Mulla oli vastaava mies yli kymmenen vuotta. Mielipiteeni olivat hänelle ilmaa, mitään en tiennyt hänen mielestään jne. Jopa vieraiden läsnäollessa hän mollasi minua. Lopulta en jaksanut enää edes yrittää ilmaista omaa tahtoani. Imin tavallaan oman persoonallisuuteni itseeni ja muutuin mieheni toiveiden mukaiseksi vaatteita myöten.
Toimin kotihengettärenä joka huolehti miehen jokaisesta ateriasta. Siivosin kotia koko ajan, kävin vuorotöissä ja silti huolehdin kodin ja pihan hoidon. (Ei ollut lapsia, luojan kiitos!) Olin olemassa vain miestä varten. En nauranut, en hymyillyt, toimin kuin robotti koko ajan. Olin suorastaan ihan tahdoton.
Lopulta minulle tuli niin huono olo, että sairastuin syömishäiriöön. Siitä tuli vähän vakavampia seurauksia ja aloin ajattelemaan itseäni. Aikaa meni kuitenkin hieman vajaa vuosi ennen kuin tajusin lähteä.
Ero oli oikea ratkaisu. Sain oman iloisen persoonani takaisin, sain viettää seuraelämää ilman kuukausia jatkuvaa v*ttuilua, ystäviä sain uusia ja vanhatkin palasivat (mieheni eristi minut vanhoista ystävistä). Opin nauramaan uudelleen ja nyt elän unelmieni miehen kanssa ihanaa elämää toivotun lapsen kera.
Mieti nyt tarkkaan mitä teet. En halua vaikuttaa päätökseesi, mutta minä en onnistunut miestä muuttamaan sen jälkeen, kun hänen luonteensa tuli esille. Ap:lle :hug:
pelkään että olen sairastumassa masennukseen tämän takia.
