Miks yh:t valittaa niin paljon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Ymmärrän hyvin ne yh vanhemmat jotka on 100% yh vanhempia. Yh:t vetoaa siihen että ovat lasten kanssa yksin, mutta jos on jonkinlainen huoltajuussopimus niin yh vanhemmallahan on säännöllisesti lapsivapaata aikaa toisin kuin parisuhteessa olevalla. Kun lapset on toisella vanhemmalla voi ottaa esim. Ekstra työn ja hankkia mukavasti lisää euroja, harrastaa tai vain olla.
Mä en ymmärrä ku yh:t valittaa aina kohtaloaan.. näin ydinperheen äitinä näen yh vanhemmuudessa suurena positiivisena asiana esim. Juuri tuon oman ajan ja myös sen vahvan suhteen mikä voi syntyä lapsen ja vanhemman välille kun on vain yksi aikuinen ja lapset, uskon että tuo vahva side voi olla vahvempi kun ydinperheissä syntyvä lapsen ja vanhemman side. Jos esim. Lapset on joka toinen viikonloppu pois voi ottaa ekstra työn ja hankkia helposti nettona 500e/kk ylimääräistä rahaa tai vaikka opiskella ihan rauhassa ilman minkäänlaisia häiriöitä.. saati jos omaa- aikaa on joka toinen viikko!!! Eikä näin edes laiminlyö omia lapsiaan koska he ovat toisella vanhemmalla.. omat tekemiset eivät ole pois yhteisestä ajasta. Olen itse yh-äidin lapsi mutta meillä isä ei ollut millään lailla kuvioissa eikä muutakaan tukiverkkoa juuri ollut.. ja näissä tilanteissa yksi vanhempi on varmasti kovilla!!! Itse olen opiskellut, ollut töissä ja äiti yhtä aikaa joten tiedän mistä puhun. Kouluhommat tehtiin yöllä kun lapset oli saatu nukkumaan, työvuorot piti katsoa niin että jompi kumpi ehtii hakea päiväkodista. minulle on myös aina ollut tärkeää ettei lapseni päivähoitoaika ylitä omaa työaikaa, eli se kumpi menee myöhemmin töihin vie lapsen ja se kumpi pääsee ensin töistä hakee suoraan lapsen päiväkodista eikä kuntosalin kautta. Musta on upea lukea niiden ihmisten kommentteja jotka ovat yh-äitejä ja esim. Lyhentäneet omaa työviikkoa jotta lapselle jää aikaa, jotka ovat selviytyjiä ja taistelijoita eikä vain tyydy valittamaan kohtaloaan. Mutta ikävä kyllä enemmän näkee niitä kommentteja jossa kaikessa vedotaan siihen että on yh-äiti. Yh-äitiydestä on tehty kamalan negatiivistä ja surullista kyllä yh-äidit itse tekevät omasta elämästään kamalan valitusvirren.
 
Jaa, en minä kylläkään valita. Olen ihan itse halunnut ja valinnut tieni, kun exän heivasin kiertoon... Mulla toki oli tukiverkko, kun lapsi oli pieni, eli mun vanhemmat pystyi auttamaan aina tarvittaessa. Lapsen isä ei oikein koskaan ole ollut kiinnostunut isän roolista, joten lapsi ei siellä ole juurikaan ollut. Eli nuo höpötykset joka toisesta viikonlopusta voi unohtaa. Kaikilla ne ei vaan toimi niin vaikka olis sovittukin.
 
Juu mitä seuraa eri keskustelupalstoja niin kyl yh-äidit suhtautuu hirveen negatiivisesti omaan elämäänsä. Joka asiassa vedotaan siihen et on yksinhuoltaja. Ja loppupeleissä tuo yksinhuoltajuus on nykyään jo aika yleistä. Mitä itse noita yh-äitejä tunnen niin hirvee miesjahti heti päällä. Miks ei osata nauttia siitä yhteisestä elämästä lasten kanssa. Heti pitää löytää joku ukko ja kohta asutaan jo yhessä. Kyl tajuun et voi olla ystävä mut mikä kiire heti löytää uus ja viel muuttaa yhteen. Ihan ku ei pärjäis itsenäisenä naisena mikä musta on arvostettavaa.
 
Pitäisin kyllä pienempää ääntä, ap, koska ikinä et voi itse tietää mikä kohtalo on sinua odottamassa.
Omaan korvaani lähinnä särähti ikävästi se, että ap ilmeisesti parisuhteessa olevana kaipaa lapsivapaata aikaa. Itse en kaivannut sitä ollessani parisuhteessa lasteni isän kanssa enkä nytkään ollessani yh. Lapset ovat kaikkinensa vain lainassa, kurjaa jos et nauti heidän kanssaan olemisesta. Ja ikävää myös se, jos et siippasi kanssa yhteistuumin voi järjestää vastavuoroisesti niitä "lapsivapaahetkiänne". Ja huonosti on myös asiat jos ette ns.ydinvanhempina saa omiin lapsiinne mitään yhteyttä ja vahvaa sidettä vaan näet sen onnistuvan vain eronneilla.

Ainoat jotka "lapsivapaista" valittavat taitavat olla juuri jotkut ydinperheessä elävät? Tosin he näkevät silloin myös niin monen muunkin ihmisen elämäntavoissa ja - tyyleissä valituksenaiheita, minkä syyt oikeasti kumpuavat juurensa siitä oman elämänsä tyytymättömyydestä.
 
Emmä mielestäni valita "kurjaa" kohtaloani. Tosin autistisen lapsen yh:nä joskus meinaa usko loppua, mutta sitä voimaa ammennetaan lisää ympäriltä. Talous on suht hyvässä mallissa kahden lapsen kanssa. Suhde lasten isään on erittäin huono, eikä hän ole kiinnostunut lapsistaan niin, että saisin "lapsivapaita" viikonloppuja.
 
Itseäni kyllä sieppas kuunnella joskus yhden "yh-äidin" valitusta kun on niin raskasta lasten kanssa ja hänellä ne lapset oli vuoroviikoin, paitsi että lisäksi välillä isällään extra päiviä kun äiti oli niin "väsynyt". Ei mikään ihme sinänsä kun joka vapaan viikonlopun veti 2pvää pään täyteen ja sit piti päästä lepään väsymystä pois niin soitteli exälleen et hakee lapset vasta parin päivän päästä. Ja tuskasteli minulle kun en juuri ikinä viihteellä käy miten hän kuolisi jollei pääsisi joskus "vähän" tuulettuun. Meillä ydinperheenä ei ole sukulaisia lähimaillakaan eikä tukiverkkoa joten ainoan "lapsivapaan" saisi hotellissa..Eli jos viihteelle lähtee niin kyl nuo muksut silti aamulla seiskalta herättää ja on vaan jaksettava. Sanomattakin selvää että viihteellä käynti on 1-2krt/vuosi max.4 siideriä ja 23.00 kotiin nukkuun.
 
Itseäni kyllä sieppas kuunnella joskus yhden "yh-äidin" valitusta kun on niin raskasta lasten kanssa ja hänellä ne lapset oli vuoroviikoin, paitsi että lisäksi välillä isällään extra päiviä kun äiti oli niin "väsynyt". Ei mikään ihme sinänsä kun joka vapaan viikonlopun veti 2pvää pään täyteen ja sit piti päästä lepään väsymystä pois niin soitteli exälleen et hakee lapset vasta parin päivän päästä. Ja tuskasteli minulle kun en juuri ikinä viihteellä käy miten hän kuolisi jollei pääsisi joskus "vähän" tuulettuun. Meillä ydinperheenä ei ole sukulaisia lähimaillakaan eikä tukiverkkoa joten ainoan "lapsivapaan" saisi hotellissa..Eli jos viihteelle lähtee niin kyl nuo muksut silti aamulla seiskalta herättää ja on vaan jaksettava. Sanomattakin selvää että viihteellä käynti on 1-2krt/vuosi max.4 siideriä ja 23.00 kotiin nukkuun.

Juuripa näin. Lisäksi täytyy muistaa molempien isovanhemmat jotka hoitavat lapsia.
 
Miks te jauhatte näitä samoja yleistyksiä ja kliseitä vuodesta toiseen? Mitäs yleistyksiä ja kliseitä sitä keksittäis ydinperheistä? Aloitetaanko ydinperheiden haukkumaketju seuraavaksi?

Kyllä minusta tuntuu, että ne on juuri ydinperheiden vanhemmat, kun kitisee jatkuvasti - mm. yksinhuoltajista, kuten aloitus osoittaa. Sit kitistään, kun on muksuja, kun ei pääse ikinä minnekään, pitää kuskata niitä mukuloita sinne tänne ja äidit kitsee, kun pitää ana yksin siivota ja laittaa huushollia, kun mies ei tee mitään muuta, kun kittaa kaljaa sohvalla tai viipottaa kavereidensa kanssa pitkin kyliä ja haarastuksia ja niin ees päin.... "Kun yksin pitää kaikki houtaa ja huolehtia!"
 

Yhteistyössä