juuri näin. Olen samaa mieltä.

 

Sun täytyy ityy itse päättää, haluatko kertoa raskauden keskeytymisestä. Poikaa se varmaan helpottaa, jos tietää syyn, mutta toisaalta, sinä et ehkä halua, että poika puhuu asiaa ympäriinsä.
Mä olen kiperissä tilanteissa sanonut, että äitiä sattuu vatsaan niin kovasti, että itkettää. On aina kelvannut syyksi ja olen vielä saanut lohdutustakin
Tsemppiä ja :hug:

 

Minä kertoisin ilman muuta, että vauva meni tai jotain. Sillain kuitenkin kauniisti.
Kyllä tuon ikäinen on minusta riittävän kypsä ottamaan osaa tuollaiseen.

 

voimia paljon sinulle :heart:

 

meillä kysytään nykyisin että miksi äitiä oksettaa (siis raskauspahoinvointia) ja lapsista huojentavaa että aikuisiakin voi oksettaa eikä se haittaa mitään, piimä helpottaa

 

No hyvänen aika, kyllä minä kertoisin . Mutta siis _lapsentasoisesti_ . Vaikka että äiti odotti sulle pikkuveljeä tai siskoa mutta vielä ei ollutkaan sen aika tulla ja äitiä surettaa kun äiti niin kovasti toivoi...mutta onneksi äidillä on sinut kulta rakas :heart:! Vaikeita asioita ei saa helpoksi millään, mutta sellainen vaiettu suru saa kyllä lapsen päässä varmaan uskomattomat mittasuhteet sekin.

 

Kiitos vastauksistanne! Ja tsempeistä!

Kuolema on ollut tuon pojan puheissa jo aiemminkin ja sitä ollaan käsitelty aina silloin tällöin. Yritän löytää tilanteeseen sopivat sanat, kertomisen halu olisi kova, kun toisen mieltä selvästi askarruttaa.

 

:hug: :hug: :'( :hug:

Kyllä todella voit kertoa lapsellesi asian.

 

Mä en ymmärrä miksi pitää lapsen mielelle tuollainen taakka lykätä. Eri asia jos vauva olisi ollut jo olemassa tai hän olisi tiennyt raskaudesta.

 

Mä en ehkä puhuisi noin pienelle kuolleesta vauvasta. Ei vielä niin hyvi ymmärrä ja ahdistuu suotta. Ehkä muotoilisin kuten joku jo ehdottikin että toivoisi kovasti vauvaa mutta kun sitä ei kuulu, niin välillä tulee tosi surulliseksi.

 

Mä en ymmärrä miksi pitää lapsen mielelle tuollainen taakka lykätä. Eri asia jos vauva olisi ollut jo olemassa tai hän olisi tiennyt raskaudesta.

Ei se ole taakka vaan taakan nostoa pois. Etkö ymmärrä. Hän ei tiedä, miksi äiti suree, eikä tuon ikäinen enää tyydy epämääräisiin selityksiin tai ainakin kaipaa lisäselityksiä. On todella kova huoli, kun äiti on surullinen ja jos lapsi saa tietää miksi, hänen huolensa helpottuu. Tietenkin lapsentasoisesti.

 

Ei tarvitse sanoa "kuollut vauva" tai painottaa sitä että oli vauva joka kuoli. Varmasti ap löytää sopivan tavan kertoa, joka ei aiheuta lapsen traumatisoitumista! Uskon, että tuon ikäinen ymmärtää hyvin asian. Sen sijaan hänellä voi olla kova huoli ja outo olo surullisesta äidistä.

 

Poikas voi myös luulla, että hän on tehnyt jotain, minkä takia äiti itkee. Lisäksi hän varmaan aistii, että on joku salaisuus ja voi olla turhaan huolissaan. Minä kertoisin jotenkin lapselle.

:'( Otan osaa.

 

oon töissä lasten psykalla ja vaikka en nyt olekaan viran toimituksessa niin voin kokemuksesta sanoa et lapset siis tasapainoiset normaalit lapset noin yleisesti ottaen kestää asioita jopa paremmin ku me aikuiset uskotaan. Sitä vastoin asioiden salailun he vaistoavat ja salaileva ilmapiiri voi olla todella ahdistava lapsesta niinkuin aikuisestakin! Toki on hyvä että asiat esitetään järkevästi eikä dramatisoida turhaan tyyliin että nyt sun pieni pikkuveli on menettänyt henkensä ja miten elämä tästä jatkuukaan vaan että äiti tahtoo vauvaa jne ja kunnon halaukset päälle.

 

Kerro toki pojallesi asiasta, kun selvästi näkee ja aistii olotilasi. Samalla tulee hänellekin tieto siitä, ettei mikään hänen tekemänsä tai tekemättä jättämänsä ole syynä, ja että kaikkia tunteita saa aikuinenkin - äitikin - näyttää.

Olen kovin pahoillani menetyksestäsi, voimia :hug: .

 

en kertois lapselle. Lapsi voi tollasesta tiedosta ahdistua tosi paljon kun ei välttämättä ymmärrä juttua siten kuin pitää.

Hyvä lapsen on kuitenkin tietää että joskus äitikin on surullinen, on huono päivä jne. Voimia sulle, nuo menetykset on aina kamalia. :flower: