Miks valehtelette facebookissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tästä syystä en laita nykyään enää FB:n mitään. Aina on joku itkemässä, että miksi laitat näin etkä noin.
Enemmän ihmetyttää, että miten surullinen elämä täytyy ihmisellä olla, että jaksaa ärsyyntyä siitä, että joku on ostanut uuden käsilaukun tai talon tai hitto vie vaikka luksusjahdin! Jos hän on oikeasti kaverisi niin tämä tarkoittaa sitä, että myös sinulla on mahdollisuus päästä luksusjahdille joskus, eikä asiaa voisi katsoa näin eikä aina sen valituksen kannalta?
 
Ilmeisesti ap:n kateus on päätään nostanut kun osasi asian noin hienosti ilmaista =D mulle ihan sama mitä muut kirjottaa, omasta itsestähän se on kiinni miten toisten asiat ottaa. Ilolla, negatiivisuudella vai sillä kateudella.
 
KEL ONNI ON, SE ONNEN KÄTKEKÖÖN! koska kateelliset harakat tulevat muuten nokkimaan silmäsi pois päästä. Joskus laitan tällaisia kuvia ihan muutamalle valioyksilölle kettuillakseni vaikken mitenkään erityisen rahoissani olekaan, mutta tiedän heitä ärsyttävän nätit vaatteeni ja muut turhakkeet, joita ostan koska haluan.
 
mä en edelleen halua leveillä rahoillani, autollani tms omaisuudella. Mulla on lapsuudesta asti tullut pelkotiloja kateudesta ja pahansuopuudesta. Pienellä paikkakunnalla oli hankalaa olla melko hyvin toimeentulevien vanhempien lapsi, kun muut eli lähinnä sossuntuilla. Nyt aikuisena olen ihmetellyt miks muut saa/voi näin tehdä. Mut on kasvatettu siihen ettei asioistaan puhuta eikä rahoilla leveillä.
 
Tästä syystä en laita nykyään enää FB:n mitään. Aina on joku itkemässä, että miksi laitat näin etkä noin.

Mä luotan siihen, että jos jotain mun FB-kaveria ärsyttää mun päivitykset, niin se osaa ihan iten painaa sitä "unfriend" -nappia tai suodattaa mun jutut pois. Itse en jaksa lukea sadalta ihmiseltä näitä "kopioi tämä seinällesi" juttuja joten pelkästään niitä päivittävät lähtevät vikkelään.
 
ehkä munkin pitäs alkaa sitten tunkee niitä uusien pöytäliinojen ja käsilaukkujen kuvia sinne. Mutta en edes tiedä miten niistä kertoisin, ne on niin...tyhmiä juttuja etten usko että ketään kiinnostaa. Tai joku pulla jonka leivoin, asetella se vadille ruusujen kera ja ottaa kuva faceen! Tsiisus, mä olen todella pihalla tästä.
 
Varmaan siksi että on kiva hehkuttaa kivoja asioita? En jaksais koko facebookia jos jokainen kirjottais joka toinen päivä jotain tyylliin: "voi vittu!" ym. valittamista. On kiva nähdä millaisia hyviä asioita ihmisille tapahtuu, mitkä asiat ilahduttavat. Mutta ehkä sellainen ei sitten miellytä ihmisiä jotka eivät koskaan osaa vilpittömästi iloita toisten onnesta. Vaikka se onni olisi vain joku pikku asia kuten uusi laukku.
Tommoset ap:n tapaiset vois mun puolesta perustaa ihan oman saittinsa missä olla sit ihan hiljaa tai vain valittaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
Ehdottomasti mieluummin luen iloisia ja hauskoja päivityksiä. Ikuiset valittajat enemmänkin vain ihmetyttää. Yletön kiroilu päivityksissä on naurettavaa aikuisilta ihmisiltä, lisäksi se kun pitää alkaa riidellä tai vihjailla facessa. Parisuhderiidat puidaan siellä, statukset vaihtuu naimisista sinkkuksi ja takaisin viikonlopun aikana.

Minä kirjoitan pääasiassa onnellisia päivityksiä, vaikka taatusti vitutuspäivityksiäkin voisin kirjoittaa jos haluaisin. Mutta en halua koko kaverilistan ihmisille ilmoittaa jos on ollut erimielisyyttä jonkun ystävän kanssa tai työpaikalla menee päin persettä.
Voi kai sen joku hehkutukseksikin leimata, varsinkin jos itse ei esim. omasta perheestään pysty mitään nättiä kirjoittamaan.
 
[QUOTE="Alkup";28966630]mä en edelleen halua leveillä rahoillani, autollani tms omaisuudella. Mulla on lapsuudesta asti tullut pelkotiloja kateudesta ja pahansuopuudesta. Pienellä paikkakunnalla oli hankalaa olla melko hyvin toimeentulevien vanhempien lapsi, kun muut eli lähinnä sossuntuilla. Nyt aikuisena olen ihmetellyt miks muut saa/voi näin tehdä. Mut on kasvatettu siihen ettei asioistaan puhuta eikä rahoilla leveillä.[/QUOTE]

Tulihan se ongelman ydin sieltä. Hoidata omat traumasi ennenkuin liityt mihinkään sosiaaliseen mediayhteisöön kiitos!
 
"huoh" mä veikkaan etten edelleenkään ole ainoa joka näin ajattelee. Jopa tässä ketjussa on tullut samansuuntaisia mielipiteitä esille. Joten, kiitos vaan itsellesi.
 
Saatteko paljonkin iloa niistä merkkilaukuista ja -rytkyistä? Sekö on nykyään ainoa ilontuoja ihmiselle? Mun mielestä se on lähes surullista ja säälittävää. Mun ilonaiheet on sitten niin henkilökohtaisia etten siitä voi sinne faceen laittaa. Esim ettei isäni syöpä ole levinnytkään viime aikoina. Tai että mies kuiskasi edellisenä yönä vielä näinkin monen vuoden liiton jälkeen että raksataa minua. Laukku on pakollinen väline jossa voi kantaa omaisuuttaan, olis ihanampaa mennä ilman sitä, taakkaa ja painolastia mutkun ei voi. Merkki ei siinä paljoa lohduta.
 
[QUOTE="Vieras";28966896]Saatteko paljonkin iloa niistä merkkilaukuista ja -rytkyistä? [/QUOTE]

Kyllä, ainakin minun hankkimani ovat mielestäni kauniita ja pidän kauniista asioista.
Olen pahoillani isäsi puolesta, mutta se että sun elämässä on noin isoja asioita ja huolenaiheita, ei poista mun oikeuttani iloita jostain niinkin pinnallisesta kuin vaikka siitä laukusta.

Se ei silti ole mun elämäni koko sisältö, enkä kuolisi jos joutuisin luopumaan kaikista muista veskoistani, paitsi virttyneestä kangaskassista.
Mun Facebookprofiili ei todellakaan ole mikään syväluotaus mun elämääni, vaan pieni pintaraapaisu. Oikeat ystävät tietää sitten enemmänkin ja ihan muun kuin sosiaalisen median kautta.
 
Niinhän se on että sinne oman pään sisältöön uppoaa todella syvälle välillä. Sen takia tämä joidenkin ystävien hyvinkin huoleton elämä tuntuu vieraalta ja omituiselta, siihen ei pysty samastumaan mitenkään. Joku ehdottikin sitä terapiaa, facebook ei auta ainakaan yhtään. En usko että mun tapauksessa on kyse kateudesta.
 
[QUOTE="Vieras";28966959]Niinhän se on että sinne oman pään sisältöön uppoaa todella syvälle välillä. Sen takia tämä joidenkin ystävien hyvinkin huoleton elämä tuntuu vieraalta ja omituiselta, siihen ei pysty samastumaan mitenkään. Joku ehdottikin sitä terapiaa, facebook ei auta ainakaan yhtään. En usko että mun tapauksessa on kyse kateudesta.[/QUOTE]
Pitääkö ystävien elämään samaistua? Eikö riitä, että voi iloita ystävän puolesta, jos hänellä ei ole suuria huolia vaan ystävä iloitsee uudesta käsilaukustaan? Mitä oikein haet Facebookista? Jos tarvitset syöpäsairaiden omaisten vertaistukea, niin Facebook ei varmaankaan ole oikea paikka sen hakemiseen :)
 
Oliskin sitten molemminpuolista se iloitseminen, vaikkapa siitä että on muuttanut uuteen kotiin. Jokainen vaan puhuu siellä omista asioistaan ja ne on juuri niiitä pinnallisia laukunihasteluja ja ihme kukka-asetelmia. Joo, en tiedä mitä haen facesta, kontaktia ihmisiin, jotain inhimillisyyttä? Se pinnallisuus ei vain jaksa kiinnostaa. Joo enkä siitä syövästäkään aina jaksa jutella, ajatukset pois siitä välillä. Mutta facessa mennään sitten toiseen ääripäähän, haluaisin silti että pysytään jotenkin järkiperäisissä jutuissa. Mutta, olen vilpittömästi kyllä iloinen että kavereilleni tapahtuu iloisia asioita, kuten että saavat uuden työpaikan, rakastuvat, saavat lapsia jne. Mä sain kaveriltani kommentin kun ilmoitin odottavani toista lastani facessa että: muistathan ettei teidän koko maapalloa tarvi kansoittaa..." Ei tee mieli enää kertoilla jutuista sen jälkeen!
 
[QUOTE="Vieras";28967082]Oliskin sitten molemminpuolista se iloitseminen, vaikkapa siitä että on muuttanut uuteen kotiin. Jokainen vaan puhuu siellä omista asioistaan ja ne on juuri niiitä pinnallisia laukunihasteluja ja ihme kukka-asetelmia. Joo, en tiedä mitä haen facesta, kontaktia ihmisiin, jotain inhimillisyyttä? Se pinnallisuus ei vain jaksa kiinnostaa. Joo enkä siitä syövästäkään aina jaksa jutella, ajatukset pois siitä välillä. Mutta facessa mennään sitten toiseen ääripäähän, haluaisin silti että pysytään jotenkin järkiperäisissä jutuissa. Mutta, olen vilpittömästi kyllä iloinen että kavereilleni tapahtuu iloisia asioita, kuten että saavat uuden työpaikan, rakastuvat, saavat lapsia jne. Mä sain kaveriltani kommentin kun ilmoitin odottavani toista lastani facessa että: muistathan ettei teidän koko maapalloa tarvi kansoittaa..." Ei tee mieli enää kertoilla jutuista sen jälkeen![/QUOTE]
Omista asioista siellä kai on tarkoituskin puhua? Vaikka tiedän niitäkin, jotka juoruilevat Facebookissa muiden asioista.

Ehkä Facebook ei tosiaan ole sinun paikkasi, jos et siellä viihdy etkä oikein edes tiedä, mitä sieltä haet. Facebook nyt on Facebook ja siellä päivitetään omia kuulumisia niissä rajoissa kuin julkisesti haluaa kertoa sekä luetaan muiden kuulumisia. Jos odottaa jotain syvällisempää, niin joku Facebookin ryhmä voisi toimia paremmin kuin kavereiden aikajanapäivitysten lukeminen?
 
Yksikin negatiivinen kommentti aiheuttaa hirveän draaman joten helpompi on olla sanomatta mitään

Jos jollakin on ihanat lapset ja ollut hyvä päivä, niin kuka taliaivo sellaiseen menee kommentoimaan mitään negatiivista?

Mieluummin luen positiivia juttuja, kuin jos vaihtoehtona on pelkkää valitusta. Suurin osa fb-kavereistani päivittää sekä että, moni vielä tosi hauskaan tyyliin. Ja parilla on kyllä sarkasmi hallussa :)
 
Yleensä kirjoittelen niistä kivoista asioista, huonot asiat vaan jätän kertomatta. Siksipä elämäni saattaa kuulostaa aina kivalta. ;) Tosin, en kovin usein edes päivitä.
 

Yhteistyössä